Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Oli kylä. Siellä oli juhlia. Juhlien päätteeksi aina mentiin loikoilemaan nurmikolle päät toisten vatsoilla. Lapset saivat tehdä kuperkeikkoja aikuisten päällä (varovasti).
Juhlailtoina lähdettiin keskuskasasta riiaamaan kylän katoille. Siellä kiipeiltiin, katseltiin auringonlaskua ja pusuteltiin.
Olin unessa vierailemassa joidenkin tuttujen luona, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan. Heillä oli jonkinlainen sirkus, jolla he hankkivat elantonsa. Olivat muutenkin ihan hauskoja tyyppejä. Muistan unesta parhaiten sen seksikohtauksen, joka meni näin:
Emäntäni (kaikki tässä naisessa oli mustaa ja pyöreää) saattoi minua kotiinpäin tai johonkin muuhun paikkaan, johon olin menossa seuraavaksi. Kuljimme suuren hiekkakentän poikki. Minulla oli mukana makuupussi, jolla pelleilin jotain ja joka tempautui tuulen mukaan. Juoksin sen perään ja nostin sen päähäni esittääkseni hattivattia tai jotain. Nainen sanoi: "Harmi, että laskit sen noin alas, en ehtinyt kunnolla katsoa." Arvelin, että hän tarkoitti kulliani, nostin makuupussia ylemmäs ja hetkuttelin kulliani. (Jalassa olivat aika kevyet housut.) Hän painoi kasvonsa aika lähelle ja minä painoin käteni hänen niskahiuksiinsa.
Tässä vaiheessa oli aika selvää, että kyse ei ollut vain pilailusta. Minua kiihotti ajatus seksistä keskellä hiekkakenttää, joten vippasin makuupussin maahan ja keplottelin housuni pois päältä; nainen otti saman tien kullini suuhunsa. Sujautin käteni hänen pikkuhousuihinsa ja tunsin ihanan, mehevän kosteuden. Otin hänen hameensa pois ja menimme makuulle.
Nainen sanoi: "Tajuat kai sitten, että olet ylimääräinen." Kesti vähän, ennen kuin tajusin, että hän viittasi seurusteluunsa ja siihen, ettei aikonut lopettaa suhdettaan. Minulle se sopi oikein hyvin. Aloin saman tien painaa kullia hänen sisäänsä. Rakastelimme asennossa, jonka nimi on käsittääkseni elefanttiasento :)
Unen loppuvaiheessa otin osaa johonkin heidän sirkuksensa esitykseen, mutta en muista, miten.
Näin unta, että olin jonkinlaisella opiskelijaekskursiolla Virossa. Tarkoituksena oli majoittua idylliseen ympäristöön, jossa voisi rauhassa kehitellä "innovaatioita". En tiennyt oikein mistään etukäteen, ja matkasuunnitelma, -järjestelyt ja -seura selkenivät minulle unen mittaan.
Ensin luulin, että olimme menossa keskikokoiseen kylään/kaupunkiin rannikolla, mutta sitten sainkin tietää, että varsinainen majoitus oli noin viiden kilometrin päässä keskustasta (linnuntietä) erityisellä niemellä. Majoitusniemen ja kylän niemen välistä meni ohuehko salmi, joka päätyi muodoiltaan rikkonaiselle suistoalueelle, jonne laski monta pientä puroa ja muutama pienehkö joki. Matka maateitse oli tolkuttoman pitkä (jotain 40 km?) ja vaati kaksi vaihtoa. Majoitusalueella ei oikeastaan ollut mitään, paitsi kaunista luontoa, meidän majamme, jotka oli rakennettu osittain veden päälle pylväiden varaan, sekä joku hassu disko ja kahvila. Saisimme siis todellakin keskittyä innovaatioihimme rauhassa.
Menimme pienellä porukalla keskustaan kanootilla todistaaksemme, että se oli nopein reitti. Tämä oli matkan hauskinta vaihetta. Oleskelimme ihan rauhassa majoitusalueellamme, tanssimme satunnaisten muiden lomailijoiden kanssa iltaisin, jauhoimme paskaa majojemme verannoilla kuunvalossa ja niin edelleen. Minulla ei ollut hajuakaan, kuinka kauan matkan oli tarkoitus kestää.
Jossain vaiheessa jouduin toteamaan, että matkaseurue oli kummallisen klikkiytynyt. Selvittelin taustoja, ja sain todeta, että minä olin ainoita matkalaisia, joka ei tuntenut kaikkia muita valmiiksi. Muut olivat jotain mielestään kovinkin tiukkoja tieteilijöitä, fyysikkoja ehkä? He vähän dissailivat mukaan harhautuneita filosofeja ja taiteentutkijoita. Mietin, selittäisinkö heille, mihin oikeastaan olen erikoistunut, mutta päätin, että parempi jättää heidät korkeisiin kuvitelmiinsa.
Tässä vaiheessa aloin katsella sopivaa tytsyä matkaseurasta. Olin ollut jo monienkin kanssa tekemisissä ja tiesin pari mukavan ennakkoluulotonta. Jostain syystä päädyin kuitenkin sänkyyn semmoisen hassun, kiltin naapurintytön kanssa, jolla oli kultaiset kutrit ja niin edelleen. Sylissäni hän kertoi salaa kehittävänsä keksintöä, joka voisi mullistaa koko aseteknologian...
Unessa olimme saaneet vanhan ratikan, jolla ajelimme ympäri kaupunkia. Ratikalla pääsi muuallakin kuin raiteilla, jos otti paljon vauhtia ja oli valmis kestämään tärinää. Lapset olivat innoissaan ja yllyttivät ajamaan lujempaa ja lujempaa. Ratikka kaatuili aina välillä ja olin huolestunut, kuinka lapset pärjäävät. Kerran olimme vähällä plumpsahtaa jorpakkoon.
Toisessa osassa samaa unta ratikka olikin vanha maailmanpyörä, vähän saman näköinen kuin Pärnun uimarannan läheisyydessä olevat sosialismin ajalta periytyvät ruosteiset "huvivimpaimet". Tällä maailmanpyörällä vierittiin eteenpäin. Utu hihkui eikä näyttänyt ollenkaan tajuavan vierivän maailmanpyörän vaarallisuutta.
Tänä yönä näin aika monta unta. Ensinnäkin näin vähän omituisen unen, jossa piti ohjailla maailman aatteiden (siis esim. kommunismin, liberalismin, kristinuskon, islamin ja niin edelleen) etenemistä, mutta se tehtiin kahdella ruosteisella ratakiskonaulalla (tai -kiilalla), joita säilytettiin samanlaisessa laatikossa, kuin Nausicaä-sarjiksessa löytyi Pejitein kaivauksissa. Koska nauloja oli vain kaksi ja aatteita monta, ihmettelin tätä käyttöliittymäsuunnittelua ja yritin ymmärtää, miten naulat oli tarkoitettu käytettäviksi. Laskemalla toista naulaa alaspäin sai aikaiseksi aurinkoista säätä, mutta lattia tuli vastaan, ennen kuin sai kunnon helteet aikaan.
Toinen uni oli taas eräänlainen kouluunpalaamisuni. Tällä kertaa siinä ei ollut mitään valittamista. Jotenkin tunsin olevani ihan messissä ja koulussakin oli aika hauskaa. Muistui mieleen, miten koulussakin (samoin kuin lapsuudessa) eli ihan pöhkössä maailmassa: kaikki ns. "menestys" riippui siitä, onnistuiko tekemään oikeisiin ihmisiin oikean vaikutuksen. Tässäkin unessa jouduin tekemään joka koululaisen vaikean valinnan: panostaako aikansa oppilastovereihin vai opettajaan. Taisin käyttäytyä vähän huonosti. Minkähän ikäinen olin?
Kolmas uni oli (tietysti!) jokin epämääräinen seksiuni. Siinä taisi olla joku ranskalainen tyttö, joka kertoi, ettei elämällä ole merkitystä, jollei hän saa minua omakseen.
Tämänkertaisessa unessa ohjasin lasten kanssa Suomen rataverkon toimintaa. Mutta unen näin alkuyöstä, joten vaikea muistaa sitä enää aamulla...
Näin unta, että mielenhäiriössä ostin lasten iloksi omakotitalon "Espoosta" (joka oli tosin virtuaali-Porvoo), ja sitten aloin harmitella, kun olen kaukana lasten koulusta, omasta opiskelupaikastani ja käytännöllisesti katsoen asuntoloukussa.
Gotlannin aroilla oli kivellä aidattu kylä, jonka talot olivat niin vanhoja, että niiden uskottiin kasvaneen paikalleen kivestä ja sammalesta. Tuossa kylässä asui nainen nimeltä Darkbo, joka oli taitava nukentekijä. Hänen maineensa oli laaja, ja ihmiset tulivat hänen luokseen pitkien matkojen päästä tilaamaan nukkeja, jotka esittivät heitä itseään, heille tärkeitä ihmisiä, tai esimerkiksi kuuluisia ihmisiä.
Erään kerran Darkbon luokse ilmestyi hidasjärkinen mies, oikea jästipää. Tämän miehen äiti oli -- ties mistä syystä -- lähettänyt miehen tilaamaan Darkbolta nuken, joka esittää Darkbota itseään. Mies ihastui Darkbohon päätä pahkaa, mutta Darkbo ei halunnut kertoa omaa kantaansa. Mies oli hämmentynyt, muttei osannut kysyä, ja niin hän jäi kylään asumaan. Häntä siedettiin hyvin, koska hän oli työteliäs mies, vaikka tekikin kaiken vähän kuin unessa. Hän vietti Darkbon luona monta vuotta, ja asiakkaat tulivat ja menivät, eikä kukaan kiinnittänyt huomiota hiljaiseen mieheen.
Kylläpä näitä seksiaiheisia unia riittää. Tällä kertaa näin unta, jossa nussin ex-kälyäni. Tyttö nojaili pöytään ja pyöritti peppuaan kutsuvasti. Sitten juotiin teetä.
Näin unta, että vieressäni nukkuva ihminen ja minä olimme kaupungin palasia. Minä olin muistaakseni puolikas kerrostalosta ynnä vähän sen ympäristöä, toinen oli kävelytien laita ja pieni osa puistosta. Nämä palat muodostivat palapelimäisen haasteen, josta pystyi rakentamaan Merihaan tapaisia kaupunginosia. Palojen värit ja muodot antoivat vihjeitä siitä, miten ne on tarkoitus liittää yhteen. Olin kiihottunut ja minua harmitti, ettei viereiseni tajunnut, miten palat oli tarkoitus liittää yhteen -- siis sisäkkäin.
Näin vähän epämääräistä unta, jossa selkisi mystinen yhteys ilmanvaihdon ja tarinankerronnan välillä. Tarinankerronta seurasi jotenkin luonnostaan tietynlaisesta ilmanvaihdosta; se suorastaan oli tietynlaista ilmanvaihtoa. Kun tuuli puhaltaa esteettömästi eteenpäin, ihmisten mielet täyttää autius. Ilmanvaihdolla pystyy saamaan aikaan pyörteitä, jolloin syntyy pohdiskelevia vyöhykkeitä. Tietynlaisella ilmanvaihtorenkaalla pystyi saamaan aikaan tilanteen, jossa ilma kiersi loputtomasti tietyssä tilassa ilman, että mikään yksittäinen ilmahiukkanen palasi koskaan täysin paikalleen. Tällöin tarina oli syntynyt.
Näin myös vähän puolinaisen unen, jossa olin menossa joihinkin bileisiin. Tiesin, että eräs kanssani jo aiemminkin tekemisissä ollut tyttö olisi siellä, ja toivoin saavani seksiä (itse asiassa nimenomaan anaaliseksiä). Jossain rappukäytävässä hyväilin taskujen läpi kulliani, joka jähmettyi mukavasti. Katselin vähän itseäni ja totesin olevani kaunis. Bileissä (joihin sentään tulin housut jalassa) ihmiset olivat jotenkin omituisessa mielentilassa. Melkein kaikki olivat alasti, mutteivät suinkaan välttämättä missään sekstauspuuhissa vaan mukavasti peittojen alle asettuneina puhumassa keskenään. Siellä täällä jalat kohtasivat ja löydettyäni etsimäni tytön sain päänpaijausta osakseni.
Kuinka minusta tuntuu, että olen nähnyt koko viikon aina vain hurjempia unia? Tämänkertainen uni kertoi siitä, kun ex-vaimoni oli lähdössä jollekin matkalle tai jotain sellaista, ja asiaan liittyi sellaista säätöä kuin lainattujen tavaroiden palauttamista (minulla ei itse asiassa käsittääkseni ole oikeasti yhtään tavaraa lainassa ex-vaimoltani), lasten järjestelyä ja auton ynnä muiden tarvikkeiden välittämistä. Inhoan sopia säätöjä ex-vaimoni kanssa, koska järjestelyt aina monimutkaistavat elämää niin paljon ja koska toinen tuohtuu helposti, jos asiat eivät luista, niin kuin kuuluisi -- tai siltä minusta ainakin tuntuu.
Unessa oli tosi paljon tällaista säätöä. Muistan kunnolla vain kaksi. Ensinnäkin ex-vaimoni kertoi aika viime tingassa haluavansa auton. Olin antanut auton käyttöön esikoiselle (7 v, hehe) ja lupasin sen, koska arvelin, että esikoinen kyllä ehtii palata kotiin siinä vaiheessa, kun ex-vaimo tulee hakemaan tavaroitaan. Mutta esikoinen olikin tavannut kaupungilla joitain kavereita ja heillä oli jokin muu proggis. Auto oli jäänyt jollekin aukiolle (Töölössä?) parkkiin. Sain esikoisen kännykällä kiinni ja sovittiin, että mennään hakemaan autoa. Yritimme kävellä nopeasti esikoisen kanssa sovittuun tapaamispaikkaan, mutta ex-vaimoni ei ilmeisesti mielestään pystynyt kävelemään kovin kovaa.
Esikoiseni tavattuani helpotuin ja pinkaisimme juoksuun (lähinnä huvin vuoksi), esikoinen edellä näyttäen reitin, minä perässä. Esikoinen oli jostain syystä kätkenyt auton avaimet "hyvään piiloon" viereisen, syrjäisemmän aukion laidalla olevan talon rapun ulkoportaiden takakoloon. Saimme avaimet ja lähdimme juoksemaan autolle. Koska ex-vaimoni oli jäänyt jälkeen, hän ei koskaan päässyt paheksumaan, miten vastuuttomasti esikoisemme oli jättänyt avaimet pihalle. Matkalla vielä tuli vastaan nainen, joka kysyi, puuttuiko meiltä toinenkin avainnippu. Hän tosiaan oli jostain syystä löytänyt auton takakontin avainnipun (?), joka oli ollut piilotettuna auton avainten viereen ja jonka häviämistä kumpikaan meistä ei ollut edes huomannut.
(Tässä välissä päädyimme jostain syystä vähäksi aikaa läheisen talon yhteen huoneistoon, jossa isäntäväki yritti tehdä remonttia ja meidän piti toimittaa jotain. Minua harmitti lähinnä se, että kun muutenkin olivat vain ystävällisyyttään päästäneet meidät sisään, perässämme tuli toinen toistaan häiritsevämpiä tuttaviamme, muun muassa eräs tuttu nuori nainen alasti -- vaatteet olivat jääneet matkalle -- mutta tästä unen osasta en muista kunnolla.)
Joka tapauksessa pääsimme autolle kunnialla. Selitin esikoiselle, että avaimen pointti on se, että se on niin pieni, että sitä voi pitää mukana. Ex-vaimonikin tuli ja valmisteluita jatkettiin autolla, koska alkoi olla oikeasti kiire. Ex-vaimoni kyseli jonkin tavaran perään, jonka muistin annetun kuopukselle. Kuopus oli ex-vaimon jäljiltä jätetty jonnekin hoitoon: en ollut jostain syystä pystynyt ottamaan kuopusta itselleni matkan ajaksi. Tämä oli unen toinen säätö, jonka muistan: lähdimme autolla hakemaan tavaraa kuopuksen "hoitopaikasta".
"Hoitopaikka" oli eläintieteellisen varastoa muistuttava vintti- tai kellarikomerosto, jonka leveällä keskikäytävällä oli jotain heinää ynnä kaikenlaista opetusrojua: rikkinäisiä karttapalloja, täytettyjä rottia ja niin edelleen. Häkeissä oli ilmeisesti eläimiä, joko siksi, että niillä ei ollut muuta paikkaa olla, tai siksi, että niitä varastoitiin jotain myöhempää käyttöä varten. Ex-vaimoni ährysti pimeässä saadakseen valot. Tunsin pienten käsien tarttuvan minuun. Valojen syttyessä näin kuopuksen kasvot, pienet kasvot loistamassa iloa "ai, te tulittekin jo hakemaan minua" -- mutta kuopus oli pieni eläin, vailla puhekykyä, viestintäkeinona vain liike ja ilmeet. Sen ajan, kun ex-vaimo etsi tavaraansa, mietin, mitä pitäisi tehdä. Tavara löytyi, ja lähdimme peräytymään varastosta yrittäen riipiä kuopuksen tarttuvia käsiä irti meistä. Olin järkyttynyt "hoitopaikasta" ja siitä, etten voinut ottaa kuopusta mukaan. Toisaalta, jos pyörtäisin päätökseni, ex-vaimoni käsitys vahvistuisi, että ainahan minun aikatauluni venyvät. Harkitsin tulla hakemaan kuopuksen salaa. Mutta peräännyimme ulospäin, valot pois, pimeys lankeaa, ja pimeyteen jäävät pienen lapsen onnettomat, syyttävät kasvot...
Näin unta, että nuorimmaiseni oli jonkinlainen kasviloinen tai tauti. Häntä oli monta ja hän nousi liikkumattomana, pikku toteemin näköisenä ukkelina ylös maasta (vähän niin kuin Diglett-pokémonit). Jos meni liian lähelle jotain näistä, ne saattoivat puraista ja silloin sai tartunnan. Uug.
Pikalinkit: