(nettipäiväkirja 18.10.2026) Oon lueskellut Santorinin historiaa ja siinä ohessa kirjoituksia, jotka haukkuu Santorinia ja sen yliturismia ja kulumista. No, mulla ei oo oikeasti mitään hajua millainen tää paikka on sesongin aikana, mutta mä oon myös aidosti sellainen ihminen, joka ei oo nähnyt yhtään kuvaa Santorinista (ainakaan niin että olisin tiennyt) ennen kuin tulin tänne.
Se sai mut tajuamaan: mun Santorinini on ihan eri kuin suurimman osan täällä olijoista. Ne tulee tänne tavallaan tuttuihin paikkoihin, kerääntyy kohtiin joilla on mainetta ja ottaa siellä kuvia. Mä meen mihin sattuu kartan perusteella, joskus se vie turistipaikkoihinkin. Muiden Santorini on valojen välkettä, säihkyvän puhtaita kivitaloja ja -katuja, aurinkoa, hittimusiikkia ja bileitä kavereiden kanssa. Mun Santorinini on kulottuvia peltoja, tyhjiä vulkaanisia hiekkarantoja, autojen romuja, tyhjilleen jääneiden talojen huoneita, oikoreittejä korsien kätköissä, lasten pyöräreittejä, korkeita nousuja ja tuulta.
En oo varma onko mun Santorinini hienompi, mutta ainakin se rauhoittaa mua.
Oon muuten varsin varma, että ainakin puolet Santorinin turistiongelmista korjaantuisi, jos kaikilta muilta kuin paikallisilta kiellettäisiin moottoriajoneuvojen käyttö.
* [merkintä: 2026-10] * [atehwa] * [kategoria: päiväkirjamerkintä] * [sovinnaisuuden ongelmista]