[...]
Vaikka palvelut ovat yksityisiä, niitä yhdistävä verkko on yhteinen
resurssi. Verkon eri osat ovat yksityisten toimijoiden hallussa, mutta
niiden sääntöjä hallitsevat verkkoyhtiöiden väliset sopimukset, maiden
väliset sopimukset ja eri maiden kansallinen lainsäädäntö. Näiden
sopimusten olennainen sisältö on, että verkossa pitää kohdella kaikkea
(laillista) liikennettä tasavertaisesti. Verkkoyhtiö ei saa
lähtökohtaisesti suosia tai estää liikennettä sisällön perusteella, ei
häiritä tai estää kilpailijoidensa tuotteiden toimintaa ja niin
edelleen.[[Näitä periaatteita kutsutaan yhteisellä nimellä "Net
neutrality", ne on dokumentoitu osoitteessa
https://www.fcc.gov/openinternet,
https://www.fcc.gov/openinternet , ja niitä on puolustettu
raivoisasti viimeksi vuonna 2014:
http://www.savetheinternet.com/net-neutrality-what-you-need-know-no
w.]]
http://www.savetheinternet.com/net-neutrality-what-you-need-know-no
w .]]
Verkon toiminnassa on muitakin yhteisiä resursseja kuin
liikenteenvälitys, joiden hallinto on melko tiukasti pidetty
hajautettuna ja kaikille tasapuolisena. Verkko-osoitteet (sellaiset
kuin 83.143.218.2), joiden perusteella koneisiin otetaan yhteyttä,
jaetaan nettioperaattoreille tarpeen mukaan.[[Perinteiset
IPv4-osoitteet ovat tosin tällä hetkellä loppuneet kesken: elämme
jännittäviä aikoja.]] Verkkonimet, kuten skrolli.fi, joilla voi useissa
yhteyksissä korvata vaikeasti muistettavat osoitteet, delegoidaan
hierarkkisesti eri toimijoille: esimerkiksi .fi-nimiä jakaa Suomen
viestintävirasto, Ficora. Verkon standardit kirjoitetaan "tiedoksi"
RFC-tiedostoihin ja niitä voi noudattaa, jos huvittaa ja jos haluaa
saada aikaan yhteentoimivuutta muiden toimijoiden kanssa.[[Käytännössä
koko Internetin tekniset käytännöt on luettavissa RFC-dokumenteista
esim. täällä: http://www.rfc-editor.org/rfc-index.html.]]
http://www.rfc-editor.org/rfc-index.html .]]
[...]
Heikoin muoto, joka palveluiden ylläpitäjillä on houkutella muita
palveluunsa, on yksinkertaisesti luoda edes tekniset edellytykset
vaikuttaa palveluun jotenkin. Blogien kommentointimekanismit, tietoa
vastaanottavat automaatit, wikit sekä muut kaikkien muokattavissa
olevat verkkosivut ovat tästä hyviä merkkejä.
esimerkkejä.[[Maailman ensimmäinen wiki on osoitteessa
http://c2.com/cgi/wiki , ja toinen samanlainen varhainen kokeilu on
http://everything2.com/ .]] Moni käyttäjä luottaa sanomattomaan
lupaukseen, että kun palvelu on rakennettu sallivaksi, se myös
sellaisena pysyy. Teknisesti avattu diktatuuri on vähän kuin maailma,
jossa on yksi jumala (ylläpitäjä) mutta asukkailla vapaa tahto. Näissä
maailmoissa on usein kirjoittamattomia sääntöjä, jotka opitaan
esimerkin kautta aiemmilta käyttäjiltä.
Mutta teknisen avaamisenkin voi tehdä peruuttamattomalla tavalla,
jolloin niiden palveluiden hallintomallista tulee
''anarkistinen''. Netin mielenkiintoinen erityispiirre on anarkioiden
suuri määrä.
Joskus Anarkistiset palvelut on rakennettu
siten hajautetuiksi, että ne koostuvat monien osapuolten
yhteistoiminnasta eikä ''kukaan'' yksittäinen osapuoli pysty tekemään
palvelulle muuta kuin lakata osallistumasta siihen. Esimerkiksi
webbifoorumeita edeltäneet keskusteluryhmät (Usenet) toimivat tällä
tavalla: kaikki Usenet-verkostoon kuuluneet palvelimet kopioivat kaikki
haluamansa artikkelit muilta Usenet-palvelimilta ja lähettivät
vastaavasti toiseen suuntaan artikkelit, jotka muut suostuivat ottamaan
vastaan. Seurauksena näihin keskusteluryhmiin postitusta on hyvin
vaikeaa estää, ja niiden sisältöä lähes mahdotonta hallita. Modernimpi
esimerkki anarkistisesta palvelusta on kryptovaluutta Bitcoin: tämän
valuutan kirjanpito hoidetaan verkkoliikenteellä, mutta siten
hajautetulla tavalla, ettei yksittäinen toimija pysty helposti
häiritsemään järjestelmän toimintaa.
[...]
Netissä asiat tapahtuvat nopeammin kuin muualla, ja siksi se tuottaa
nopeasti tietoa myös siitä, mitä pitää välttää. Varmasti yleisin syy,
miksi jokin hanke kaatuu, on se, että siinä on jokin yksittäinen heikko
lenkki, ja tuo lenkki on pettänyt. ICQ - jos joku sen vielä muistaa -
kaatui siihen, että sen käyttäjät löysivät toisensa yhden järjestelmän
kautta ja tuota järjestelmää ylläpitävä yritys haastettiin oikeuteen ja
hävisi. Moni lupaava käyttöjärjestelmä on sovellusten
kehithtäjien kehittäjien harmiksi kadonnut
maailmankartalta, kun se on myyty toiselle firmalle ja lisensoitu
uudelleen järjettömillä ehdoilla tai yksinkertaisesti lopetettu.
Egyptiläiset menettivät arabikevään kynnyksellä nettiyhteytensä
ulkomaailmaan, koska kaikki maan tietoliikennereitit olivat hallituksen
armoilla ja hallitus päätti katkaista yhteydet. Ja Wikileaks-sivustoa
vastaan hyökättiin epäsuorasti yrittämällä estää sen ylläpitäjän
toimintaedellytykset.
[...]