Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Kuulostaako tekosyvälliseltä? Maailmankatsomukseni mukaan ihminen tulee tietoiseksi itsestään vain tarkkailemalla ympäristöään. Etenkin toiset ihmiset ovat tärkeitä: heissä ihminen näkee itsensä ulkopuolelta, vailla kaiken tekemisen aktuaalisuuden harsoa. Pikku hiljaa tajutessaan maailman historiallisuuden ihmiset oppivat suhtautumaan myös itseensä historiallisina ja ymmärtämään tekojaan jälkikäteen, kun aktuaalisuuden harso on hälvennyt.
Muista ihmisistä näkee myös, mitä ei ole. Jokainen kerta, kun jonkun toiminta yllättää, se samalla virittää kysymyksen: mikä minussa on erilaista, joka olisi saanut minut toimimaan toisella tavalla? Tällä tavoin muiden havainnointi auttaa ihmistä ymmärtämään, millä tavoin hän näyttää erilaiselta toisten silmissä ja lopulta löytämään ominaisuuksiaan, jotka ovat hänen omiaan. Mitä syvemmälle käyttäytymisen ja olemisen syihin mennään, sitä vaikeammaksi käy löytää perempiä syitä. Ymmärretyt syyt lähestyvät niitä ominaisuuksia, jotka ihmisellä vain yksinkertaisesti on.
On tilanteita, joissa yllätymme omasta käytöksestämme. Samalla virittyy kysymys: mitä sellaista minussa on, mitä en tiennyt? Sillä jos tuntisimme itsemme täysin, emme koskaan yllättyisi siitä, mitä teemme. Uskon, että mikään tietoisuuden toiminnasta ei tarjoudu ihmiselle välittömänä havaintona; ihmisellä on vain kyky jälkeenpäin tarkkailla ja yrittää päätellä oman toimintansa logiikkaa. Mitä kauemmin hän elää, sitä kauemmas hän pääsee päätelmissään siitä hetkestä, joka on tässä ja nyt.
Kun ihminen tutkii maailmaa, hän tutkii tosiasiassa omaa tapaansa havaita se. Vailla ymmärrystä siitä, miten näkee maailman, ihminen ei voi ottaa huomioon oman näkemyksensä vaikutusta ja siksi ihmisen kuva maailmasta on harhainen (itsepetos). Kun ihminen oppii ymmärtämään, miten hänen oma havainnointinsa vaikuttaa siihen, miltä maailma näyttää, hänen maailmansa muuttuu todennäköisemmäksi. Kun ihminen näkee oman näkemisensä mahdollisimman hyvin, näkyy maailmakin selkeimmin.
Ihminen ei olisi mitään ilman ulkomaailmasta tulevia ärsykkeitä. Ihminen ei ole kukaan tietty sellaisenaan, vaan hänen ominaisuutensa realisoituvat vasta jossain tilanteessa. Tilanteita tarjoaa ulkomaailma. Jokainen vastaan tuleva esine, jokainen tönäys, jokainen havainto, jokainen kontakti kirvoittaa eri ihmisistä eri reaktioita. Ihminen, joka ei ole kokenut kovin monia tilanteita, ei voi tietää kovin paljon itsestään eikä siis myöskään siitä, millaisena maailman näkee. Joitain asioita ei voi kokea kuin tietyissä tilanteissa. Joitain asioita ei voi kokea ollenkaan sen vuoksi, että on millainen on. Ne eivät kuulu omaan maailmaan.
Minulle olemisessani on kaksi kovaa ydintä, joita en pysty koskaan avaamaan kokonaan. Ne ovat oma ruumiini ja oma motivaationi. Ruumiini toimii ja on toimimatta oman logiikkansa mukaan ja toimittaa minulle tuntemukset, joille en voi tehdä muuta kuin hyväksyä ja tarkastella. Jos yritän hallita niitä, päädyn vain tekemään jotain, mikä ei oikeasti tunnu hyvältä. Motivaationi taas tuottaa perusvoiman, joka ajaa minut tekemään jotain, mutta en voi kuin hyväksyä ja tarkastella, mitä haluan tehdä. Jos yritän haluta tehdä jotain, päädyn vain tekemään jotain, mikä pohjimmiltaan turhauttaa minua.
Olen oppinut jo pienenä, että minun pitää huolehtia nälästäni ja janostani, lämmöstäni, unentarpeestani ja läheisyydenkaipuustani, eikä kusta tai paskaa voi pidätellä loputtomiin. Myöhemmin opin, että tarvitsen puhetta ja oppimista, aikaa tutkia ympäristöäni, uusia ihmisiä, valoa. Opin mikä ero on elää ilossa ja tylsyydessä, huomasin nauttivani tuottamisesta, huomasin ajattelevani ja että ajatukseni tuntuivat hyviltä, kun ne sai eheämmiksi. Huomasin nauttivani kunnioituksesta, mutta myöhemmin havaitsinkin sen vain iloksi siitä, kun saa jakaa jonkin hienon saavutuksen jonkun kanssa, joka ymmärtää sen oikeasti.
Huomasin, miten ruumiini reagoi univelkaan, opin, milloin oli kylmä ja lämmin, opin vaativissa oloissa pärjäämisen vastustamattoman riemun. Sain omakseni seksuaalisuuden, yhden hämmentävimmistä ja epäsuorimmista tuntemusten ja motivaation alkuvoimista. Koko seksuaalisuuteni on ollut hidasta opettelua ymmärtämään, mitä haluan. Se on sitä helpompaa, mitä useampia asioita haluaa, mutta silti jokainen törmää lähes väistämättä asioihin, joista tajuaa vasta jälkikäteen, ettei olisi halunnut niitä.
Minä en ole vanha mutten ihan nuorikaan. Yhä edelleen kuulostelen, mitä ruumiini yrittää kertoa minulle siitä, miten minun kannattaisi olla, ja yhä edelleen yritän seurata motivaatiotani sen alkulähteille, jotta varmasti tekisin sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä. Mitä pidemmälle pääsen siinä, sitä paremmin osaan huomata, mitä halujani en voi yhtaikaa saavuttaa. Osa ihmisistä on kirottu haluilla, joiden yhteensovittaminen on vaikeaa, kuten halulla olla pelätty ja rakastettu tai vaikkapa mukavuudenhalulla ja kunnianjanolla. Mutta kyetäkseen huomaamaan, mitä haluamaansa voi saavuttaa, pitää ensin ymmärtää, mitä todella haluaa. Ja pystyäkseen elämään sopusoinnussa itsensä kanssa pitää ymmärtää, mitä todella tuntee.
kategoria: elämäntavat kategoria: seksuaalisuus