(In English: wild)
Minä olin väsynyt kaikkeen 
katuihin, jotka ovat kovia 
taloihin, jotka pitää lukita 
hankaliin ihmisiin, pieniin riitoihin 
toiveisiin, pettymyksiin, pienuuteen, surkeuteen 
ja niin minä muistin, että jossain 
oli paljon suurempi maailma 
vailla rakenteita, sopimuksia 
joka vain kasvaa itsekseen, aaltojen lailla 
nousee, sortuu, muuttuu, solisee 
ilman mielipidettä, mikä sen pitäisi olla 
ilman pelkoa, ettei kelpaa 
itsessään täysi, yksin merkityksetön 
suuri ja rajaton, odottaen kajoamista 
pontiminaan vain tahto ja epätoivo
Ja niin minä lähdin, jätin kaiken 
kaikki tehdyt sitoumukset 
kaikki rakkaat ja ikävät ihmiset 
kaikki suuret ja pienet unelmat 
kaikki kehut, kaikki saavutetut asiat 
ja lähdin kulkemaan sinne, mistä vesi virtaa 
yläjuoksulle, juurille, kaiken alkuperään 
katveeseen, varjoon, ylänköjen 
kirkkaille, happamille järville 
joiden pinta kareilee raa'assa tuulessa 
pohjan syvänteet vaipuvat ikuiseen kätköön 
vaarojen metsiin, hyisiin koluihin 
pieniin, vetisiin onkaloihin 
rannattomille aroille, sateenpieksämille 
paahtaviin kivikoihin, tunturin laille
Sinne ei ollut helppoa päästä 
ei ollut helppoa ohittaa viimeinen talo 
ei helppoa luopua viimeisestä tiestä 
ei sen helpompaa jättää polut 
pahempaa jäädä uuden ruoan varaan 
vaikeinta heittää pois kartta 
se oli kaukana, koskematon, viimeinen 
unohdettu, tarkoitukseton, tyhjä 
ja minä asetuin sinne, omiin uniini 
jotka olivat yhtä tyhjiä, villejä 
yhtä tarkoituksettomia, yhtä turhia 
suuriin, ihmeellisiin uniini 
suuren maailman suuressa kiertokulussa 
joka armeliaasti unohti minut, 
pikkuisen, kuolemaani asti 
ja jätti minusta vain muutaman merkin 
myöhemmin villin tuhonneille ihmisille