(nettipäiväkirja 06.03.2014) Sain juuri tietää jotain hassua, jos nyt ei ehkä kovin yllättävää. Biologit (esim. Bruce Bagemihl), jotka tutkivat eläinten homoseksuaalista käytöstä, saavat työhönsä ylimääräistä haastetta siitä, että suurin osa eläinpopulaatioita tarkkailevista biologeista ei julkaise koskaan tuloksissaan homoseksuaalisesti käyttäytyviä yksilöitä ja pareja, vaan katsoo ne satunnaisiksi anomalioiksi.
Miksi? Ehkä siksi, että biologian vallalla oleva selitys parinvalinnalle on heteronormatiivinen: yksilö, joka ei pyri lisääntymään, tekee luonnonvalinnan näkökulmasta itsemurhaa. Koska omia jälkeläisiä tuottamattomat -- mutta laumassaan funktionaaliset -- yksilöt eivät selity tällä teorialla hyvin, ei tee mieli selittää niiden olemassaoloa. On helpompaa lakaista tämmöinen pinnan alle sattumina kuin ruveta kaivamaan esiin, miksi luonnonvalinta ei teorianvastaisesti poista tätä käytöstä lajista tai yhteisöstä.
Biologia on tietysti muutenkin aika hyvä esimerkki tieteenalasta, jossa ihmiset pystyvät helposti näkemään sitä, mitä haluavat nähdä. Aika suuri osa esimerkiksi luonto-ohjelmista sisältää puhetta eläinten motiiveista; nämä motiivit on kuitenkin projisoitu eläimelle samastumisen kautta ja ihmisten omien, omaa toimintaa selittävien teorioiden pohjalta, jotka voivat olla vääriä nekin.