Nykyään, kun arviointi on niin muodissa, on paljon muodollista
arviointia, jonka toimivuus ja hyödyllisyys on kyseenalaista.
Käsitykseni on se, että arvioinnin todellinen tarkoitus on ihmisten
kehittyminen sosiaalisessa ja muussa suhteessa, ja uskon, että suora
positiivinen ja negatiivinen palaute [palaute] on
toimimaton oikopolku tähän päämäärään. Pahin palautteen tyyppi näyttää
olevan myös se, johon luisutaan silloin, kun todellista kiinnostusta
palautteen antamiseen ei ole: luetellaan hyviä ja huonoja puolia
(varsinkin huonoja) jonkin ulkoisen kriteerilistan mukaan. Ihmisten
kyky käsitellä ja hyödyntää tällaista palautetta on niin vähäinen,
etten usko sen hyötyjen juuri koskaan korvaavan siitä seuraavia
ongelmia.
[...]