Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Kiva tuoksu, onks täs jotain sitruunauutetta? Ei, kun se on appelsiinia. Näin me rupattelimme kävellessämme alas rinnettä, joka vuosien saatossa oli muodostunut meille perin tutuksi. Perässämme tulevat nuoremmat lapset kikattelivat keskenään jollekin jutulle, jonka Minka oli sanonut. Meistä he olivat rumia. Me olimme nättejä. He olivat yhteiskunnan orjia ja me olimme normeista vapautettuja. Meidän ajatuksemme olivat suuret ja puheemme uljaat.
Tosiasiassa palvelimme kuitenkin yhtä herraa: lähimetsän Emma-Joonasta, joka oli noita. Häneltä olimme omaksuneet puheenparren, tavan heilauttaa hiuksia nonchalantisti, jopa joitain sukkien kuvioista. Teimme mitä hän vain käski, sillä meillä ei ollut vaihtoehtoa. Niin kauan kuin jaksan muistaa, olemme olleet Emma-Joonaan loitsun alla. Kukaan meistä ei ollut vielä huomannut kaksinaismoralismia, joka joukossamme vallitsi. Ajatustemme uljautta ei kukaan käynyt kyseenalaistamaan.
Olimme taas kerran matkalla salaiselle piknikpaikalle, jossa yleensä vietimme yön ryynimakkaraa mässäillen. Tämä, lähes rituaaliksi muodostunut perinne, muistutti meitä omalla tavallaan elämän katoavaisuudesta. Meillä oli kuitenkin ongelma: kukaan ei ollut muistanut ottaa ryynäriä mukaan. Jäniskö tässä pitäisi metsästää? Kaikkien mielestä tappaminen oli kuvottavaa, joten ryhdyimme yhdessä vegaaneiksi. Emme olleet kuitenkaan varmoja Emma-Joonaan mielipiteestä tähän. Mitä tapahtuisi, kun hän saisi tietää, että hänen pienet oppilaansa eivät juoksisikaan kesäöisin lihan perässä? Kuka rohkenisi kohdata hänen silmänsä, kun hän raivoavana berserkkinä murskaisi paljain kourin kaiken, joka onnettomuudekseen olisi liian lähellä?
No, löysimme mestoille - niille hyvin salaisille - ja katoimme vegaanisen pöytämme varjoisalle nurmelle. Kaikilla oli oikein mukavaa, vaikka tunsimmekin jonkin puuttuvan ateriastamme, vatsoistamme... symbolis-kognitiivisilta tasoiltamme? Yhtäkkiä Emma-Joonas ryntäsi keskellemme alasti ja veren peitossa. Katsoimme tuota kuvottavaa näkyä kauhuissamme, mutta kenellekään ei tullut mieleen auttaa herraamme. Sitä paitsi, verta oli niin paljon, että saattoiko häntä oikeastaan pitää alastomana? Kumpi on oikeastaan olennaisempaa, vaatteiden puute vai siveyden menetys?
"Vittuako filosofoitte siinä, auttakaa nyt herranjestas! Hyvää hyvyyttäni yritin pyydystää teille, armaat alamaiseni, jäniin, mutta tuo metsäin rusoposki oli minulle liian väkevä vastus."