Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Olipa kerran kauan kauan sitten eräs mies, ja miehellä oli pieni poika nimeltä Utu. Ja kun oli kestänyt vähän aikaa, Utu oli iso poika. Silloin hän sanoi isälleen: "Nyt on minun aika lähteä kotoa. Aion kokeilla onneani maailmalla." Isä päästi hänet matkaan ja antoi hänelle mukaan pussin, jossa oli sukka, kampa ja pilli. Isä vannotti, ettei pussia saanut avata kuin äärimmäisessä hätätapauksessa.
Niin Utu lähti liikkeelle ja kulki tietä pitkin, kunnes tuli kaupunkiin. Kaupungissa oli sattumoisin markkinat, ja siellä myytiin kaikenlaista hyvää syötävää. Udulla oli nälkä, joten hän halusi ostaa jotain syötävää, mutta kuinka ollakaan, hänellä ei ollut yhtään rahaa. Surullisena hän kuljeksi ympäriinsä ja päätyi lopulta katselemaan kiertelevien näyttelijöiden näytelmää. Se oli Udun mielestä hieno näytelmä, mutta näytelmän loppuessa näyttelijät alkoivat kerätä rahaa, ja vasta silloin Utu tajusi, että näytelmästä oli tarkoitus maksaa.
Silloin Utu näki maailman kauneimman näyttelijätytön seurueessa. Näyttelijät ehdottivat, että Utu lähtisi heidän mukaansa ja tekisi työtä teatterin hyväksi. Utu suostui ilman muuta, ja illalla he leiriytyivät tavarakärryineen taivasalle. Utu tanssi ja lauloi ja nauroi ja jakoi ruoan näyttelijöiden kanssa.
Viiden päivän päästä he tulivat toiseen kaupunkiin, jossa oli myös tuolloin markkinapäivä. Näyttelijät esittivät näytelmänsä, Utu auttoi lavasteiden järjestämisessä, ja he saivatkin paljon rahaa esityksestään, sillä se meni hienosti. Mutta kun rahat oli kerätty, ilmestyi jostain poliisimies, joka sanoi, ettei näyttelijöillä ollut lupaa näytelmänsä esittämiseen ja vaati rahoja annettaviksi hänelle. Tästä näyttelijät pelästyivät ja lähtivät karkuun, mutta pahaksi onneksi poliisi sai Udun hihasta kiinni.
Tämä oli Udun mielestä äärimmäinen hätätapaus, ja niinpä hän otti pussistaan kamman. Hän kampasi nopeasti poliisin hiukset hienoiksi, niin hienoiksi, että ne suorastaan kiilsivät. Tällöin kaikki ympärillä kulkevat naiset tulivat hurmaantuneina poliisin luokse ja roikkuivat hänen kaulassaan ja ympärillään. Sekasorron turvin Utu pääsi pakenemaan tovereineen.
Seuraavassa kaupungissa oli tarkoitus olla markkinat, mutta ei ollutkaan. Sen sijaan siellä oli kauppa, jossa myytiin jäätelöä. Tuon kaupan omisti eräs mies, ja hänellä oli tytär, joka oli niin kaunis, että Utu melkein lennähti pepulleen. Mutta olihan hänellä kaunis näyttelijätyttökin. Kumman valitsisi? Pikku Utu-ressun pää meni ihan pyörälle. Hän tuli siihen tulokseen, että kyseessä oli äärimmäinen hätätilanne. Hän avasi pussinsa, otti sieltä pillin, puhalsi siihen, ja silloin jäätelökauppiaan tytär sanoi: "Vuh! Vuh!" ja juoksi hänen luokseen. Siitä Utu tiesi, että jäätelökauppiaan tytär oli hänelle se oikea. Hän jätti hyvästit ystävilleen, ja vannoi, että jos nämä palaisivat kaupunkiin, saisivat ison annoksen jäätelöä kukin.
Näin päivät kuluivat melko mukavasti. Jäätelökauppias valmisti jäätelöä, hänen tyttärensä möi sitä, ja Utu auttoi joka puolella sekä heitti asiakkaita kadulta sisään. Näin olisi varmaan voinut jatkua pitkäänkin, mutta pahaksi onneksi seudulla riehui rosvojoukko, joka ennen pitkää hyökkäsi myös kylään, jossa Utu asui.
Ihmiset kirkuivat. Tavaroita vietiin suojaan. Rosvot veivät kaiken, minkä irti saivat, ja uhkailivat ihmisiä, mikäli nämä yrittivät suojata omaisuuttaan. Loppujen lopuksi rosvot tulivat myös jäätelökaupalle ja vaativat jäätelöä säkkikaupalla. Silloin Utu otti pussinsa, avasi sen, veti esiin sukan, ja heilutti sitä korkealla ilmassa. Hän sanoi: "Minä imen teidät kaikki tänne sukkaan!" Silloin rosvot miettivät: "Mitä ihmettä tuo tyyppi tekee?" Mutta sukka kasvoi kymmenkertaiseksi ja sen haju satakertaiseksi, ja hajusta pökertyneet rosvot ratsastivat suoraan sukkaan sisään. Ahnas sukka sulkeutui, ja Utu köytti sen kiinni.
Näin Utu selvisi hankalista tilanteista isältään saamillaan tavaroilla. Sen pituinen se.