Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
(nettipäiväkirja 19.10.2026) Kerron taas tapauksen. Tässäkään ei tapahdu oikeastaan mitään.
Olin halunnut mennä käymään jumalanpalveluksessa, koska olin kiinnostunut, millaisia ihmisiä siellä olisi. Olin ajatellut kysyä hotellin henkilökunnalta, milloin lähikirkoissa on ohjelmaa, mutta lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna hotellin vastaanotossa oli ihminen, joka ei puhu kunnolla englantia, enkä voinut kysyä. Ja kauppojen ihmisillä ei ole mitään syytä kertoa; minulla oli olo, että kysymys olisi voinut olla tungetteleva.
Lähdin siis pyörällä sunnuntaiaamuna käymään läpi suurempia kirkkoja, olisiko jossain messu menossa. Santorinilla on tosi paljon kirkkoja, ja suurin osa niistä on koko ajan käyttämättä. Ei niihin edes riittäisi ihmisiä, jos jokaisessa olisi jumalanpalvelus yhtä aikaa.
Mutta onni suosi. Kun olin laskeutumassa Vothonasin notkoon, kuulin laulua, joka osoittautui liturgiaksi. Suunnistin pari viimeistä korttelia äänen perusteella ja nostin pyöräni kirkon pihaan. Pihassa oli itselleen ja toisilleen tekemistä etsiviä noin 11-vuotiaita lapsia, jotka juttelivat, leikkivät jotain piilosen tapaista, katselivat pyörääni ja kulkivat edestakaisin. (https://www.openstreetmap.org/way/1359397564)
Sisällä kirkossa oli paljon perheitä. Pienimmät lapset kulkivat vanhempiensa ympärillä ja halailivat toisiaan. Kynttilöiden sytytys oli suosittua hommaa; sytytin itsekin yhden ja ajattelin myös kenelle, mutta en kerro. Yksi äiti antoi lasten jopa hiukan tuohustaa: lapsi sai puhaltaa kynttilän pari kertaa sammuksiin niin, että äiti kuitenkin sytytti sen taas aina uudelleen.
Mutta tälläkin tavoin lapsilla oli liian vähän tekemistä. He käyttäytyivät kuitenkin hyvin, kulkivat vähän ympäriinsä ja supattivat vanhemmilleen. Ortodoksipalveluksessa ei tarvitse istua; aiemmin en ole nähnyt niissä edes penkkejä, mutta täällä oli kyllä penkit joita ihmiset myös käyttivät. Yksi alkoi opettaa pikkusisarelleen käsitaputusta. Kulmasta tuli mummo, teki isommalle tytölle (sille joka jo osasi) kympin, halasi pienempää, ja meni sytyttämään kynttilän. Olisin halunnut tehdä läpyt lapsen kanssa, mutta en tiedä, tokko se olisi ollut kirkossa sopivaa.
Tässä jumalanpalveluksessa toteutuivat juuri ne asiat, joita toivoin: musiikki oli erikoista ja minulle tuntemattomassa asteikossa. Paikalla oli kaikenikäisiä ihmisiä. Ihmiset olivat oikeasti ihmisiä ja tekivät ihmismäisiä asioita. Kirkossa oli hymyjä. Sisäpuoli oli hienosti koristeltu ja siinä oli paljon katsottavaa. Ihmisten käytöksessä näkyivät heidän sosiaaliset suhteensa ja paikalla olevien sosiaalista verkkoa pystyi päättelemään heidän pyörimisestään.
Kirkon jälkeen pihalla jaettiin "kirkkokahvit" - mannaa, pullaa, keksejä, mehua ja kahvia. Menin viimeisenä jonoon ja sain omani hymyjen kanssa.