Kun ilmassa tunnen mä kirpeän tuulen,
se sadetta enteilee, ehkä vain luulen,
kun viipyilee kesä, vaan saapuu jo syys,
on tuntuva maailman epämääräisyys.
Kun tarinan lopussa fanfaari kaikaa,
ja lopetus väreilee oikeuden taikaa,
on vaikeaa unohtaa varman lyhyys:
on vastassa hyvyyden epämääräisyys.
Kun palautat hetken, kun valinta tehtiin,
ja kirjoitat tuloksen aikojen lehtiin,
on heikompi tuomiolla pysyvyys:
on kaatava sen mielen epämääräisyys.
Kun kerrot, kuin ihmisen hyvä ois olla,
ja kuulijan innostat sä hurmiolla,
ei riittää voi aatoksen yleisyys:
on suurempi halujen epämääräisyys.
Kun murskana olet, ja nyyhkytät salaa,
ja katkera menetys mieleesi palaa,
on sittenkin vahvempi mielen tyhjyys.
Taas kutsuu sut mukaansa epämääräisyys.