Uuden ryhmän taustaa

Uuden ryhmän tarina alkaa seikkailijoiden saapuessa Konnanselän lautalle. Tätä ennen on kuitenkin jo ehtinyt tapahtua monenmoista.

Taustatarina olettaa, että party noudattelee joitain ennalta määrättyjä suuntaviivoja. Tästä huolimatta tarina itse pyrkii olemaan varsin neutraali ja avoin muokkaukselle. Tarina lähtee olettamuksesta, että hahmot ovat Varnostin perhettä tai kytköksissä perheeseen. Varnostit ovat köyhtynyttä chelaxialaista siirtomaa-aatelia, joka asettui Varisiaan pari-kolme sukupolvea sitten. Perheellä on edelleen sidoksia Magnimariin ja sitä kautta kaukaiseen Cheliaxiaan. Hahmoryhmän alignment on Neutral Good.

Nyborin synkkä menneisyys

Jossa nousevan pahuuden siemen kylvetään verestä väkevään maaperään.

Nybor on pieni kaupunki Yondabakari-joen yläjuoksulla Ember-järven rannalla. Nyborin asukkaat ovat varisialaisia ja chelaxialaisten siirtolaisten jälkeläisiä. Muita rotuja on verrattain vähän, joskin Nybor on tunnettu vapaamielisyydestään puolirotuisia kohtaan, josta syystä puolihaltioita ja puoliörkkejä on enemmän kuin vastaavan kokoisessa kaupungissa tavallisesti olisi. Nyborissa sijaitsee merkittävä thassilonialainen raunio, joka kulkee nimellä Uponnut Katedraali. Jos kipuaa Nyborin korkeimmalle kohdalle kuulaana päivänä katedraalin katon voi juuri ja juuri erottaa vedenpinnan läpi.

Nyborin kaupunkia riivasi joitain vuosia sitten rikosaalto, johon liittyi kiristystä ja henkirikoksia. Taustavaikuttajaksi paljastui salaliitto, jossa oli mukana jäseniä kaikista Nyborin merkittävistä perheistä. Tämä salaliitto oli omien etujensa varjelemiseksi kutsunut tuonesta kostajan surmaamaan niitä, jotka asettuivat poikkiteloin. Kyläläiset tiettävästi lynkkasivat salaliiton jäsenet, joskin arvellaan, että jotkut pakenivat, kenties sukujensa luokse Korvosaan tai Magnimariin.

On kulunut joitain kymmeniä vuosia salaliiton paljastumisesta ja Tuonenratsastajana tunnetun kostajan viimeisestä näyttäytymisestä. Nyt tuonenratsastaja on mitä ilmeisimmin palannut, sillä murhat ovat alkaneet uudestaan. Sairauden ja vanhan iän runtelema, vuoteenomaavana makaava Varnostin aatelissuvun matriarkka Rissilla, entinen seikkailija itsekin, kutsuu kolme jälkeläistään, sekä suvun palveluksessa jo pitkään olleen kääpiön luokseen ja velvoittaa heidät puhdistamaan suvun nimen ja palauttamaan sen aseman suojelemalla kaupunkia Tuonenratsastajalta, sekä huhujen mukaan liikekannalle lähteneiltä hiisiltä. Rissilla itse on yhden salaliittolaisista (nk. Nyborin seitsikon), Ratko Varnostin, tytär. Rissilla on nimennyt vanhimman poikansa isänsä mukaan Ratkoksi.

Tuonenratsastaja muistuttaa Rissillan isän isoisän (myös nimeltään Ratko) palveluksessa ollutta palkkasoturia Rudl Ustalavilaista. Tämä Ustalavialainen tunnettiin siekailemattomasta julmuudestaan. Kerrotaan, että hän joi vihollistensa verta ja jätti harvoin henkiin edes lapsia tai eläimiä. Lopulta hänen vihamiehensä saartoivat hänet läheiseen metsikköön. Ustalavilainen pakeni tuulispäänä öisen metsän läpi, mutta eksyi reitiltään ja ratsasti alas jyrkältä kalliolta. Hänen ruumiinsa oletettavasti murskautui rantakivikkoon. Ustalavilaisen ruumista ei koskaan löydetty.

Sukupuu on seuraavanlainen:

  • Ratko Verinen, jonka palveluksessa oli palkkasoturi Rudl Ustalavilainen.
    • Ratko Törsäilijä, joka onnistui lähes ajamaan koko suvun vararikkoon.
      • Ratko Kirottu, joka manasi kuuden muun salaliittolaisen kanssa Ustalavilaisen haamun Nyborin riesaksi.
        • Rissilla, joka eli koko elämänsä isien synnit harteillaan.
          • Ratko, tämänhetkinen Paroni Varnost, sekä hänen kaksi sisarustaan.

Isien synnit (lvl 1-4)

Jossa seikkailijat torjuvat hiisien hyökkäyksen kaupunkiin ja pääsevät salaliiton jäljille. Samalla Nyborin kaupunki ja sen asukkaat tulevat seikkailijoille tutuksi.

Oli Rovan kuukauden ensimmäinen päivä Absalomin vuonna 4708, syksyn ensimmäinen päivä ja kekrijuhlan alku.Seikkailijat olivat saapuneet Nyborin kaupunkiin juhlan avajaisseremoniaan, kun yhtäkkiä suuri joukko hiisiä hyökkäsi kaupunkiin. Hiisillä vaikutti olevan selkeät suunnitelmat ja kohteet kaupungissa. Seikkailijat auttoivat kaartista ja nostoväestä koostuvaa joukkoa kaupungin puolustamisessa ja ansaitsivat täten kaupunkilaisten kiitollisuuden. Hiisihyökkäyksen jälkeen havaittiin, että Desnan temppelin arkistoihin kaupungissa oli murtauduttu. Murtautujat veivät mennessään Nyborin kreivitär Ruxandran edesmenneen isän ruumiin ja tuhosivat polttamalla kokonaisen kammiollisen kaupunkilaisten syntymä- ja kuolinrekistereitä. Vielä tässä vaiheessa ei selvinnyt mitä katalaa tarkoitusta varten Ferenin, Nyborin kreivin ruumis oli varastettu.

Palaneiden paperien joukosta löytyi kuitenkin johtolanka, joka johdatti Varnostin aatelisperheen jäljille. Varnostit olivat rekisterien mukaan sukua suoraan alenevassa polvessa neljäkymmentä vuotta sitten vaikuttaneisiin salaliittolaisiin, ja ainakin kaksi kuluneiden viikkojen aikana kuolleenä löytyneistä miehistä olivat sellaisia, joiden kanssa Varnostit olivat ilmiriidoissa.

Tämä asia sai kuitenkin siirtyä taka-alalle paikallisesti tunnetun samoojan Keittil Vanhemman saapuessa kaupunkiin mukanaan huolestuttavia uutisia suurten hiisilaumojen liikekannalle lähtemisestä ja tihutöistä lähiseudulla. Keittilistä vaikutti, että hiisien taustalla oli joku älykäs, voimakas ja häikäilemätön taho, jolla tuntui olevan paljonkin hampaankolossa Nyboria ja sen asukkaita kohtaan, sillä Keittil oli onnistunut saamaan selville hiisien suunnittelevan suurhyökkäystä, joka aivan varmasti koituisi Nyborin tuhoksi. Keittilin mukaan olisi viisasta iskeä hiisiarmeijalta pää irti hyökkäämällä hiisien tukikohtaan Tappurametsän uumenissa. Aiemmin sankareiden urheuden ja kyvykkyyden todistanut kreivitär kääntyi tämän mahdollisesti vaarallisen, mutta Nyborin kannalta elintärkeän tehtävän suorittamiseksi Nyborin uusien sankareiden puoleen.

Tappurametsään lähdön aattona Varnostien suvun matriarkka Rissilla kutsui seikkailijat sairasvuoteensa äärelle ja paljasti, että kaksosilla oli ollut samaan aikaan syntynyt veli, joka oli saanut nimekseen Nualdu. Rissilla oli kuitenkin uskonut Nualdun kuolleen pian syntymänsä jälkeen. "Hohtava valo-olento", jonka Rissilla uskoi olevan Nualdun ja kaksosten isä oli noutanut pojan ruumiin eikä hänestä oltu sen koomin kuultu.

Seuraavaksi seikkailijat suuntasivat Keittil Vanhemman opastuksella kohti Tappurametsää, jossa piti majaansa Riip'oka niminen hiisipäällikkö, jonka heimo Koirankalttaajat oli alueen voimakkaimpia heimoja. Heimon tukikohtana toimi erikoinen ontto, yläviistoon osoittavaa sormea muistuttava kallio, joka tunnettiin nimellä Jättiläisen peukalo. Koirankalttaajat kohdattiinkin Jättiläisen peukalon uumenissa ja Riip'oka lähetettiin esi-isiensä luokse. Itse Jättiläisen peukalo paljastui muinaiseksi thassilonialaiseksi vartiotorniksi, jonka ajan hammas oli syönyt niin pahoin, ettei sitä päällisin puolin enää voinut tunnistaa ihmiskätten rakentamaksi. Tornin uumenien luolastossa kohdattiin lopulta hiisien taustalla vaikuttanut "koipeliini-päällikkö", joka paljastui demonisen Lamashtun palvontaan kääntyneeksi Rissilla Varnostin pojaksi Nualduksi. Yhteys Paroni Fereniin ei ollut aivan yhtä ilmeinen, mutta liittyi jollain tapaa Nyborin Seitsikkona tunnettuun salaliittoon, johon myös Paroni Ferenin isä oli kuulunut. Nualdu vetosi seikkailijoita liittymään puolelleen. Kun Nualdu ei saanut seikkailijoiden päitä kääntymään, hän aktivoi Riimulähteeksi kutsutun muinaisen Thassilonialaisen artifaktin kutsui paikalle synnissä siinneiksi nimettyjä olentoja ja kävi hyökkäykseen sukulaisiaan vastaan. Taistelu oli tuima, mutta lopulta seikkailijat olivat voittoisia. Nualdu itse sai surmansa taistelussa ja seikkailijat palasivat tämän jälkeen Nyboriin. Vaikutti siltä, että seikkailijoiden omissa kaapeissa olevat luurangot jäisivät paljastumatta ja edessä olisi suvun nimen, maineen ja varallisuuden palautuminen. Luonnollisesti, jonkun piti mennä pieleen...

  • Voitetut viholliset: Hiisipäällikkö Riip'oka, Lamashtun pappi Nualdu
  • Tavatut sivuhahmot: Nyborin Kreivitär Ruxandra, Matriarkka Rissilla Varnost, Samooja Keittil Vanhempi
  • Johtolangat: Joku voimakas taho vaikutti Nualdun taustalla. Nualdulla oli nk. Sihedronin medaljonki lahjana tältä taholta. Mahdolliset kytkökset Magnimariin (Nualdun päiväkirja) ja Thassiloniaan (medaljonki).

Vihankylväjä (lvl 5-8)

Jossa seikkailijat torjuvat vampyyrivitsauksen ja jäljittävät salaliiton Magnimariin. Magnimarista jäljet kuitenkin johtavat Koukkuvuoren varjoon. Seikkailijat pääsevät Magnimarin pormestarin suosioon ja onnistuvat nostamaan sukunsa statusta Magnimarin valtapiirin alueella.

Vierähti kuukausi-pari ja ilmat alkoivat muuttua syksyisen koleiksi. Seikkailijat olivat tulleet kyläläisille tutuiksi ja vice versa. Hiisiä tavattiin lähimetsissä yhä, mutta Riip'okan kuoltua hiidet olivat muuttuneet selvästi uhasta takaisin pelkäksi riesaksi. Tämä kaikki muuttui eräänä synkkänä yönä, kun murhaaja iski. Silminnäkijöiden mukaan murhaaja oli ollut kookas, haarniskoitu mies valtavalla sysimustalla ratsulla. Uhreja oli kaksi; molemmat varakkaita, mutta velkaantuneiksi tiedettyjä porvarismiehiä. Murhien erityispiirteinä molempien uhrien rintaan oli kaiverrettu seitsensakarainen tähti ja murhapaikalle oli jätetty eräälle seikkailijoista osoitettu viesti, jonka sisältö kuului: "Muista isien synnit, sillä veri vaatii verta. Katso kätteni jälkeä ja ihaile."

Joitain päiviä myöhemmin kaupungin ulkopuolella sijaitsevasta vanhasta ladosta löytyi kolme ruumista lisää. Paikan päältä vangittiin mies, joka oli selvästi järkeä vailla. Tämä mies, Thibor Renfelt, tunnisti kuulusteltaessa Paroni Ratkon, ikään kuin hänet olisi kuvailtu miehelle. Thibor välitti Ratkolle seuraavanlaisen viestin: "Oli syntisiä seitsemän; Yksi heistä tuleen kuoli, toinen rahvaan iskuihin. Kolmas tyrmässä virui, kunnes kuolo hänet korjasi. Neljäs sai veitsen selkäänsä, viides köyden jatkeeksi. Kuudes kulki vainajalaan, eikä hänestä sen koomin kuultu. Seitsemäs lensi etelään, ja siellä hänen syntinsä sikisi. SINÄ olet se seitsemäs ja nyt veresi pannaan virtaamaan!" Nämä lauseet sanottuaan Thibor hyökkäsi suinpäin Ratkon kimppuun ja yritti purra häntä. Mies saatiin kuitenkin taltutettua, jonka jälkeen hän vaipui syvään katatoniaan.

Oli ilmeistä, että mielipuolen sanat viittasivat Nyborin seitsikkoon, alkuperäiseen salaliittoon, joista viisi sai surmansa erinäisillä tavoilla ja kaksi pakeni Magnimariin. Näistä paenneista yksi katosi myöhemmin hämärissä olosuhteissa ja toinen perusti perheen, joka myöhemmin palasi Nyboriin ja asettui nyborin lähistölle suvun tiluksille asumaan. Tämä Nyborin tienoille asettunut suvun haara oli se, johon nykyinen Paroni Ratko ja kaksoset kuuluivat.

Seuraavien viikkojen aikana alkoi liikua huhuja kalpeista, aavemaisista miehistä, jotka kulkivat öiseen aikaan metsissä ja nummilla. Huhuttiin, että jos joku yhden näistä näki, oli varma, että kuolo korjaisi hänet parin päivän sisään. Ruumiit löydettiin yleensä omista vuoteistaan täysin verettöminä. Huhuttiin myös, että haudatut eivät pysyneet haudoissaan, vaan nousivat hyökätäkseen vuorostaan omien läheistensä kimppuun. Nyborissa alettiin juoruta, että murhaaja oli haudan takaa palannut kostaja, ja että seikkailijat olivat jotenkin vastuussa tästä.

Lopulta seikkailijat onnistuivat jäljittämään murhaajat eräälle syrjäiselle maatilalle, jossa paljastui, että murhaajat olivat olentoja, jotka tunnetaan nimellä vrykoulakas; vampyyrejä, eläviä kuolleita, jotka juovat väen väkevää verta. Tuona myrskyisänä yönä käytiin tuolla nimenomaisella maatilalla dramaattinen taistelu näitä olentoja vastaan. Elävien kuolleiden johtaja onnistui kuitenkin pakenemaan paikalta yliluonnollisella nopeudella liikkunen sysimustan ratsun kantamana. Olento jätti jälkeensä johtolankoja: Päiväkirjan, jossa hän kuvaili suunnitelmiaan kostaa Nyborin seitsikon viimeiselle perheelle, sekä Nyborin kyläläisille, jotka olivat murhaajan sanojen mukaan "vastuutaan paenneita murhaajia". Päiväkirjan antoi myös olettaa, että "Veljeskuntana" tunnettu järjestö oli auttanut kostajaa tämän suunnitelmien punomisessa, ja että kostajan työ Nyborissa oli vain yksi osa laajempaa suunnitelmaa, jonka pääosa pantaisiin toteen Magnimarissa.

Seikkailijoiden oman suvun maineen ollessa yhä vaakalaudalla päätettiin, että olisi viisasta suunnata seuraavaksi Magnimariin, jossa seikkailijat onnistuivat pääsemään nk. Seitsemän Veljeskuntana tunnetun herrasmieskerhon jäljille. Selvisi, että Veljeskunta oli Nyborin salaliiton henkinen perijä ja Nyborista Magnimariin paenneen ja sittemmin siellä kuolleeksi tai kadonneeksi uskotun aatelismiehen Thon Carrascan perustama. Paljastui kuitenkin, että Veljeskunta oli sekin vain peite Magnimarissa operoivalle kultille salamurhaajia. Tämä Norgorberia palvova kultti tunnettiin nimellä Nyljetyt.

Erinäisten seikkailujen ja kohtaamisten mm. vampyyrien kanssa jälkeen seikkailijat onnistuivat löytämään Nyljettyjen vanhassa sahamyllyssä sijaitsevan päämajan. Seikkailijat soluttautuivat ovelasti kultin keskuuteen, mutta jäivät kiinni erään rituaalin aikana, kun rituaalin vaihe vaati kaikkia osaanottajia riisumaan naamionsa. Seurasi taistelu, jossa seikkailijat olivat voittoisia.

Pian selvisi kuitenkin, että Nyljettyjen kultti oli vain yksi sipulin kerros lisää. Myös nyljettyjä oli manipuloitu tuntemattoman taustavaikuttajan toimesta. Sahamyllyltä jäljet johtivat viime aikoina kovia kokeneen Rinaldrin aatelisperheen jäljille. Paljastui, että Rinaldrin suvun kuolleeksi uskottu vanhin tytär Vistis oli itse asiassa sekä Nyboria että Magnimaria riivanneiden vampyyrikirouksen lähde. Tämä Rinaldrin suku oli myös mutkan kautta sukua Nyborin seitsikon kadonneeksi uskotulle jäsenelle.

Vistis Rinaldri, sekä hänen rikoskumppaninsa Magnimarin rauhantuomarien neuvoston jäsen Kreivi Rotilia oli siis voitettu, mutta näiden molempien taustalta paljastui hämäräperäinen taustavaikuttaja, aatelisnainen, joka kulki nimellä Lucrecia Ivria, Chelaxialaista kuolleeksi uskottua Ivrian sukua.

Lucrecia onnistuttiin ajamaan ahtaalle oman kotinsa uumenissa, jossa hän paljasti todellisen karvansa; Lucrecia ei ollut ihminen alkuunkaan, vaan lamioina tunnettujen olentojen voimakas matriarkka. Myös tällä kertaa taustavaikuttaja onnistui pakenemaan paikalta, mutta seikkailijat saivat nopeasti selville, että Lucrecian seuraava etappi olisi Koukkuvuoren varjossa sijaitseva Konnanselän kylä.

Nyljettyjen suunnitelmat murhata useita vaikutusvaltaisia tahoja Magnimarissa ja toisaalla Varisiassa oltiin siis paljastettu ja estetty. Murhattavien listalla ylimmäisenä oleva Magnimarin ylipormestari Haldmer Grobalas oli tästä luonnollisesti varsin kiitollinen ja palkitsi seikkailijat varsin avokätisesti komein tittelein ja runsaalla määrällä kultaa.

  • Voitetut viholliset: Vampyyrikreivitär Vistis Rinaldri, Nyljettyjen johtaja ja Norgorberin kultin pappi Rotilia, Lamia matriarkka Lucrecia Ivria
  • Tavatut sivuhahmot: Vampyyrin renki Thibor Renfelt, Magnimarin Ylipormestari Haldmer Grobalas
  • Johtolangat: Jokaisen kerroksen alta paljastuu toinen, voimakkaampi taustavaikuttaja. Nualdusta Seitsemän Veljeskuntaan, josta Norgorberin kulttiin, josta Lucrecia Ivriaan, josta..? Yhdistävä tekijänä jälleen tavattu Sihedronin riimu (murhattujen rintaan kaiverrettuna ja Lucrecian kantamassa korussa), sekä viittaukset muinaiseen Thassilonialaiseen kuolontaikuuteen. Sihedronin riimu liittyy jotenkin riimulähteisiin; Tappurametsän riimulähde ei siis ollut ainoa laatuaan.

Koukkuvuoren verilöyly (lvl 8- )

Jossa seikkailijat matkustavat Koukkuvuorelle Ylipormestari Grobalasin pyynnöstä.

Reilu kuukausi vierähti, jona aikana seikkailijat lepäilivät Nyborissa. Hiljaiselon katkaisí Ylipormestari Grobalasilta tullut kirje, jossa hän pyysi seikkailijoita matkustamaan Rannickin linnakkeelle Konnanselän kaupungista pohjoiseen Koukkuvuoren varjossa. Mitä ilmeisimmin Magnimar oli menettänyt kokonaan yhteyden Rannickissa majaansa pitäviin samoojiin. Huhuttiin myös, että hirmut olivat lähteneet liikekannalla ja että Lucrecian kuvausta vastaava nainen oli nähty alueella. Huhujen mukaan tämä nainen omisti jossain vaiheessa kelluvan kasinon Savipohjan järvellä lähellä Konnanselän ja Valkiapajun kyliä.

Seikkailijat siis pakkasivat matkavarusteensa ja suuntasivat Yondabakari-jokea yläjuoksulle Pillikurun kylään, josta he jatkoivat matkaa kohti pohjoista. Noin kahden viikon matkanteon jälkeen seikkailijat saapuivat Konnanselän kylään.

Pirun hyvää kamaa. Nyt toisella lukemalla ymmärsin kaiken kertaistumalta. Ehkä olin aiemmin väsynyt tai pelattu/keskusteltu on osaltaan auttanut. Tämän kommentin voi poistaa luettuaan. -Samuli

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped