(ryhmitytään kolmelle puolen aukiota, keskellä rinki. Yleisö on yhdellä puolella, Hennan perhe yleisöstä katsoen vasemmalla, Panun perhe oikealla.)
(Panu ja Henna astuvat edemmä, mutta eivät koske.)
Panu: Avalonin saarelle muutti Juliuksen ajanlaskutavan mukaan 800-luvulla uusi kansa. Heitä tuli laivallaan alkuun vain muutama, mutta ensimmäisten asetuttua lisää alkoi saapua kiihtyvään tahtiin.
Henna: Me saavuimme usvaisena aamuna ja otimme omaksemme tämän ihmeellisen maan, jonka puut notkuvat hedelmiä ja kaikkialla kaikuu lintujen laulu. Kutsuimme lisää sukuja valitsemaan oman paikkansa mittaamattomista maista. Mutta kaikkialla ei maa ollut tyhjä.
Panu: Me tarkkailimme saapujia ja pohdimme, mitä tehtäisiin. Me olemme rauhaa rakastava kansa, emmekä tieten tahtoen halua hankaluuksia. Mutta jos meidän rauhaamme rikotaan, me puolustaudumme kyllä.
Henna: Meidän kansallamme on vahvuus aina ollut haltian mitta. Kun tapaa jonkun uuden, pitäähän nyt katsoa, kuinka se pärjää kunnon taistelussa, vai mitä? Pelästytimme kantaväestön karkuun pari kertaa, mutta kun aloimme polttaa heidän puumajojaan, he kyllä ampuivat tuhopolttajat. Niin että kyllä hekin jotain kunnioitusta ansaitsevat.
Panu: Me emme voi hyväksyä, kuinka he - lähes leikillään - tekivät tuhoa ja pahaa. Niinpä me pysyttelimme omissa oloissamme ja pidimme uudet naapurimme yli nuolenkantaman etäisyydellä.
Henna: Monet meistä nuoruuden innossaan vähän leikkivät heillä rakkausleikkejäkin, mutta vakavasti otettavina puolisoina ei moisia puskissa asujia tietenkään pidetty. Ei ainakaan ennen kuin minä tulin täyteen ikään.
(Panu ja Henna menevät omien perheidensä luo takaisin.)
Minna (Hennalle): eikö sinun olisi jo aika lakata miettimästä sitä lemmikkiäsi? Jos niihin kiintyy, ei niistä enää malta hankkiutua eroon. Sinun pitäisi olla miettimässä itsellesi kunnon puolisoa eikä juoksennella metsässä mutavarpaiden perässä. Ajattele, jos isä saa tietää!
Henna: Mutta minä en tahdo mitään kunnon puolisoa! Panu on minulle paras, ja ainoa.
Mikko (Panulle): Unohda se miekankalistelija! Sinulla on neljä hienoa lasta, sinun pitää kiinnittää huomiosi niihin eikä tuhlata voimiasi naiseen, joka ei kuitenkaan kesyynny.
Panu: Mutta minä tahdon Hennan! Kyllä se oppii minun lapsiani rakastamaan, ja neljä vanhempaa on parempi kuin kolme.
(Panu ja Henna tulevat taas edustalle, ottavat tällä kertaa toisiaan kädestä.)
Panu: Meidän kylämme keskellä on piiri. Se on ollut siinä aikojen alusta, ja koko kylä on oikeastaan muotoutunut sen ympärille. Siinä annettuja valoja ei voi perua, eikä sinne astuneita ihmisiä voi estää.
Henna: Meidän kansamme sopii avioliiton niin, että vähintään neljän todistajan edessä molemmat sanovat haluavansa toisensa. Me päätimme mennä naimisiin, ennen kuin kukaan ehtii estää. Meitä jännitti hirveästi.
(Panu ja Henna astuvat piiriin, kääntyvät takaisin yleisöä kohti.)
Panu ja Henna (yhdessä): Kuulkaa kaikki ystävät ja sukulaiset, läheiset ja kaukaiset! Me olemme Henna ja Panu, ja me aiomme nyt solmia avioliiton.
(Panu ja Henna vahvistavat piirin piirtämällä kepillä. Panun lapset siirtyvät kehän ympärille: sulhaspojat Panun puolelle ja morsiusneidot Hennan.)
Panu: Minä olen Panu Aleksanteri Podon- ja Mikonpoika Kalliokosken suvusta, ja minä otan vaimokseni tämän pikku hurjapään, Hennan.
Henna: Minä olen Henna Maliina Matin- ja Heidintytär Ruohosen suvusta, ja minä otan miehekseni järkevän ja vahvan Panun.
Panu (sitoo nauhan Hennan vasempaan ranteeseen): Sinä olet ihaninta mitä tiedän, ja minä jaan sinun kanssasi kaiken, mitä minuun ja elämääni kuuluu. Minä olen sinun ja sinä olet minun perumattomasti, kunnes palaamme takaisin maaäidin syliin.
Henna (sitoo saman nauhan Panun vasempaan): Sinä olet upein ihminen, ja minä jaan sinun kanssasi kaiken, mitä minuun ja elämääni kuuluu. Minä olen sinun ja sinä olet minun perumattomasti, kunnes meidän kamppailumme täällä loppuvat.
Panu ja Henna (yhdessä): Tästä lähtien me olemme yhdessä.
(Panu ja Henna suutelevat, kääntyvät kyljikkäin ja kiertävät ringin sisällä täyden kierroksen vastapäivään. Morsiusneidot ja sulhaspojat kiertävät vastakkaiseen suuntaan.)
(Panu ja Henna ottavat kepin maasta yhdessä, avaavat piirin ja tulevat ulos. Henna ottaa Kaarnan syliin, Panu Liekin.)
"No niin, tässä sitä ollaan! :) Mitäs sanotte?"
(häävalssi voidaan tanssia tähän heti perään)