Minun mielestäni kasvattaminen edellyttää mielekästä kanssakäyntiä lasten kanssa. On hyvin tärkeää, minkälainen vuorovaikutussuhde vanhemmilla ja lapsilla on. Teen niistä tähän listantapaisen, edullisimmasta hankalimpaan:
Jokainen tuntenee selkäytimessään, kuinka paljon mielekkäämpää ja miellyttävämpää kanssakäynti on alkupään tilanteissa. Tottakai näiden välillä on paljon heilahtelua, mutta useimmissa suhteissa on jokin perustaso, jolle kanssakäynti normaalitilanteessa asettuu. Eivätkä huonommassa tilanteessa paremman tilanteen keinot tepsi...
Muuten, tuo ylin kategoria pitäisi ehkä ottaa pois tai erotella muuten. Sillä on se ero muihin tasoihin, että siihen ei voi pyrkiä: jos yhteispäämääräisyyden, ristiriidattomuuden eteen pitää tehdä työtä, se tapahtuu jossain noista alemmista luokista...