Bela Lugosi-klubi syntyi silloiselle Einstein a go-go-klubin kävijäkunnalle, joka oli mustiinpukeutuvaa porukkaa, jotka eivät kuitenkaan käyttäneet mustaa huulipunaa ja kynsilakkaaa, vaan näitä henkilöitä, jotka olivat yleensä nuorempaa sukupolvea kutsutiin nimellä "mustat muovityrkyt" Lugosin porukka oli yleensä tyylikkäämpää ja kultivoidumpaa ja iältään hieman vanhempaa, kuin mustahuulien sukupolvi. Keväästä 1982 alkaen Bela Lugosi-klubi piti majaansa Natsalla. Kirjassa "Lepakkoluola" kerrotaan että Lugosilaiset edustivat uudenlaista klubisukupolvea, jolle bailaaminen oli arvo sinänsä.
Lepakon yöbileet olivat ennen Bela Lugosin perustamista. Lepakon yöbileet olivat varsinainen alku tuolle uudelle synkänsävyiselle bailauskulttuurille, joka yhdisti sitten yllättävän monia eri tahoja ja erilaisia ihmisiä. Lepakon yöbailut aloittivat Pete Europa ( sittemmin The Pinups yhtyeen laulaja, sekä mm Einstein a Go Go: n DJ, General Njassa - sittemmin mm Mustan paraatin laulaja ja suomen ensimmäinen rap - artisti sekä Ultra Pete, Lontoolainen katujätkä, joka oli heilunut Lontoon klubeissa pienen ikänsä)
Bela Lugosi löysi tiensä lepakkoon, jossa järjestettyjen yöbileiden teemat olivat yhtä mahtipontisia kuin järjestäjiensä taiteilijanimet:
"Ensimmäisten juhlien otsikkona oli Perverssi Berliini 1932. Berliini bileisssä ei ollut mitään sianpäitä, vaan siellä oli Markku Arokannon drag - pitoinen kabaree ja jotain muuta. Sianpää ja pylväät kuuluivat Lugosin myöhempiin bileisiin. Lepakossa pidettiin teema-yöbileitä, joista mainitakoon mm kauhubileet ja Pop-Art bailut, sittemmin bileistä tuli tylsiä, kun niiden järjestäjät muuttuivat ja klubikansa siirtyi Einsteiniin ja Lugosiin.
Kaikki klubihommat vesittyvät nopeasti, kun niistä tulee liian tavallisia tai yleisiä, näin kävi myös kaikille näille ja varsinkin juuri sen takia, että osa lähti mukaan Elmun toimintaan. Avant garde - ihmiset etsivät aina sen, mikä kulkee salaperäisenä ajan hermolla - loppu on sitten taas junttien dokausta ja hienon hengen latistamista.
1980 - luvun alun klubikulttuuri oli varmaan intensiivisintä ja parasta, mitä tässä kaupungissa on koskaan ollut. Ehkä Rave- porukan ensimmäisenä parina vuotena meno oli samanlaista "suuren perheen" fiilistä.
Lugosin bileiden sisustusten kantavana elementteinä käytettiin mustia jätesäkkejä, tavaratalon somistajalta lainattuja muovisia doorilaisia pylväitä ja teurastamolta haettuja sianpäitä, joista yksi päätyi bileiden jälkeen SDP:n puoluetoimiston ulko-oven eteen. Tyynyillä päällystetyssä pimeässä huoneessa ihmiset katselivat suurelta videoscreenilta Human Leaguen ja Devon musiikkivideoita." *
Tässä välissä Bela Lugosi klubin jäsenet ajautuivat mukaan myös Elmun toimintaan ja lugosilaisten ydinryhmä liittyi Elmun hallituksen jäseniksi. Niistä ajoista kerrotaan näin:
"Uudet vetäjät muuttivat talon käyttäjäprofiilia. Natsalla viihtyneet synkistelijä-poseerauspiirit alkoivat notkua nyt myös Lepakolla. Punkista ja hämybluesista pari piirua popimpaan suuntaan uusittu ohjelmapolitiikka sai houkuteltua taloon uutta yleisöä, lähinnä nuorta hanoirocks-sukupolvea. Tämä heijasti musiikkipuolella tapahtunutta yleistä muutosta, punkin ja uuden aallon vaihtumista tyylittelevään goottimusiikkiin. Lugosilaisten ansiosta sama suunnanmuutos tapahtui Lepakossa sujuvasti lennossa eikä yhteentörmäysten kautta." *
* Suorat lainaukset kirjasta: Miska Rantanen - Lepakkoluola (WSOY, 2000) Sivut: 132, 134.
Huom. Tässä artikkelissa on käytetty lähteenä ainoastaan kirjaa "Lepakkoluola". Olisi tekijänoikeuksien kunnioittamisen nimissä sopivaa korvata tämä jollain toisella tekstillä jos joku vaikka innostuisi tätä referoimaan lisää, editoimaan tai kertomaan muita näkemyksiä klubista.