Possessiivisuffiksien (omistusliitteiden) käyttö vakiintuneissa ilmauksissa aiheuttaa päänvaivaa. Useimmat tällaisten ilmausten saneet käyttävät kolmannen persoonan liitettä (tavalla-an, enimmäkse-en, puolesta-an, kahdesta-an, solkena-an, kaikkia-an jne.) ja näitä tapauksia on niin paljon, että joissain tapauksissa voisi katsoa 3. persoonan liitteen kuuluvan adverbiksi jähmettyneeseen ilmaukseen. Hämäriä rajatapauksia on vaikka kuinka paljon, ja eri ihmisten kielikorva näyttää antavan kovasti erilaisen tuomion siitä, kumpi alla olevista vaihtoehdoista on parempi:
olen tavallaan sitä mieltä, että ... olen tavallani sitä mieltä, että ... menimme sinne kahdestaan menimme sinne kahdestamme aikoinaan olin ystävällisempi aikoinani olin ystävällisempi et selviä siitä yksinään et selviä siitä yksinäsi
Lisäksi vaikeuksia tuottaa se, että joskus on vaikea sanoa, pitäisikö suffiksin noudattaa kieliopillista vai ajatuksellista subjektia ja mihin ilmauksen ylipäänsä on alun perin katsottu kohdistuvan. Esimerkiksi:
minulla on enimmäkseen rahaa minulla on enimmäkseni rahaa minulle tuli uudestaan kylmä minulle tuli uudestani kylmä