(nettipäiväkirja 18.04.2013) Tänään on huonon runouden päivä Facebookissa, joten kirjoitin nämä kaksi:
Ammar dammar pöppön löppön möö.
Hiepsin diepsin kiepsin tuubar buubar töö.
Pöö.
Gammal dammal öppön.
Höppön söpöön löpöön autsis.
Stereonautsis. Ommul
gommul mammal (nisäkäs) turpa,
sommul mammal (lisäkäs) kyrpa,
kuupio asana kasana sarana arkana Westron.
Happu jee jee koopio appu see Estrogeenon.
Ippu heh heh laapio lippu meh ale-Marja.
Stoppu veh intonaatio toppu.
Loppu.
Kun nuori olin, sanoin parlevuu,
mut eihän siitä aldrig viisaammaksi tämä poika tuu
mut hei, mitä kuuluu, sanoi dog/chien when il a vu son bone dans la lune
Me heitettiin läppä, disputatio, rixa sempidiurna
Vaatake! On India maal kõige ilusam Annapurna
(gemütlichkeit to iu no wa ore ni totte daiji)
Appelsiini, zeppeliini, koalitio, silenção,
I know what I want and I want it não!
Elakim: Meh, toi jälkemmäinen oli IMO oikeasti hyvä :D
atehwa: On kivaa tehdä tuotoksia ilman, että pyrkii noudattamaan mitään sääntöjä tai kriteereitä. Tällaiset tuotokset eivät tietysti ole aidosti huonoja tai hyviä siinä mielessä, ettei ole mitään mittapuuta. Hyvä maku edellyttää rumuuden tuntemista. Ja sitten voi kiinnittää huomiota puhtaasti siihen, saako niistä jotain iloa vai ei.
Sen sijaan en edes yrittänyt tehdä sellaista tuotosta, joka olisi huono siinä mielessä, että siitä on arvattavissa, mitä se "yrittää" olla, mutta se epäonnistuu olemaan sellaista. Superkliseinen runo, esimerkiksi.