Sinä olet lapsi ja minä aikuinen
sinä uskot vielä, minä epäilen
sinä katsot tähtiin, minä mennyttä
sinulla tuleva, minulla eletty elämä
Sinä avaat sylisi täynnä rakkautta
rakkaus on sinulle leikkiä, vailla totuutta
luulet kaiken antavasi, vailla ehtoja
vain menetys kuvastaa oikein tahtoja
Huomaat vielä kyllä, kuinka vähenee elämät
huomaat, kun mahdolliseksi luulemasi menetät
huomaat, kun ei toteudu, mitä tahdoit toteuttaa
huomaat, että kerran vain voi kaiken aloittaa
Minä elin kanssasi ja jaoin asenteen
minä ryhdyin elämään, heräsin uudelleen
minä uskoin pystyväni kaiken tekemään
minä uskoin, että tulet samaan elämään
Et tiedä vieläkään, että olet mua julmempi
et tiedä, miksi satutat, se lienee parempi
et ymmärrä, ettet sanoin voi muuttaa asiaa
et ymmärrä, että otat tahtomatta antaa
Sinä tahdot kaiken, mitä tarjolla vain on
et tahdo uskoa, että olet mulle kohtuuton
et anna olla, keskeytä, jos tuntuu hyvältä
sä iloitset, etkä varo, tapat syvältä
Mitä oisin voinut tehdä, että tyytyisit?
Ettet lisää yrittäis, vaan syliini jäisit?
Mitä voisin tarjota, minä, kulunut ihminen?
Mitä antaa, muuta kuin pettymyksen siemenen?
Sinä ehdit kasvaa, ehdit uutta rakentaa
niin kuin minut tuhosit, sinut maailma tuhoaa
me silloin toisiamme enää tuskin tunnetaan
ehkä saamme haudassa toisemme uudestaan.