Aamulla, kun seisoit kallion reunalla
ja huusit, miltä sisälläsi tuntui
ja toivoit, että muistat tämän ikuisesti
vain hyväksyntä voi sinut vapauttaa
Yöllä, kun olit sylissäni
ja kaivauduit kiinni kylkeeni
ja pelkäsit, milloin tämä loppuu
vain puhdas tunne voi sinut vapauttaa
Myöhään, kun tulit lähemmäksi
ja uskalsit luottaa hymyyni
ja odotus kihelmöi ruumiissasi
vain rohkeus voi sinut vapauttaa
Päivällä, kun katseellasi kutsuit
ja löysit sanat itsellesi
ja huomasit, että sinua kaipaan
vain myötätunto voi sinut vapauttaa
Aiemmin, kun kuljit katua pitkin
ja mietit, kuka oikein oot
ja toivoit, että löydät tunteille peilin
vain avoimuus voi sinut vapauttaa
Vuosia sitten, kun tapasimme ensi kerran
ja sinä menit hämillesi
ja kaipasit, että sinut silti huomaan
vain rakkaus voi sinut vapauttaa
Pienenä, kun rakensit maailmasi
ja panit sormen suuhusi
ja mietit, mikä voisit vielä olla
vain usko voi sinut vapauttaa
Aikoinaan, ennen kuin sinua oli
ja olit kuitenkin mahdollinen
ja sinulle oli paikka maailmassa
vain toivo voi sinut vapauttaa