Tampereen Vapaa-ajattelijat ry
Kumpi on tosiuskovaisten mielestä otollisempi Jumalalle: sekö joka ei halua tai pysty välttämään syntien tekemistä, mutta saa ne aina rukoiltuaan anteeksi ja täten puhtaan omantunnon, vai se, jolla ei kerta kaikkiaan ole varaa tehdä mitään syntistä, koska ei voi anoa ja saada anteeksiantoa, kun ei usko Jumalaan?
kristillisen opin totuudenmukaisuus on uskon, ei järjen tai loogisen päättelyn asia - - Jos ja kun tällainen silmien sulkeminen tosiasioille on uskovaisuuden edellytys, niin silloin minä ainakaan en pysty sitä kenellekään suosittelemaan.
Eläjät entisaikain ammoisten / ja vaeltajat vastaispäivien / jokainen vuorollaan pois haipui, haipuu: / tie, matka kaikilla on yhteinen.
Tampereen Vapaa-ajattelijoiden toimistolla voi siis edelleenkin visiteerata vaikkapa kaffella tai teellä, lainaamassa laadukasta kirjallisuutta - -
Vuoden ensimmäinen lehtemme on valmistunut. Erilaisten ajanlaskuun liittyvien toivottelujen sijaan toivon lukijoilla riittävän mielenkiintoa ja innostusta uskonnottomien oikeuksien puolustamisessa ja toivottavasti myös lisäämisessä.
Uskonnonvapauslakikomiteasta on tullut hautaustointa käsittelevä mietintö. Mielestäni se pyrkii lähinnä lisäämään kirkon ylivaltaa esittämällä kirkon pääasialliseksi yleisten hautausmaiden ylläpitäjäksi. Myös vainajien tuhkan käsittelyä pyritään rajoittamaan. Yhdistyksemme on tehnyt aloitteen kunnallisen hautausmaan perustamiseksi Tampereelle. Mikäli hautaustoimilainsäädäntö kuitenkin muotoutuu komitean esittämältä pohjalta, se tulee vaikeuttamaan aloitteemme läpimenoa.
Viime syksynä kokeiltu uskonnottomien perheiden kerho ei saanut riittävästi aktiivisia osallistujia ja toiminnan vetäjiä. Niinpä se jouduttiin toistaiseksi lopettamaan. Asia on kuitenkin hautumassa. Uskonnottomien lasten, tai pikemminkin uskonnottomien perheiden lasten oikeudet päivähoidossa riippuvat liiaksi päivähoitopaikasta ja sen henkilökunnasta. Varsinaisesta uskonnollisuudestahan tuskin voi pienten lasten yhteydessä puhua, sen sijaan heillä saattaa olla vankkojakin uskomuksia ja he ovat vaikutteille alttiita. Siksipä kirkolliset piirit sitkeästi haluavat uskontokasvatuksen pysyvän osana päivähoitoa.
Viime lehdessämme julkaistiin satoa tamperelaiskoulujen ET-oppilaiden kirjoituskilpailusta. Vastaava kilpailu on tänäkin lukuvuonna, ja jälleen arvosteluraatimme parhaana pitämiä palkitaan pienin stipendein. Muutamat elämänkatsomustiedon opettajat ovat myös oma-aloitteisesti ottaneet järjestöömme yhteyttä. Joistain kouluista on käynyt oppilasryhmiä tutustumassa toimintaamme, joissakin olemme vierailleet esittelemässä yhdistystä. Muitakin yhteistyömuotoja on vireillä.
Yhdistyksemme vuosikokous on maaliskuun 18. päivänä. Perinteiseen tapaan tilaisuus aloitetaan epävirallisella vapaa-ajattelijatapaamisella kahvipöydän ääressä kello 13. Itse kokouksessa luodaan katsausta viime vuoteen, kirjataan saavutukset ja epäonnistumiset, sekä valitaan yhdistyksemme johto alkaneelle vuodelle. Tuolloin toivoisin taas tapaavani runsain joukoin sekä nykyisiä että tulevia vapaa-ajattelijoita.
Aamulehdessä 17.1. olleessa nimimerkin "Kaikella on rajansa" mielipidekirjoituksessa oli mm. seuraava otaksumana pitämäni virke: "Jos Jumala ottaa pois siunauksensa meiltä, olemme varmasti hukassa."
Omalta osaltani olen ollut ateisti jo 15-vuotiaasta lähtien (nyt n. 60 v.) ja kirkosta erossa yli 30 vuotta.
En ole pyytänyt enkä kaivannut Jumalan siunausta. Silti olen melko tyytyväinen elämääni.
Voisiko se ehkä johtua siitä, että Jumala on kuitenkin salaa ja pyytämättäni siunannut minua? Olen kyllä elänyt mielestäni lakeja kunnioittaen ja korkeaan moraaliin pyrkien.
Minun on ollut pakkokin, koska en ole tietenkään harrastanut iltarukouksia, joissa olisin pyytänyt ja saanut anteeksi päivän synnit.
Minua askarruttaa nyt vaikea kysymys.
Kumpi on tosiuskovaisten mielestä otollisempi Jumalalle: sekö joka ei halua tai pysty välttämään syntien tekemistä, mutta saa ne aina rukoiltuaan anteeksi ja täten puhtaan omantunnon, vai se, jolla ei kerta kaikkiaan ole varaa tehdä mitään syntistä, koska ei voi anoa ja saada anteeksiantoa, kun ei usko Jumalaan? Voisiko joku uskossa oleva antaa vastauksen?
Minun uskoni on, että en usko Jumalaan ja uskon myös pysyväni autuaana tässä uskossa.
Ehkä nimimerkin suojassa uskonasioista kirjoittelevat eivät aina oikein itsekään usko ajatuksiinsa, kun eivät kehtaa ilmoittaa nimeään.
Kalevi A. Nieminen (Julkaistu Aamulehdessä 22.1.2001)
Viime vuoden puolella Aamulehden Mielipide-sivulla oli yksi hyvä nykyistä kristinuskoa kritisoiva kirjoitus, joka sai, kuten olettaa saattoi, osakseen paheksuntaa nykytilannetta oikeana pitävien taholta. Kirjoituksessa sanottiin mm: "Kirkon julistama kristinusko on kritiikitön palvomisoppi.", "Kristinuskomme on vinoutunut pelkäksi sovitususkonnoksi.", "Alistuneet, herkkäuskoiset ihmiset ovat tulleet petetyiksi", "Rahaa ja työtä on kulunut vuosisatojen kuluessa mystiikkaan keskitetyn opin ylläpitämiseksi suunnattomat määrät." ja "Tämän petoksen paljastaminen on toisinajattelijoiden elämän tärkein tehtävä, sillä korppi ei korpin silmää puhkaise."
Em.
arvostelusta loukkaantuneet uskovaiset puolustautuivat väittämällä,
että "kristillisen opin totuudenmukaisuus on uskon, ei järjen tai loogisen
päättelyn asia". Tätä samaa kantaa oli aiemmin korostanut jo myös piispa
Juha Pihkala Sunnuntaivieras-kolumnissaan Usko ei torju ajattelua.
Jos ja kun tällainen silmien sulkeminen tosiasioille on uskovaisuuden edellytys, niin silloin minä ainakaan en pysty sitä kenellekään suosittelemaan. Ei vaadi mitenkään poikkeuksellisia kykyjä keksiä johonkin muka uskontoon liittyviä mitä älyttömämpiä väitteitä, joita kukaan ei kuitenkaan pysty vääriksi todistamaan - eikä tietenkään myös todeksi. Kristinusko ja myös islam nojaavat monissa kohdin juuri tällaisiin tosiasioiden vastaisiin ja mahdottomiin uskomuksiin, kuten ihmisten kuolemattomuuteen, enkeleihin, rukousten voimaan, taivaaseen ja helvettiin jne.
Piispa Pihkala kirjoitti em. kolumnissaan kauniisti: "Katselen kaikkea maailmassa olevaa - sen todistettuja ja todistamattomia asioita - tietyssä valaistuksessa, joka antaa minulle näkijänä (uskovana) sisäisen varmuuden: juuri tämä on totta minusta itsestäni ja maailmasta. Tätä tietä minun on seurattava. Muutoin olen hukassa.".
Samalla tavalla minä uskonnottomana olen saanut varmuuden itsestäni ja maailmasta. Enkä koe ollenkaan olevani hukassa: Elämäni päättyy kuolemaan, vain lasteni kautta minun geeniperimäni jatkaa vaellustaan, se riittää.
Uskontojen maalailema ihmislajin ero muihin nisäkkäisiin verrattuna kuolemassa on pelkkää toiveajattelua. Ihminen on keksinyt muinoin uskonnot omaan, ehkä joskus polttavaankin tarpeeseen torjuakseen niillä pelkojaan tai toteuttaakseen toiveitaan. Sen ajan soisi jo olevan ohi.
On surullista, että uskonnot edelleen pelottelevat ihmisiä kaikilla kauheuksilla, kuten helvetillä ja jollakin perisynnillä. Raamattu ja Koraani olisi jo aika siirtää tarinakirjojen ja novellikokoelmien joukkoon, kirjallisuustieteen alaan kuuluviksi tutkimuskohteiksi.
Täällä Jenkkilässä juuri selvittiin resuisesta vaalipuuhasta. Oli inhottavaa kuunnella suurten puolueitten presidenttiehdokkaiden yhtämittaista vetoamista jumaliin ja jeesuksiin ja minkälaisia pyhimyksiä he olivat.
Republikaanien George W. Bush kertoi Jeesuksen olevan hänen suosituin filosofinsa, joka myös hänet oli pelastanut alkoholi-ongelmasta. Yhdestä narkomaniasta toiseen.
Demokraattien Al Gore, kun kysyttiin millä perusteella tekisi hallituksen päätöksiä, vastasi että hän kysyisi itseltään "what would Jesus do." (Mitä Jeesus tekisi.)
Hänen varapresidenttiehdokkaansa ortodoksijuutalainen Joe Lieberman sanoi, että hän ja Al Gore tulisivat johtamaan Yhtysvalloissa suurta kansallista moraalista ylösnousua uskonnon avulla. Kun häneltä kysyttiin että voisiko ateisti olla hyvä ihminen, hänen täytyi myöntää että "yes". Taas nuoremman Bushin entinen presidentti-isä oli aikoinaan sanonut "ettei ateisti voi olla hyvä amerikkalainen".
Tässä ilmapiirissa Tarja Halonen ei olisi voinut millään päästä valituksi USA:n presidentiksi. Tämä kaikki todistaa, että Suomen kansan enemmistö on paljon avomielisempää toisinajattelijoita nähden kuin tässä minun synnyinmaassani, vaikka teillä on valtionkirkko ja meillä ei ole.
Itse äänestin Vihreiden Ralph Naderia. Hän ei puhunut uskonnosta, vaikkei tämä ollut ainut argumentti minkä perusteella suosin häntä.
Harry Siitonen, Berkeley, Kalifornia, USA.
Aina toisinaan kysytään miksi vapaa-ajatteljat vaativat kirkon ja valtion eroa ja ihmetellään onko uskonnon opetus koulussa niin vaarallista. Minusta hyvä vastaus on verrata uskontoa ufoihin, astrologiaan, "vaihtoehtoisiin" hoitomuotoihin tai muuhun vastaavaan.
Kristinuskossa ja astrologiassa on toki eroa. Siinä missä ensinmainitulla on selkeä oppirakennelma, on viimeksimainittu löyhä kokoelma erilaisia uskomuksia. Uskonnot eivät edes väitä voivansa todistaa väitteitään, toisin kuin monet tähdistäennustajat. Kuitenkin sekä uskonnot että muu huuhaa esittävät väitteitä, joiden todenperäisyydestä ei ole minkäänlaisia takuita.
Nykyään valtio tukee evankelis-luterilaista kirkkoa muun muassa yhteisöveron kirkolle menevän osuuden muodossa. Miksi? Pitäisikö valtion tukea myös horoskooppien tekijöitä? Kehitystä on tosin tapahtunut, mm. tuomiokapitulien menot siirtyivät kirkon itsensä maksettavaksi joitakin vuosia sitten. Mutta esimerkiksi kirkollisvero lasketaan toimeentulotukea haettaessa hyväksyttäväksi menoksi toisin kuin muiden yhdistysten jäsenmaksut, ja näin yhteiskunta tukee kirkkoa tälläkin tavoin "salaa".
Toisenlaista tukea on lakikirjassa esiintyvä sana "Jumala". Miksi ihmeessä jonkin yksittäisen uskonnon pyhänä pitämällä asialla pitäisi olla erityinen suoja? Miksi uskovien mahdollinen loukkaantuminen tästä kirjoituksesta voi (periaatteessa) tuottaa puolen vuoden vankeuden, mutta astrologien loukkaantuminen ei? Miksi ylipäänsä on erikseen käsite "uskonnollinen yhdyskunta", miksi tietyille uskomuksille on annettu erikoisasema?
Saako myös uskonnottomien perheiden lapset viedä kirkkoon ja pitää heille hartauksia? Monien mielestä on turhaa meuhkata asiasta, oppivathan muksut samalla olemaan varastamatta (minkä opettamiseen tuskin uskontoa tarvitaan) ja muuta sellaista. Entä jos päiväkodissa opetettaisiin totena, että Siriuksen asukkaat tulevat pelastamaan maailman? Sirius nyt sentään on edes olemassa, kristillisen taivaan olemassaolosta ei ole todisteita.
Sama ilmiö esiintyy myös koulussa. Mitäpä haittaa joulukuvaelmasta voisi olla? Näytteleminen on lapsista kivaa, mutta mitä jos näytelmä kuvaisi scientologien oppeja thetaneineen ja astraaliruumiineen? Kristinuskon kuvaus sielusta ei niin paljon scientologien opeista poikkea.
Pitääkö toisen vakaumusta kunnioittaa? Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, myös selvästi järjenvastaisiin mielipiteisiin. Jos joku sanoo uskovansa Jumalaan eikä aio aiheesta keskustella, niin asia jääköön siihen. Silti en suostu pitämään samaan aikaan kristinuskoa "kunnioitettavana vakaumuksena" ja horoskooppien lukemista "huuhaana".
Vapaa-ajattelijain liiton yksi päätavoite on "levittää tieteellistä maailmankuvaa". Näen liiton ja uskontojen suhteen tässä samaksi kuin aktiivisten skeptikkojen suhteen horoskooppeihin. Tiedän, että moni ei usko jumaliin eikä horoskooppeihin, mutta ettei useimpia heistä kiinnosta kertoa epäuskostaan muille. Joitakin kiinnostaa, ja minä kuulun tähän joukkoon. Kysyttäessä kerron miksi olen ateisti, ja kirjoitan tätäkin tekstiä Pakanasanomiin toivoen sen herättävän jonkun ajattelemaan asioita uudella tavalla.
Uskonto ja luonnonlääkehuuhaa ovat Suomessa voimissaan lievässä muodossa. Moni käy kirkossa jouluisin ja ehkä häiden tai hautajaisten vuoksi, ja toisaalta moni ostaa joskus pienen purkin homeopaattista valmistetta flunssaa parantamaan. Ääritilanteet, kuten itsemurha lahkon painostuksen vuoksi tai normaalin lääketieteellisen hoidon keskeyttäminen puoskarien neuvosta kohtalokkain seurauksin ovat harvinaisia. Pidän kuitenkin selvänä, että niin ateismin kuin skeptisyyden lisääntyminen vähentää ensin laajaa "lievien muotojen" kannatusta ja sitä kautta myös ääritapausten määrää.
Selvä vastaväite tälle kirjoitukselle on kirkkoon kuuluvien ja Jumalaan uskovien suuri määrä. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu yli 85% suomalaisista, mutta toisaalta erään tutkimuksen mukaan vain 40% uskoo kristinuskon mukaiseen Jumalaan. Astrologian luotettavuuteen uskoo Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan 12%, suuri osa on sekin. Lopuksi, kiinalaisen sananlaskun mukaan hölynpöly on hölynpölyä, vaikka siihen uskoisi tuhat ihmistä.
Toinen vastaväite on perinne ja kristinuskon kuuluminen kulttuuriin. "Aina ennenkin on tehty näin" tuskin kuitenkaan on mikään järkevä peruste, onhan esimerkiksi äänioikeuden rajoittaminen vain miehille ollut aikanaan asia, joka on "aina ollut niin".
![[Liekkimalja]](logo.gif){kind=logo}
Jos Kevään tullen
olenkin jo kuollut,
kukkivat kukat samalla tavoin
ja puiden vihreys on yhtä väkevä kuin menneenäkin Keväänä.
Todellisuus ei tarvitse minua.
Tunnen suunnatonta iloa
kun tajuan ettei kuolemani merkitse mitään.
Jos tietäisin kuolevani huomenna
ja Kevät koittaisi ylihuomenna
kuolisin tyytyväisenä siitä että se koittaa ylihuomenna.
Jos on sen aika, milloin se koittaisi ellei ajallaan?
Pidän siitä että kaikki on todellista
ja kaikki tapahtuu varmasti,
ja pidän siitä että näin olisi
vaikken siitä pitäisikään.
Siksi, jos kuolisin nyt, kuolisin tyytyväisenä,
koska kaikki on totta
ja kaikki tapahtuu varmasti.
Arvoisat poismenneen läheiset: serkku ja ystävä Pentti, Seija-serkku, ystävä ja kuorotoveri Alpo, arvoisat omaiset, ystävät ja järjestötoverit. "Todellisuus ei tarvitse minua. Tunnen suunnatonta iloa, kun tajuan ettei kuolemani merkitse mitään." kirjoittaa runoilija ajatellen luontoa ja uuden, heräävän kevään mahtavia voimia. Talven jälkeen alkaa aurinko jälleen lämmittää, puu viheriöidä ja lintu livertää, ja ilman täyttää jälleen huumaava kukkien tuoksu, riippumatta siitä, olemmeko me vielä täällä vai olemmeko jo poissa. Jokainen joka syntyy, myös kuolee ajallansa antaakseen tilaa uudelle elämälle. Mutta on myös toinen todellisuus - ihmisten maailma inhimillisine lainalaisuuksineen. Me ihmiset olemme toisillemme tärkeitä, ja vaikutamme toistemme elämään sanoillamme, teoillamme ja ajatuksillamme. Tämä todellisuus tarvitsee meitä. Tämä todellisuus muistaa meitä, ainutkertaisia yksilöitä, vielä uuden kevään tullen, vaikka olisimmekin nukkuneet talvella pois.
Arvoisa saattoväki
Olemme kokoontuneet tänne kunnioittamaan Matti
Johannes Tulosen elämää ja muistoa. Hänen omaisiaan ja ystäviään on
kohdannut suru ja menetys, joita ainoastaan aika pystyy lievittämään. Me,
jotka emme Matti Johannes Tulosta henkilökohtaisesti tunteneet, koemme
voimakkaasti menettäneemme hyvän, esikuvaksi kelpaavan kanssakulkijamme,
humaanin ja epäitsekkään aatteen ihmisen.
Matti Johannes Tulonen syntyi Keikyässä, Satakunnassa, kesäkuun yhdentenätoista päivänä vuonna 1921. Hän muutti jo pikkupoikana vanhempiensa mukana Tampereelle, josta tulikin hänelle rakas, elinikäinen kotikaupunki. Perhe asui aluksi keskustassa, Aleksanterinkadulla, isä oli autoilija ja alkoi toimia kuorma-autoyrittäjänä. Äiti hoiti kotia ja Matti oli pitkään perheen ainoa lapsi. Hän oli lahjakas ja ahkera luonteeltaan ja meni oppikouluun Tampereen klassilliseen lyseoon. Hän siirtyi sieltä kuitenkin neljän vuoden jälkeen ammattikouluun jalkinevalmistuslinjalle, koska ankarat, usein toistuvat päänsärkykohtaukset haittasivat hänen opiskeluaan ja tekivät jatkuvan lukemisen liian raskaaksi. Ammattikoulusta valmistuttuaan hän työskenteli kenkätehtaissa, ja kanavoi nyt monipuolisen lahjakkuutensa harrastuksiinsa ja järjestötyöhön. Hänellä oli läheiset suhteet vanhempiinsa, jotka olivat ystävällisiä, vieraanvaraisia ja sukurakkaita ihmisiä. Perheen kesämökki Aitolahdessa ja myöhemmin Leppäsalossa olikin sekä suvun yhteinen kokoontumispaikka että luontoa ja mökkielämää rakastavan Matin paratiisi. Vuonna 1939 perhe osti omakotitalon Härmälästä, Matin nimikkokadulta, ja tässä talossa Matti asui kuusikymmentä vuotta, elämänsä loppuun asti. Vuonna 1942 syntyi perheeseen kaikkien suureksi riemuksi iltatähti, pikkuveli Mauri. Hänen elämänkaarensa jäi kuitenkin lyhyeksi. Mauri-poika kuoli yksitoistavuotiaana järkyttävän tapaturman uhrina. Ei ole olemassa sanoja kuvaamaan vanhempien, veljen ja sukulaisten tuskaa.
Matin terveys ei ollut koskaan erityisen vankka. Siitä huolimatta hän oli harvinaisen aktiivinen ja aikaansaava ihminen. Hän luki paljon, paitsi kaunokirjallisuutta, myös historiaa, sekä luontoa, purjehdusta ja merenkulkua koskevaa kirjallisuutta. Hänellä oli ilmiömäinen muisti, joten hänen tietomääränsä kasvoi huomattavaksi. Hän oli myös lahjakas piirtäjä, tekstaaja ja taidemaalari. Hän veisteli taidokkaita, kauniita puuesineitä ja teki jopa soittimia. Hän oli musikaalinen. Hän tanhusi ja näytteli. Hän pelasi shakkia. Hän rakasti luontoa, retkeilyä ja leirielämää. Hän harrasti moottoripyöräilyä. Tämän harrastuksen huipentuma oli parhaan ystävän, Pentti-serkun kanssa Norjaan tehty Jäämeri-retki viisikymmentäluvulla. Hän myös souti, kalasti ja purjehti.
Matti Tulonen liittyi 14.3.45 SKP:n Härmälän osastoon, ollen viimeisinä vuosinaan sen pitkäaikaisin elossaoleva jäsen. Hänellä oli luottamustehtäviä lukuisissa yhdistyksissä. Hän toimi mm. Suomen Demokraattisessa Nuorisoliitossa, ammattiosastossa, Härmälä-seurassa, Tampereen työväen moottoriseurassa, Tampereen Vapaa-ajattelijat ry:ssä ja oli rakentamassa Härmälän kulttuuritaloa. Hän kirjoitti pakinoita ja jopa laajan, Venäjän historiaa käsittelevän artikkelisarjan SNS:n julkaisuun. Hän kirjoitti myös Härmälä-seuran lehteen ja oli aina käytettävissä kun tarvittiin piirtäjää, tekstaajaa tai kirjoittajaa. Kaikkein rakkainta oli Matille kuitenkin pioneerityö. Erähenkisenä ihmisenä hän opetti mielellään retkeily- ja vesilläliikkumistaitojaan nuoremmilleen.
Matti Tulonen oli sydämellinen ja vaatimaton ihminen. Hän osasi myötäeläen kuunnella toista, tyrkyttämättä koskaan neuvojaan. Hän oli omistanut elämänsä, kykynsä, tietonsa ja taitonsa toisten käyttöön, pyrkien olemaan muille avuksi ja hyödyksi. Viisi viimeistä vuottaan Matti eli kodissaan Härmälässä kykenemättä enää poistumaan talosta. Ystävien vierailut toivat iloa ja vaihtelua elämään, mutta hän kärsi silti, aika ajoin, yksinäisyydestä ja kivuista tekemättä niistä koskaan numeroa. Kun sairaudet viimein veivät voiton vahvasta hengestä ja hän joutui sairaalaan, oli hänellä loppuun asti, miltei päivittäin vierellään paras ystävä Pentti.
Arvoisa saattoväki,
jos tänä päivänä nuori ihminen huomaa omaavansa
sellaisia kykyjä ja sellaista lahjakkuutta, joita Matti Tulosella oli,
alkaa hän todennäköisesti miettiä, miten hän voisi osaamistaan parhaiten
myydä, miten saada nopeasti rahaa ja mainetta. Aikamme suosii
itsekeskeistä elämäntapaa. - Siitä huolimatta yhä useammat nuoret
kieltäytyvät omaksumasta nykyistä kovaa arvomaailmaa. Yhä useammat nuoret
antavat aikaansa ja osaamistaan vapaaehtoistyöhön kehitysmaissa ja
luonnonsuojelun parissa. Entisajan talkoohenki on jälleen voimistumassa
etsien samalla uusia muotoja.
Matti Johannes Tulosen ja hänen sukupolvensa uurastus on kantanut kaunista hedelmää: työväenliikkeen parhaat ihanteet, rauhanaate, solidaarisuus ja optimismi, horjumaton usko parempaan huomiseen, elävät yhä.
"Ah, myös se päättyy: satu satujen,
ihana, armas aika nuoruuden -
ja elämämme kuulas toukokuu
jää hautaan alle talven hankien.
En osaa sanoa, en tosiaan,
ah - kuinka luoksemme se saapuukaan
ja kuinka liitää pois se laululintu,
suloisin, haurain harha päällä maan?
Eläjät entisaikain ammoisten
ja vaeltajat vastaispäivien
jokainen vuorollaan pois haipui, haipuu:
tie, matka kaikilla on yhteinen.
Kuningaskunta - Maahan taivaineen
ei jäädä ikuisesta ikuiseen:
on pakko mennä meidän niin kuin heidän,
ja meitä seuraavat muut hiljalleen."
Liisa
Lahdenmäki,
muistopuhe Matti Tulosen hautajaisissa.
Säkeet: Fernando Pessoa, Omar Khaijam.
Eipäs meikäläiset olla pahassa asemassa vastakohtana maailman uskontoja nähden.
Uutispätkä San Francisco Chronicle lehdessä (18.1.01) kertoo että uusi "World Christian Encyclopedia" (Oxford University Press) väittää että oli vuonna 2000 maailmassa 768 miljoonaa ihmistä ilman mitään uskoa. Sata vuotta ennemmin (1900) oli vain kolme miljoonaa. Suuri ryntäys!
Kristillisiä oli 555 miljoonaa tai 32.6 prosenttia maailman väkiluvusta v. 1900, vertaa tämä tietosanakirja. Nyt vuonna 2000 oli 1.9 miljardia, tai 32\1.2 miljardia (19.6\
Taas vuotena 2000 oli 811 miljoonaa hinduja, 360 buddhisteja, 23 miljoonaa sikheja, ja 14 miljoonaa juutalaista. Siis me jumalattomat ollaan neljännellä tilalla maailman tässä kannatus sarjassa, kristillisten omien lähteittein mukaan.
Yliopistonkadun hulppeassa toimitilassamme on häslännyt tammikuun puolivälistä alkaen puolipäiväisesti henkilö, joka tuntee kirjoituksen lopusta löytyvän nimen.
Tampereen Vapaa-ajattelijoiden toimistolla voi siis edelleenkin visiteerata vaikkapa kaffella tai teellä, lainaamassa laadukasta kirjallisuutta, noutamassa ilmaista vapaa-ajatteluun liittyvää materiaalia tai muuten vain pohtimassa syntyjä syviä. Luonnollisesti kaikenlaiset ideat ja toiveet ovat tervetulleita. Toimistolla kokoontuvan kantaporukan lisäksi olisi hienoa saada täällä käymään entistä enemmän myös satunnaisia vieralijoita, joten rohkaiskaapa mielenne!
Toimiston aukioloajoissa ei ole tapahtunut mullistavia muutoksia. Ohviisi on auki maanantaista torstaihin ja ovet avautuvat päivittäin klo 13. Sulkemisaikojen kanssa olemme hieman joustavampia: maanantaisin ja torstaisin suljemme klo 17 ja tiistaisin sekä keskiviikkoisin klo 20.
Sananeliön vastausaika loppui 15.5.