hwechtla-tl: Miten englantia suunnilleen äännetään

Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset

---

Ne, jotka oppivat englantia vasta lukemaan oppimisen jälkeen oppivat englannin sanat yleensä kirjoitetussa muodossa ennen niiden ääntöä. Tämä on onnekasta, sillä kirjoitetusta muodosta pystyy yleensä päättelemään, miten sana äännetään, kun taas päinvastainen on yleensä vaikeaa tai mahdotonta.

Muistan, että kolmannella luokalla ihmettelin vähän aikaa, miten kummallisesti englantia kirjoitetaan, ja sitten tajusin sen "logiikan". Yritän tässä selittää, miten tuo logiikka menee. Aiheesta on varmaan olemassa miljoona tutkimusta, jotka antavat paljon tarkemman kuvan. Tässä yritän vain selittää intuitiotani, ja siitä voi olla paljon apua englantia opettelevalle. Tätä on myös hauskaa kirjoittaa auki :)

Englannin konsonanteissa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä: ne yksinkertaisesti äännetään eri tavalla kuin suomessa.

• C ja G ääntyvät kahdella tavalla, kovalla ja aspiroituneella. Yleensä ne ovat kovia takavokaalien (a, o, u) edellä ja aspiroituneita etuvokaalien (e, i) edellä. Kova c ääntyy /k/, aspiroitunut /s/; kova g ääntyy /g/, aspiroitunut /dz/. NG-yhdistelmässä G voi olla kova, aspiroitunut tai olematon.
• TH ääntyy kahdella tavalla, soinnillisena ja soinnittomana. (Kumpaakaan äännettä ei esiinny suomessa.) Kumpi on kyseessä, pitää vain oppia, mutta jos ei tiedä, soinnillinen on yleensä oikea vastaus kahden vokaalin välissä, muuten soinniton.
• S ja X ääntyvät molemmat kahdella tavalla, soinnillisena ja soinnittomana. Soinniton X ääntyy /ks/ ja soinnillinen /gz/. Useimmiten ääntö on soinniton, mutta kahden vokaalin välissä tyypillisesti soinnillinen. Monikon tai genetiivin s on soinnillinen, mikäli edellinen konsonantti on. Sanan is loppu-s on yleensä soinnillinen.

Mielenkiintoa konsonantteihin tuovat kirjaimet H, R, W ja Y, joilla on joskus vokaalinen, joskus konsonanttinen ääntämys. Ne ovat yleensä konsonanttisia vokaalin edellä, vokaalisia muutoin. Konsonanttinen y ääntyy /j/, vokaalinen y on i-kirjaimen variantti ja sitä koskevat samat säännöt. Vokaalinen h ei äänny ollenkaan. Vokaalinen w on u-kirjaimen variantti ja sitä koskevat samat säännöt. Vokaalisesta r:stä myöhemmin.

Vokaalit ääntyvät neljällä tavalla: lyhyinä, pitkinä, ärrättyinä ja pitkinä ärrättyinä.

• lyhyt a ääntyy /ä/ (tai painottomassa tavussa /ö/), pitkä /ei/.
• Lyhyellä a:lla on myös variantti /aa/ (amerikanenglannissa /ää/), joka esiintyy st:n edellä.
• lyhyt e ääntyy /e/ (tai painottomassa tavussa /ö/ tai //), pitkä /ii/.
• lyhyt i ääntyy /i/, pitkä /ai/.
• lyhyt o ääntyy /o/, pitkä /ou/.
• oo ääntyy /uu/ (tai /u/ jos perässä on k).
• lyhyt u ääntyy /a/, pitkä /juu/ (u:t y:hyn vivahtavia). /j/-äänne jää pois joidenkin konsonanttien perässä.

Vokaali on ärrätty, jos sen perässä on r. Kaikki ärrätyt vokaalit ovat hyvin lievästi r-sävyisiä. (Siis tietysti englannin tyylisen, täryttömän ärrän.)

• lyhyt ar ääntyy /aa/, pitkä /eö/.
• lyhyt er ääntyy /ö/, pitkä /iö/.
• lyhyt ir ääntyy /ö/, pitkä /aiö/.
• lyhyt or ääntyy /oo/, pitkä /oo/.
• lyhyt ur ääntyy /ö/, pitkä /juö/.

Englannissa on tavattoman monta tapaa sen merkitsemiseen, onko vokaali pitkä vai lyhyt. Silti sitä ei aina ole merkitty ollenkaan. Monitavuisessa sanassa yleensä painollinen vokaali on pitkä ja muut lyhyitä. Päätteiden vokaalit ovat aina (?) lyhyitä. Yksitavuisessa sanassa vokaali voi olla pitkä tai lyhyt:

• mikäli e on kahdennettu, se on pitkä.
• mikäli vokaalin perässä on kaksi konsonanttia, se on usein lyhyt. Varsinkin, jos konsonantit ovat keskenään samoja (kaksois-k tosin kirjoitetaan "ck").
• mikäli sanan lopussa on e, sitä ei äännetä ja ensimmäinen vokaali on pitkä.
• pitkä vokaali on voitu kirjoittaa myös jollain diftongilla (alempana).
• muuten vokaali on yleensä lyhyt.

Englannissa on erilaisia diftongeja, jotka ääntyvät mikä mitenkin. Osa niistä on vain vaihtoehtoisia kirjoitustapoja pitkille vokaaleille.

• ai, ay = pitkä a.
• au, aw ääntyy /oo/.
• ea merkitsee joskus lyhyttä, joskus pitkää e:tä. Pitää vain tietää.
• ei = pitkä e.
• ey = pitkä a tai pitkä i.
• eu, ew = pitkä u.
• ie = pitkä e. Joskus (varsinkin yksitavuisissa sanoissa) pitkä i.
• ye = pitkä i (ellei y satu olemaan konsonanttinen).
• oa ääntyy /ou/ (pitkä o?)
• oe = pitkä o.
• ou, ow ääntyy /ou/, paitsi joskus ääntyy /au/. Pitää vain tietää.
• oi, oy ääntyy /oi/.
• ue = pitkä u.
• ui, uy ääntyy /ai/ (pitkä i?)

Kaksi vierekkäistä vokaalia eivät aina kuulu samaan tavuun. Tällöin ne äännetään erikseen.