date: 26.05.97 (02:35) #: 1134 of 1135 (refer# NONE) // to: SYSOP // from: KARTOPSI // subj: i l0ve you with my ice cream. (2) 23:51 // read: no status: receiver only // conf: main board (0) read type: general (a) (+)
Sulla on kello jäljessä. Tai mulla edellä. Mitä väliä?
Hmmm. Missäköhän hämymestassa sä olet. Mulla olis muutenkin ollu tänään // sellaset fiilikset, että olisin voinu lähteä kävelylle sun kanssas. Vaikka itse // asiassa sulla on huomenna duunia joten sun ei pitäis lähteä kävelylle, mutta // nyt mä en voi sanoa siitä sulle, kun sä et ole siinä. Tuliko selväksi.
Joo mulla on tunne, että tossa ikkunan ulkopuolellä roikkuu
joku tyyppi, joka // haluu päästä sisään...
Kun tuolla kadulla on mörisevä sika. Se hämää vähän. Tai ehkei se ole sika // mutta teknomusiikkikin mörisee ihan samalla tavalla. Teknonkuljettajat on // kaasunkuljettajia. Niillä on sellasia lämpöpalloja, joilla ne kohoaa taivaalle. // Sitten aristokraatit ampuu niitä palloja rikki ja kaasu vapautuu. Oh shit.
Oikeesti ne aristokraatit on vaan kateellisia siitä, ettei ne lennä siellä // taivaalla. Ne tarttee pyssyjä ja nallekarhuja ja kilokaupalla puuteria; sitten // niitä ei häiritse. Mä tunsin kerran yhden junan, joka oli koko ikänsä nainu // aristokraatteja. Sit se yhtäkkiä jäi kiinni ja nyt se on jossain Oulussa päin.
Vähän niinku rosvo-Roope. Jos kaikki se, mitä se on juonut, kerättäis yhteen // paikkaan ja siihen paikkaan pystytettäis vesitorni, niin sieltä tulis // pikkukaupungille jotain helvetin pahaa litkua. Ehkei sen edes tarttis olla just // se, mitä se on juonut, kuhan kaikkea olis sama määrä. Unijuomaakin.
Eiks Pietarissa jollain pikkutorilla oo kirppari, jossa myydään pelkkää // unijuomaa? Ne myyjät on siellä ihan hihhuleita eikä ne ole ollenkaan messissä // ne vaan kännää niitä niiden juomia ja nukkuu... sieltä varastetaan ihan sikana // juomaa muttei ne välitä kun ne on hihhuleita. Jumalan valittuja pikku porsaita
Jos jumala olis luonut porsaan omaks kuvakseen, niin sitä varmaan vituttais kun // ihmiset pitää porsaita rumuuden esikuvina... tai ei enää, nyt kun on ollut nää // kaikki "babe urhea possu" -jutut. Siat vaan haisee aika pahalle. Se on just // sitä kaasunkuljettajakaasua... jumala sitten ehkä haisee sille myös.
Kelassa on joitain tyyppejä, jotka istuu ihme lomakkeet käsissään ja meditoi. // Ne hokee mantraa "asumistuki asumistuki asumistuki" ja eiks olekin kohtalon // ivaa, että siinä on viisi tavua. Tosta Mulder varmaan sanois, että ne vastaa // pentagrammin viittä kärkeä. Kreikkalaisilla oli joku loitsukaava just tolleen.
"Cras sana erit" oot aika hyvä, jos pystyt kääntään ton kädeltä. Ne tyypit // siellä kelassa osaa. Ne istuu sellasen merikaapelikelan sisällä ja pyörii // mereen... kyllä sä varmaan tiedät tunteen, kun menee johonkin putkeen ja sitten // tajuaa, ettei voi estää sitä pyörimästä? Paska tsägä meditoijille... voi voi.
Yks tyyppi tilas diskettejä, ja sitten kun ne tuli niin siitä laatikosta vaan // pomppas ylös sellanen "jack-in-the-box". Se tyyppi alko itkeä ihan sikana ja se // itki ja itki ja itki ja sitten jostain skuugesta ilmestyi hyvä haltiatar, ei // samaan tapaan ku holotelkkarin kuva, vaan silleen kun vanhanaikasen // kaksulotteisen, ja kysyi että mikä hätänä. Tyyppi vastaa, että haluaa // diskettejä eikä mitään vieteriukkoja ja haltiatar osottaa että siellä laatikon // pohjalla on diskettejä ja työntää tyypin suun täyteen tikkunekkuja. Näin toimii // kuluttajavalitusvirastolautakunnan johdon viranhaltijajakaumasuunnitelma. Näin // toimii osuuskauppaväki.
jotkut tyypit istu nurmikolla jossa oli paljon väkeä niillä oli vähän väliä // niin että ne oli sijoittuneet ryhmiin kaikki joi jotain shampanjaa tai ehkei // niillä ollut kaikilla varaa siihen ja loput joi sektiä tai ehkä vaan jotain // omppuviiniä jota saa kaupasta ja jota teinaritkin kännää ja vaikka se jengi ei // pidä teinareista niin silti ne muistelee nuoruuttaan jossa ne istu nurmikolla // feidi siihen kun niillä on erilaiset vaatteet ja lisää tukkaa ja partaa ja // kaikki nauraa enemmän ja juo vähemmän. Jotkut tanssii ja tanssi merkitsee // jokaiselle eri asiaa joillekin hauskanpitoa joillekin näyttämistä ja joillekin // se on syvää keskittymistä ja rytmi tulee jostain kaukaa ulkoa ja kaikkein // keskittyneimmät tuntee kun se värähtelee sisällä sydämessä ja keuhkoissa ja // aivoissa ja maksassa ja niiden mieli muuttuu savukiehkuraksi joka nousee // pikkuhiljaa taivaalle hajoten samalla haittaamatta ketään se kohoaa ja kohoaa // ja lopulta tulee stratosfääriin ja siellä ystävälliset tähdet tervehtivät ja // toivottavat hauskaa vappua. Savukiehkura avaa silmät. savukiehkura makaa // selällään maassa eikä muista mitään siitä mitä on tapahtunut mutta vieressä on // mies tai oikeastaan se on poika joka kysyy että onko kunnossa ja vaikkei saa // vastaustakaan vaan tuijottaa ja hymyilee. Eikä tee mitään elettä // lähennelläkseen mikä on hyvä sillä savukiehkura on saatanan kyllästynyt siihen // kun teeskennellään aatteellista ja mielessä on vaan se ja nyt kaikki on // toisella lailla sillä vaikka taakse jää tanssi ja taakse jää nurmikko ja // savukiehkura unohtaa aatteenkin jossain välissä ja edessä on työ ja roikkuminen // elämässä niin mies pysyy aina mukana ja lähistöllä ja on loppujen lopuksi // tutumpi kuin itse. Ja savukiehkura avaa silmänsä toisen kerran, tällä kertaa // todellisuuteen, ja huomaa itkevänsä.
Ohjuksesta varmaan näyttää aika hassulta kun se menee eteenpäin kohteeseen // josta se ei tiedä mitään ja joka sen pitää räjäyttää joten sillä ei ole // kauheasti väliäkään millainen paikka se on kun kohta sitä ei ole mutta matkalla // se varmaan kiinnittää huomiota kaikkeen sillä se osaa fenomenologiansa paremmin // kuin mustan tähden pommi numero 20 joka tyytyi olemaan kaiken luoja mikä ei ole // ollenkaan itsekästä koska silloin ei ole vertailukohtaa ja ne pommit näkee // esimerkiksi metsänreunan zoomi takaa paljastuu järvi ja järvessä on epätasainen // pinta koska tuulee mitä kutsutaan aaltoiluksi vaikka paljon muitakin asioita // kutsutaan aaltoiluksi muunmuassa valoa fysiikassa joka on tylsää varsinkin // klassinen ja useimpien mielestä kaikkikin eikä fysikaalisilla linjoilla // opiskelevat edes saa kovin helposti työtä joten koko vitun tieteenhaaran vois // räjäyttää pois maailmasta vaikka räjäytyksiin juuri tarvitaan fysiikkaa ja // erityisesti ballistiikkaa joka on siksikin mielenkiintoinen tieteenala etteivät // pitkänmatkanohjukset mene virtuaalisestikaan paraabelirataa koska maapallon // pinta on kaareva ja joudutaan tekemään approksimaatio newtonin mallilla vaikka // olenkin miettinyt joskus että voiko maapalloa pitää pistemäisenä // painovoimalähteenä silloin kun on tarpeeksi lähellä sitä enkä ole viitsinyt // keksiä vastausta millä ei kuitenkaan ole merkitystä koska newtonin fysiikka // sekin on pelkkä approksimaatio mikä taas sinänsä ei vaikuta ollenkaan lentävän // pommin tunnelmiin ja siinäpä piileekin sosiaalisuuden, elämänmotivaation ja // onnellisuuden salaisuus nimittäin että ne ei liity mitenkään siihen mitä // ajattelee. No liittyy ne vähän. Oisko joku pommi onnellisempi jos sen // metsänreunat zoomais ulos eikä sisään? Jaa mutta voihan se katsoa taaksepäin // vaikka siellä ehkä onkin niin kuumaa ilmaa että se vääristää kuvaa jonkin // verran joka vääristymä muuten johtuu siitä, että valo pyrkii menemään nopeinta // reittiä mikä on täydellisessä sopusoinnussa aaltomallin kanssa joten ei ole // mikään ihme että kvanttimekaniikkaa ei keksitty ihan heti. nyt olen // kirjoittanut 38 minuuttia. 38 tekijät ovat 2 ja 19 ja sellaiset luvut on tylsiä // koska joko tekijöitä pitää olla tasan yksi tai sitten monta. sellaiset luvut // ovat hauskoja, joskin eri syistä: alkuluvut ovat hauskoja, koska ne eivät // "rimmaa" minkään kanssa ja monitekijäiset ovat hauskoja koska niihin voi // perustaa polyrytmiaa.
Tänne soitti joskus noin viikko sitten joku lehdenmyyjä joka silloin herätti // mut, ja mä pyysin sitä soittamaan uudestaan päivän kuluttua, mutta eipä ole // vaan soittoa kuulunut. Kaipa mä olen ihan tyytyväinen... mulle on kyllä viime // aikoina tullut puheluita, joiden soittaja ei sano nimeään. Mutta ei se voi olla // se myyjä. Mua tosissaan ottaa pannuun sellaset soitot, koska mä en tiedä, // olenko mä suututtanut jonkun... kunpa se sanois edes, kuka se on... mulla oli // muuten nyt tän Turun-matkan ajan vastaajassa se "mä olen todella kyllästynyt // tekemään puhelinvastaajaviestejä" -viesti, ja mulle oli tullut kolme soittoa, // yhdessäkään ei sanottu mitään, mutta joka kerralla luuri oli PAISKATTU kiinni. // Plääh. Mä otan vastaajan vähäksi aikaa pois: se laite ärsyttää mua niin paljon. // Mun mielestäni vastaajat on kyllä periaatteessa ihan hauskoja. Ne ihmiset, // jotka inhoaa vastaajiin puhumista, ei ole saaneet siunattua monologin taitoa...
Muuten. Mulle tuli just mieleen, että mä olen kirjoittanut tekstiä aika paljon, // enkä muista mitään mitä olen kirjoittanut. Hmm. Tätä voi jo pitää vähän // psykoottisena... mä en tiedä miltä tuntuu, kun maailma hajoaa, mutta senkin mä // olen jossain määrin kokenut kirjoittaessani... naimisesta tuli mieleeni, että // mä ihan oikeesti luulin niitä Loving you X-ratedin taustalla olevia ääniä // koiran ulvonnaks kun en mä kuunnellut niitä kunnolla. Ihan tyylikkäitä naimisen // ääniähän ne. Se X-rated on ainoo tosissaan törkeä biisi ja mä olen alkanut // pitää siitä taas vähän enemmän, koska se on tosissaan parasta gabberia, mä // voisin yksinkertaisesti syödä sen, kun sitä beavis ja butthead-kohtaa edeltää // kaikuva valitus. pää täynnä sitä niin kuin joillain on vaahteranlehtiä. Ne on // niitä, jotka vastaa "kanada" kaikkiin vaikeisiin kysymyksiin.
Vaan kuunnelkaapa tätä: nyt mä olen tarpeeksi sekaisin kirjoittaakseni tän // tänne. Mä en ole kirjoittanut tätä ekaa kertaa nyt. Ettekä varmana saa tietää, // kenestä se on.
Todella ihanat ihmiset ovat monimuotoisia... kukkanen, jonka terälehdet // tuikkivat yön pimeydessä. Siitä tulikin mieleeni: Caria kävi joka yö katsomassa // kukkastaan. Tai ainakin joka yö, jona hän pääsi liikkeelle. Joskus // vahtivuorossa oli virkaintoinen opettaja eikä nukkumahuoneesta voinut millään // lähteä tulematta huomatuksi. Mutta muina öinä Caria nousi vuoteestaan, asetteli // tyynyt vartalon näköiseksi mytyksi vuoteelle, pisti peiton päälle (hieman // epäsiististi, sillä hän oli normaalistikin huolimaton nukkuja) ja meni ovelle. // Ulos pääsi käytävän päädystä, varauloskäynnistä, jonka oven pönkäksi hän pisti // vieressä olevasta komerosta liinavaatteita. Sitten hän meni kukkulalle, etsi // kukkasensa (se liikkui joka yö vähäsen, joten sen etsimiseen kesti jonkin // aikaa) ja alkoi kertoa sille satua. Sadut kertoivat tulevaisuudesta silloin, // kun ne kertoivat heistä itsestään, ja menneisyydestä, kun aiheena olivat // satuolennot, suuret tapahtumat tai sankariteot. Ja sitten Caria suuteli // kukkastaan ja antoi sen imeä vähän verta hänen rikki pureskellusta huulestaan, // sillä kukkanen tarvitsi verta kasvaakseen. Se sai siitä kauniin tumman värinsä. // Sen avulla Caria löysi sen yö toisensa jälkeen. // Tänä yönä oli satanut ja kaikkialla tuoksui elämälle mystisesti ja // kiihottavasti. Oli hurjan lämmin yö eivätkä jotkut muutkaan tytöt olleet // saaneet unta, mutta kaikki tiesivät Carian tavasta lähteä öisin (ulos // kävelemään, kuten hän sanoi) joten Caria oli päässyt ulos jälleen kerran. // Hiostava tuuli kahisutti puiden lehtiä häiritsevästi ja sai hänen olonsa // epävarmaksi, sillä yleensä hän luotti kuuloonsa kävellessään. Mutta hänestä oli // myös mukavaa tuntea kostea nurmikko allaan, ja tuulenvireitten leikki hänen // hiuksissaan -- yksi oikein ilkikurinen tuulenvire nosti suortuvaa hänen // ohimoltaan ja puhalsi suoraan hänen korvaansa. // Hän tuli kukkulalle, ja alkoi etsiä kukkastaan. Tehtävä oli vaikeampi kuin // useimpina öinä; lopulta kukkanen löytyi miltei kukkulan juurelta, pienen lammen // äärestä. Caria tervehti kukkaa ja olisi alkanut kertoa satuaan, mutta kukka oli // kärsimätön eikä halunnut kuunnella. Caria ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt // sitä tällaisena. Kukkanen halusi Carian mukaansa lampeen. Se oli Cariasta hyvä // ajatus, koska kuuma yö oli saanut hänen olonsa tunkkaiseksi. Hän riisuutui // arastellen, sillä kukkasen hänen vartaloonsa kiinnittämä huomio tuntui hänestä // hämmentävältä. Pudotettuaan pikkuhousunsakin maahan hän tarttui kukasta kiinni // ja he kaatuivat lampeen. // Kukka sukelsi ja veti Cariaa perässään. He menivät syvemmälle ja syvemmälle, // ja Caria sai huomata, että hänen matalaksi luulemansa lampi jatkui alaspäin // vaikka kuinka pitkälle, haarautuen useiksi pienemmiksi kuiluiksi, joista osa // oli täynnä kasvillisuutta, osa jatkui vieläkin tummempiin syvyyksiin. Carian // keuhkoissa alkoi ilma olla vähissä; niinpä hän lähti uimaan takaisin pintaan. // Kukkanen yritti saada häntä jäämään, mutta hän pyristeli irti siitä, nousi // pintaan ja veti ilmaa keuhkoihinsa. Hän oli sukeltamaisillaan uudelleen, kun // hän huomasi lammen rannalla olevan tytön. Tyttö oli alasti, hänen ihonsa oli // tumma ja -- vaikka siitä oli vaikeaa olla varma hämärässä -- violetihtava. // Caria jäi hämmentyneenä katsomaan tyttöä ja yöllinen kukkien tuoksu tunkeutui // hänen tajuntaansa. // "Kuka sinä olet?" kysyi tyttö, "Ja mitä teet täällä?" Caria epäröi. Sitten // hän sanoi: "Caria.", otti tyttöä kädestä kiinni ja veti tämän mukanaan veteen. // Kukkanen oli alempana. He sukelsivat kukkasen luokse. Kukkanen halusi jatkaa // alaspäin. Niinpä Caria otti kukkasesta kiinni, ja seurasi tätä yhä syvemmälle // vetäen tyttöä perässään. // Tarpeeksi syvälle tultaessa valo oli niin vähissä, että kuilun seinämillä // tanssivat varjot alkoivat sulautua yhteen kaikkialla vallitsevan hämäryyden // kanssa. Häilähtäen ne levisivät ympärille, sitten ne olivat taas seinämillä ja // sitten ne levisivät taas. Cariasta alkoi tuntua levottomalta ja hän osoitti // kukkaselle haluavansa mennä ylös, mutta kukkanen vain jatkoi uppoamistaan. // Caria veti kukkasta epätoivoisesti, mutta se ei auttanut -- kukkanen ei edes // irrottanut otettaan. Toinen tyttö yritti vetää Cariaa ylöspäin, ja niin // kukkanen ja tyttö tappelivat Cariasta veden alla samaan aikaan kun Carialta // alkoi jälleen happi loppua. Sitten tyttö riuhtaisi Cariaa niin voimakkaasti, // että kukkaselta irtosi muutama terälehti ja se joutui päästämään otteensa. // Kukkasen raivonpurkaus kupli mustana myrkkynä ylös lammikon pohjalta, kun tyttö // ja Caria uivat ylöspäin. // Pinnassa Caria veti mielipuolisesti henkeä ja oli pyörtyä. Tyttö vei hänet // lammen reunalle, nousi rannalle, ja veti hänet päälleen. Sitten hän lysähti // selälleen, Caria jäi huohottamaan hänen päälleen. He olivat olleet siinä jonkin // aikaa ja Carian hengitys alkoi jo tasaantua, kun ilmaa leikkasi ääni: "Kas, // kas. Mitäs täällä tapahtuu?" Kysyjä oli Agnes, iloinen tyttö joka aina // kiusoitteli kaikkia. Hän käveli heitä kohden ja oli juuri tulossa esiin // dekametrin päässä olevan pensaikon takaa. Caria oli liian hengästynyt // tehdäkseen mitään, mutta hänen allaan oleva tyttö vetäytyi pois, nousi ja lähti // juoksemaan metsään. Agnes ei lähtenyt hänen peräänsä, vaan tuli Carian luo. // "Kukas tuo oli?" Agnes kysyi ironisuutta äänessään. Hän ojensi kättään Cariaa // kohti. Caria tarttui siihen, ja Agnes veti hänet istumaan. "Minä olenkin // miettinyt, missä sinä vietät kaikki yösi; vaikka en olisi kyllä arvannut, että // olet kiinnostunut tytöistä sillä lailla." Hän katsoi Cariaa unelmoivasti // silmäripsiensä alta. "Ei se ollut...", aloitti Caria. "Tiedetään, tiedetään, ei // se ollut lainkaan sitä miltä vaikutti. Ei tietenkään." Nyt Agnesin ääni oli // vieläkin kiusoittelevampi. Hän ojensi Carialle tämän vaatteet, jotka lojuivat // lähistöllä. Caria puki päälleen, ja he lähtivät liikkeelle. // Varauloskäynnin ulkopuolella Agnes tarttui Cariaa kädestä ja pysäytti hänet. // "Mikä sääli, ettei se ollut ollenkaan sitä miltä vaikutti. Hyvin, hyvin sääli." // Hän kiersi kätensä Carian ympärille ja katsoi häntä suoraan silmiin. Caria // tunsi heidän jalkojensa paljaan ihon koskettavan, eikä tiennyt, mitä ajatella. // Kuitenkin hän kiersi kätensä Agnesin ympärille, ja sanoi: "En tiedä... en // tiedä." "Tavataanko jonain yönä taas ulkona? Minä kävelen usein metsässä", // kysyi Agnes. "Ehkä", sanoi Caria, sipaisi huulillaan Agnesin huulia, // irrottautui tämän otteesta ja livahti ovesta sisään. // Jotkut tytöt olivat nukahtaneet tällä välin. Hän tervehti muutamia hereillä // olevia, kömpi vuoteeseensa ja nukahti ajattelematta yön tapahtumia. // Seuraavana yönä hän ei millään olisi malttanut odottaa, että vahtiva opettaja // lakkaisi kävelemästä oven edessä ja hän pääsisi ulos. Päivä oli ollut todella // tylsä, ja hän oli vain katsellut ikkunasta ja ajatellut, miten ihanaa olisi // juoksennella aurinkoisella nurmikolla. Matematiikka oli mennyt toisesta // korvasta sisään ja tullut toisesta ulos tekemättä sanottavampaa vahinkoa siinä // välillä. // Nyt oli aivan erilainen ilma kuin edellisenä yönä: vaikka oli yhä lämmin, // kaikkialla oli kuivaa ja voimakas tuuli puhalsi etelästä. Hänen piti pistää // pönkkä estämään ovea aukeamasta ulospäin, koska muuten tuuli olisi saattanut // paukuttaa sitä. Siirrettyään lähellä olevan sadevesitynnyrin ovea vasten hän // lähti juoksemaan metsään päin. // Tuuli kohisi puiden lehvissä, eikä hän olisi kuullut vaikka koulun // juoksukilpailut olisivat tulleet kohti. Hän katseli ympärilleen yrittäen nähdä // jotain lehtien jatkuvan vipatuksen seasta, mutta ei nähnyt mitään erikoista. // Sitten hän rauhoittui ja alkoi katsella luontoa. Maa vietti hieman lammelle // päin. Tasaisessa maapohjassa kasvoi varpuja ja siellä täällä saniaisiakin. // Caria käveli ylärinteeseen. // Hän tuli toisen kukkulan juurelle. Kukkulalla oli paljon kiviä; tällä // puolella osa niistä oli isoja paasia. Kaikkein isoimmat seitsemän muodostivan // ringin. Caria ei muistanut koskaan olleensa tässä paikassa. Hän oli näkevinään // pienen hahmon istuvan ringin keskellä, mutta hän ei ollut varma siitä. Hän oli // juuri lähdössä katsomaan, kun hänen kättään kosketettiin. Hän kääntyi ympäri. // Viimeöinen tyttö seisoi hänen edessään. Hänellä ei taaskaan ollut vaatteita. // "älä mene rinkiin", sanoi tyttö. Hän katsoi Cariaa vakavasti suurilla // tummilla silmillään. "Miksen?" kysyi Caria. "Koska siellä on tummia solmuja. // Muotoja, joita ei voi käsittää", sanoi tyttö, ja jatkoi: "Tule mukaani. Näytän // toisen mielenkiintoisen paikan." // Caria seurasi tyttöä läpi metsän yhä kauemmas koulurakennuksesta. // Aluskasvillisuutta tuli koko ajan enemmän ja pensaitakin alkoi näkyä. Sitten // Caria kuuli tuulen kohinasta huolimatta edestäpäin veden solinaa. He hidastivat // vauhtia ja tyttö sanoi: "Tämä on minun lampeni. Tästä ei ole aikaisemmin // tiennyt kukaan muu kuin minä." Caria ei ensin nähnyt lampea, mutta kurkisti // sitten edessä olevien pensaiden välistä, ja näki lammen, joka oli täysin // pensaikon ympäröimä. Ohuet rungot kumartuivat veden ylle ja lampi oli melkein // kokonaan lehvästön kattama. Caria huokasi ihastuneena. // Tyttö kastoi varpaansa veteen. Sitten hän pulahti kokonaan veteen. Caria // riisuutui nopeasti ja seurasi perässä. He uivat ympäri lampea muutaman // kierroksen, sitten he alkoivat pirskottaa vettä toistensa kasvoille. He // nauroivat ja löivät veden pinnasta isoja vesikaaria ja tekivät käsillään isoja // aaltoja. Sitten he vakavoituivat ja tarttuivat toisiaan kädestä veden alla. // Caria kysyi tytöltä hänen nimeään. Tyttö vastasi olevansa vain nimetön // luonnonhenki. Caria antoi tytölle nimen Unwa hänen silmiensä takia, koska hänen // mielestään nimet olivat käteviä. Unwa totesi pitävänsä nimestään, mutta // pitävänsä Cariasta vieläkin enemmän. Caria ei vastannut, vaan tuli lähemmäksi // ja vei kätensä Unwan lanteille. Unwa kosketti Carian hiuksia ja selkää ja // painoi vartalonsa tämän vartaloa vasten.
Phh. Ja sit ne nai. ööl. Cariasta tuntui kiihottavalta ajatus Unwan violetista // ihosta hänen omaansa vasten... //
----
[vielä vanhemmat tekstit]
[kategoria: vanhat www-sivuni]