[...]
Harmittaa ensinnäkin se, kuinka paljon on ihan yksinkertaisesti huonoja lastenkirjoja, -teatteriesityksiä ja -lauluja, sellaisia, joissa ei ole mitään pointtia. Mutta niistäkin, jotka ovat hyviä, osa jotenkin kiusaa minua: on sellainen tunne, että älyttömän iso osa nykyisistä vakavasti otettavista lastentarinoista on jonkinlaisia selviytymistarinoita, sellaisia, joissa asiat ovat huonosti ja sitten siitä selvitään jotenkin. No, kyllä niitäkin tarvitaan, mutta itse en haluaisi vain surun, yksinäisyyden ja menetyksen käsittelyä, vaan myös ilon, riemun, innostuksen ja yltäkylläisyyden. Haluaisin, että edes joskus käsiteltäisiin pelottomuutta, rajatonta suosiota ja sitä, kuinka maailmaan voi aina luottaa. [Saamisesta ja menettämisestä].
[...]