<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-15"?>
<rss version="2.0"><channel>
<title>panagia</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/</link>
<description>Recent changes in panagia</description>
<item><title>panagia</title>
<link>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/panagia</link>
<guid>http://sange.fi/~atehwa/cgi-bin/piki.cgi/#1792390689</guid>
<description>&lt;p&gt;&lt;ins&gt;(nettipäiväkirja 19.10.2026) Kerron taas tapauksen. Tässäkään 
ei tapahdu oikeastaan mitään.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Olin halunnut mennä käymään jumalanpalveluksessa, koska olin 
kiinnostunut, millaisia ihmisiä siellä olisi. Olin ajatellut kysyä 
hotellin henkilökunnalta, milloin lähikirkoissa on ohjelmaa, mutta 
lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna hotellin vastaanotossa oli ihminen, 
joka ei puhu kunnolla englantia, enkä voinut kysyä. Ja kauppojen 
ihmisillä ei ole mitään syytä kertoa; minulla oli olo, että kysymys 
olisi voinut olla tungetteleva.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Lähdin siis pyörällä sunnuntaiaamuna käymään läpi suurempia 
kirkkoja, olisiko jossain messu menossa. Santorinilla on tosi paljon 
kirkkoja, ja suurin osa niistä on koko ajan käyttämättä. Ei niihin edes 
riittäisi ihmisiä, jos jokaisessa olisi jumalanpalvelus yhtä 
aikaa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mutta onni suosi. Kun olin laskeutumassa Vothonasin notkoon, 
kuulin laulua, joka osoittautui liturgiaksi. Suunnistin pari viimeistä 
korttelia äänen perusteella ja nostin pyöräni kirkon pihaan. Pihassa 
oli itselleen ja toisilleen tekemistä etsiviä noin 11-vuotiaita lapsia, 
jotka juttelivat, leikkivät jotain piilosen tapaista, katselivat 
pyörääni ja kulkivat edestakaisin. 
(https://www.openstreetmap.org/way/1359397564)&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Sisällä kirkossa oli paljon perheitä. Pienimmät lapset kulkivat 
vanhempiensa ympärillä ja halailivat toisiaan. Kynttilöiden sytytys oli 
suosittua hommaa; sytytin itsekin yhden ja ajattelin myös kenelle, 
mutta en kerro. Yksi äiti antoi lasten jopa hiukan tuohustaa: lapsi sai 
puhaltaa kynttilän pari kertaa sammuksiin niin, että äiti kuitenkin 
sytytti sen taas aina uudelleen.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Mutta tälläkin tavoin lapsilla oli liian vähän tekemistä. He 
käyttäytyivät kuitenkin hyvin, kulkivat vähän ympäriinsä ja supattivat 
vanhemmilleen. Ortodoksipalveluksessa ei tarvitse istua; aiemmin en ole 
nähnyt niissä edes penkkejä, mutta täällä oli kyllä penkit joita 
ihmiset myös käyttivät. Yksi alkoi opettaa pikkusisarelleen 
käsitaputusta. Kulmasta tuli mummo, teki isommalle tytölle (sille joka 
jo osasi) kympin, halasi pienempää, ja meni sytyttämään kynttilän. 
Olisin halunnut tehdä läpyt lapsen kanssa, mutta en tiedä, tokko se 
olisi ollut kirkossa sopivaa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Tässä jumalanpalveluksessa toteutuivat juuri ne asiat, joita 
toivoin: musiikki oli erikoista ja minulle tuntemattomassa asteikossa. 
Paikalla oli kaikenikäisiä ihmisiä. Ihmiset olivat oikeasti ihmisiä ja 
tekivät ihmismäisiä asioita. Kirkossa oli hymyjä. Sisäpuoli oli 
hienosti koristeltu ja siinä oli paljon katsottavaa. Ihmisten 
käytöksessä näkyivät heidän sosiaaliset suhteensa ja paikalla olevien 
sosiaalista verkkoa pystyi päättelemään heidän pyörimisestään.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;Kirkon jälkeen pihalla jaettiin "kirkkokahvit" - mannaa, 
pullaa, keksejä, mehua ja kahvia. Menin viimeisenä jonoon ja sain omani 
hymyjen kanssa.&lt;/ins&gt; 

&lt;p&gt;&lt;ins&gt;* [merkintä: 2026-10] * [atehwa] * [kategoria: 
päiväkirjamerkintä]&lt;/ins&gt;

</description>
<pubDate>Mon, 19 Oct 2026 06:18:09 +0000</pubDate>
</item>

</channel></rss>
