Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Tiesin kyllä, että organisaatiot ovat ikuisia (jos uusia ihmisiä tulee) eivätkä silti milloinkaan samoja. On silti ollut outoa seurata 20 vuoden tauon jälkeen Protun toimintaa. Niin moni asia on muuttunut, ja tavallaan niin moni on myös samaa.
Protu on yksi nopeimmin aktiivejaan vaihtavia organisaatioita, koska sen jäsenet ovat todella nuoria, palavat loppuun niin nopeasti kuin ovat aktiivisia, ja päätyvät aina elämään elämäänsä muualla ja joko hankkiutumaan Protusta eroon kokonaan tai vähintään jättämään sen elämässään säästöliekille. Protussa myös ihmisiin suhtaudutaan söpön kokemattomina vain vuoden-pari, ja sen jälkeen heihin kohdistuu jo aikamoisia odotuksia.
Niinpä Protu on kuin ikuinen teini: aina periaatteellinen, aina vähän höpsö ja kokematon, sydän aina paikallaan, mutta lyhytnäköisyyden vuoksi joskus tehdään pöhköjä asioita. Ja ainakin Suomessa nykynuoret (siis tässä tapauksessa noin 16-vuotiaat) tekevät asiat tosi hyvin ja stressaantuvat tosi helposti. Tällaisen vanhuksen tehtävä Protussa on joskus vain rauhoitella, että ei mikään mene pahasti rikki jos tapahtuu X ja Y, ja asioita voi muuten korjatakin.
Minulla oli joskus epäilyksiä siitä, suosiiko Protu tiettyjä luonnetyyppejä: ks esim miksi nykymuotoinen rekrytointi on lopetettava. Maailma tuli minua vastaan: nepsyasian nouseminen nuorten agendalle auttoi tässä(kin) asiassa myös niitä, jotka eivät osaa politikoida. Protulla on nykyään ohjeistus siitä, miten tehdään selväksi, mitä ihmisiltä odotetaan.
Mutta jotkin asiat ovat menneet huonoonkin suuntaan. 2000-luvun alussa kaikki pitivät itsestään selvänä, että vastuuroolit saa vetää haluamallaan tavalla ja ne ovat olemassa vain, jotta jotain tiettyä saadaan aikaan. Jotenkin Protuun on päässyt läpi ajatuksia, jotka koen firmahenkisyytenä. Hallitus delegoi, jaostot raportoivat ja niin edelleen. Jos se vähentää ihmisten kuormitusta niin hyvä, mutta pelkään että käy päin vastoin.
Mutta olen katsellut tätä vasta vähän aikaa. Enimmäkseen oikeasti suruni aihe on henkilökohtainen: vanha Protu oli paikka, josta on peräisin tosi iso osa minulle tärkeistä ihmisistä; nykyisessä Protussa minusta pidetään, mutta olen liian vanha ollakseni kenellekään pysyvä ystävä tai (edes) tyyppi, jonka kanssa on mukava hengata.