Yksi lähtee ja toinen palaa
katsotaan, kuka ketäkin halaa
kuka kehenkin uskoa valaa
Olemme yksin kahdestamme
kun tarkkailemme ruumiitamme
ja tunnistamme ongelmamme
Yksi lähtee ja toinen palaa
tahtoisin vain koskea salaa
käsiin muisto ihosi alaa
Ehkä olimme rikki jo syntymässä
etsimme paikkamme järjestelmässä
ja nyt olemme sylikkäin tässä
Kaksi tuttua, jotka muuanne kahtoo
molemmat vain arvelee, mitä tahtoo
ja odotuksia toisilleen ahtoo
Mikä olin minä mitään täyttämään?
Mikä toivomuksiasi itse käyttämään?
Kävitkö mulle tietä näyttämään?
Mikä toiveiden suuri lopputulos?
Miksi sisällä olen, vaikka meen ulos?
Mikä pitää, jollei kiehdo sulos?
Yksi lähtee ja toinen odottaa
että toisesta muiston kadottaa
mutta itsensä puuhun sidottaa
Minä tahdoin elää maailmassa
kaikkia ihmisiä rakastamassa
joskus hyväilemässä, joskus satuttamassa
Elämää järjestin sitä varten
ja heittäysin maailmaan lumoojatarten
maahan orjien ja kuningatarten
Älä ihmettele, jos et mua sijoiltani saa
katseesi vain syvältä koskettaa
et voi enempää koskaan olettaa
Nyt sua yhtaikaa kaipaan ja pelkään
annatko pusun vai saatko selkään
ei erotu kyynelees kimmelkään
Nyt sua yhtaikaa kaipaan ja vihaan
Annan itselleni anteeks kun kaivaudun lihaan
Nautit ja kärsit kun ajan sun pihaan
Luulitko jo, että kuvani piirtyy?
Uutta vain löytyy, kun syvemmäs siirtyy
jos mun selkenee, sun himertyy
En voi pakottaa sua musta pitämään
ei rakkaudella voi korjata, vain panna itämään
jollei taimi kasva, ei ole sitäkään
Toki kasvaa kaunista liitostamme
me vain odotamme kiitostamme
kun katsomme jälkikasvuamme
Kasvumaa saa tyytyä kohtaloon
jos et ihailemaan pysty, otat kainaloon
sen, millainen mä oikeasti oon
Jos mua viimein väsyt pitämään
saat uuden maan, uuden taimen panet itämään
voi olla, ettet paremmaks saa sitäkään
Sillä yksi lähtee ja toinen palaa
ei voi vannoa ikuista pitempää valaa
ja rakkaudetta elo on tukalaa
Mutta vala ei sulle rakkautta takaa
ja mitä ei ole, ei voi myöskään jakaa
eikä liitto ole ilon pohja vakaa
Eikä toiveesi mua toiseksi tee
eikä opittu hymy iloiseksi tee
eikä arki kulu, vaan matelee
Onko elämä kaunis vai onko se hyvää?
Ei voi kaikkea saada, jos hakee pysyvää.
On arjen hunaja liian syvää...
Ei voi olla virheen mahdollisuutta
ei voi oppia ruumiista uutta
ei voi olla kiltti, jos ei niin tahdo
ei voi säilyttää, ellei takana vahdo