Mikä on WikiWiki?
nettipäiväkirja
koko wiki (etsi)
viime muutokset
Katso myös, mitä kansalaispalkan jälkeen tehdään.
Kansalaispalkka olisi jokaiselle kansalaiselle taattu säännöllinen tulonlähde. Sen etuna aikaisempiin tukijärjestelmiin olisi byrokratian väheneminen, väliinputoajien häviäminen ja nopea käsittely. Kansalaispalkan tuella olisi erityisen tärkeää pystyä vaihtamaan töitä omasta halustaan ja pyörittää alkavaa yritystoimintaa.
Työnantajajärjestöjen kommentit kansalaispalkasta ovat painottaneet, että sillä ei saa tulla toimeen -- muuten kansalaisilta heidän mielestään puuttuisi motivaatio töihin. Minun mielestäni kansalaispalkalla nimenomaan pitäisi tulla toimeen, mutta vain juuri ja juuri. Tällä tavoin yritysten ja työntekijöiden työneuvotteluista poistuu se epätasaisuus, joka niitä on aina vaivannut: yritykselle työntekijän palkkaamattomuus merkitsee lähinnä voittojen pienentymistä, mutta työntekijälle se voi merkitä pulaa ruoasta. Työsopimuksen perustan tulisi olla molemminpuolinen hyöty, ei toisen osapuolen pelko ja epätoivo.
Itse asiassa, sen sijaan, että kansalaispalkalle määrättäisiin jokin tietty määrä, voisi olla järkevää vain määrätä jokin osuus ihmisten tuloista (esim. 15%) sellaiseksi, että se jaetaan kaikkien ihmisten kesken. Tällöin ne, jotka ansaitsevat alle keskitulon, saavat rahaa, kun taas ne, jotka ansaitsevat yli keskitulon, menettävät sitä. Mitä tasaisempi tulojakauma on, sitä vähäisemmäksi käy kansalaispalkan merkitys. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että kansalaispalkkaa saavat myös työkyvyttömät.
Jossain vaiheessa tulin ajatelleeksi, että itse asiassa on ihan mahdollinen sellainenkin systeemi, jossa valtio verottaa vain yrityksiä ja maksaa kaikkien palkat. Kenen eduksi se olisi, en mene sanomaan.
Vastineeksi kansalaispalkan käyttöönotosta voitaisiin luopua olennaisesta osasta työntekijöiden irtisanomissuojaa, ehkä jopa työehtoja. Mikäli kansalaispalkalla pärjää, yritykset eivät voi varsinaisesti pelotella työntekijöitään irtisanomisilla, joten irtisanomisten motiivi ainakin periaatteessa on todellinen kannattavuus yritykselle (tai mahdollisesti virheellinen arvio siitä). Ei voi olla kansantaloudellisesti tai edes inhimillisessä mielessä järkevää, että firmat pakotetaan pitämään työntekijöitä, joista on niille haittaa.
Elakim: Tähän saattaa liittyä globaalipoliittisia ongelmia, ts. olisi järjestely, joka toimineisi lähinnä maailmanyhteisössä... Ilmeisesti nimittäin yksi suurimpia syitä siihen, miksi yritys, jolla on tehtaita vaikkapa Suomessa ja Itävallassa, irtisanoo tehdastyöläisiä juuri Suomessa eikä Itävallassa, on se, että Suomessa on huomattavasti helpompaa ja halvempaa irtisanoa tehdastyöläisiä kuin Itävallassa.
Eli siis: jos jossain heikennetään irtisanomissuojaa, sitä pitäisi heikentää kaikkialla saman verran, missä yrityksellä on mahdollista toimia. Ja toisaalta, ihmisillä pitäisi myös olla kaikkialla sama asema yrityksiin nähden muissakin asioissa...
atehwa: Uhkakuva on siis se, että firma aikoo joka tapauksessa vähentää työvoimaa jossain, joten se vähentää sen siellä, missä vähentämiselle ei löydy esteitä? Logiikka toimii noin, mutta lähinnä silloin, kun firmat pääasiallisesti vähentävät työntekijöitä, esimerkiksi laman aikana. Silloin, kun firmat hankkivat lisää työvoimaa, voisi kuvitella, että ne hommaavat sitä mieluummin maista, joissa sitä saa taas tarpeen tullen vähennetyksi.
Ylipäänsä tarkoitus olisi juurikin, että ihmisten jääminen kansalaispalkalle ei olisi niin kovin raskas asia. Se voi johtaa ajan myötä kansantaloudellisiin ongelmiin, mutta tämä jää nähtäväksi ja aikaa reagointiin pitäisi olla riittävästi. Työntekijöillä (todellisilla tai mahdollisilla) on kuitenkin toivottavasti muitakin merkityksiä firmoilleen kuin raha, joka heidän palkkoihinsa kuluu.
Irtisanomissuojan vähentämisessä on sekin pointti, että sillä yhtenäistetään vuokra- ja sopimustyövoiman ehtoja (tällä kertaa vuokratyövoiman suuntaan). Tämänhetkisessä tilanteessa työn alihankinta ja vuokratyö antavat firmoille mahdollisuuden kiertää sosiaaliturvajärjestelmää. Uskon, että työntekijöiden suojan nostaminen yhteiskunnalliselle tasolle on hyvä ratkaisu tukkia porsaanreikiä, jotka johtavat työpanoksen kiristämiseen työntekijöille huonoilla ehdoilla.
Irtisanomisista vielä sen verran, että luulen, että laissa voitaisiin esitellä työntekijöiden väliosto-oikeus tuotantovälineille. Eli siis, jos jokin firma on myymässä tuotantovälineitä uudelle omistajalle, työntekijöillä (tai osalla heistä) olisi oikeus ostaa tuotantovälineet samaan hintaan kollektiivisesti. Tarkoitus on saada tehdastyöläisille ainakin yksi keino jatkaa tuotantoa laitoksella, jonka he katsovat kannattavaksi, vaikkei firman johto katsoisikaan. (On tietysti olemassa vaara, että itsevarmat työntekijät voivat tahallaan huonontaa tuotantolaitosten tuottavuutta niin kauan, kuin ne eivät ole omassa omistuksessa. Veikkaisin, että se olisi huono asia. Tässä on paljon hiomista...)
atehwa: Otson kirjoitus perustulosta: http://vesirajassa.blogspot.com/2012/02/perustulo.html
atehwa: Suomalaisesta perustulosta on nykyään parikin mallia, jossa rahavirrat on laskettu: