Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 29.10.2014) Indonesia on saanut minut ajattelemaan paljon rikkautta ja köyhyyttä.
Esimerkiksi katukeittiöt täällä eivät ole olleet runsautta notkuvia keitaita. Niiissä on muutama kulho vitriinissä, joissa on jotain hyvää tai sitten ei. Hedelmiä ei myydä kaupoissa, koska ne onvat kallista tuontikamaa. Pyyhintään käytettävä paperi on pieni ylellisyys, sellainen johon kadunnaisella on varaa, mutta ylellisyys kuitenkin. Läheskään kaikissa ravintoloissa ei ole sellaista tarjolla.
On aika selvää, ettei vessoissa yleensä käytetä paperia. Mutta myös virtaava vesi on ylellisyys joissain paikoissa. Sisämaassa (tai -saaressa) sataa enemmän, rannikolla ei juuri muuten kuin sadekauden aikaan.
Indonesia herättää "miksi"-kysymyksiä. Miksi yksi ihminen haluaa tehdä ilmaiseksi saman, josta toinen odottaa korvausta? Miksi monissa vessoissa on tahallaan tehty niin, että huuhtelupaljun vesi valuu lattialle? Miksi tavallisissa ruokakaupoissa on vain pakattua roskaa? Miksi tiet jäävät kuoppaisiksi? Miksi teillä on hiekkakasoja? Miksi ihmiset eivät aja huolellisesti vasemmalla, eikö se olisi helpompaa kuin mutkitella edestakaisin? Miksei täällä ole halpiskahviloita? Ihmiset istuvat paljon, eikä juotava ole niin kallista, etteikö sitä voi juoda kuka tahansa. Miksen ole nähnyt yhdistettyjä istuma/ ja juomapaikkoja paitsi länsimaisella kahvilakonseptilla?
Istuskelijoita on paljon. Oletan, ettei monilla ole töitä tai jos on, ne ovat lyhyitä keikkahommia. Ihmisillä täytyy olla pienet elinkulut. Ehkä talot ovat perittyjä ja paljon ruoasta kasvatetaan itse.
Talot ovat komeita. Olen nähnyt vanerihökkeleitäkin, mutta useimmissa taloissa on vahvat kivi- tai puurakenteet ja kunnon katto. Huonekalut ja tapetit ovatkin harvinaisempia. Varakkaan kodin tunnistaa siitä, että huoneilla on sisältöä. Enimmissä näkemissäni taloissa ei ole sisustusta sanan varsinaisessa mielessä. Huonekaluja on ripoteltu sinne tänne. Keittiöt ovat tavallaan viihtyisiä, mutta nokisia ja maalattiaisia. Ruoka tehdään tulella. Tai sitten käytössä voi olla kaasukeitin.
Tavallaan kaikki on vähän kuin retkioloissa suomalaisesta näkökulmasta. Jakeluverkostot tietenkin toimivat paremmin. Suomessa retkelle pitä itse varata kaikki tarvikkeet. Täällä on pitkin poikin pieniä kauppoja, jotka myyvät vettä, bensiiniä, tulitikkuja, kaasua, paristoja, uusia sandaaleita ja niin edelleen. Bensiiniä saa itse asiassa kioskeista varmemmin kuin bensa-asemilta (mutta se on kalliimpaa).
En oikeasti tiedä, millä köyhimmät tulevat toimeen. Sisämaan talot näyttävät varakkaammilta ja niissä on omat pellot. Köyhimmissä taloissa ei ole oikeastaan paljon mitään.
Ajattelin, että kun Indonesia kerran on väkirikas maa ja saaret usein pieniä, maa olisi olisi ehkä arvokasta. Mutta ei toki - saarten sisämaasta isokin osa saattaa olla asuttamatonta sademetsää ja ihmiset keskittyneet pienille rantakaisttttaaaaaleille. Kuudella tuhannella eurolla saa pienen saaren Togean-saaristosta, joka vetää turisteja paratiisimaisuutensa vuoksi.