Tehtävä: Shelly Carter

Otteita pelinjohdon muistiinpanoista. Eroja pelattuun saattaa esiintyä.

Lento Franfurt – Miami – Karibia. Bermudan kolmio.

Matkustajia: Äiti Sharon Bullock, Pikkutyttö Shelly Carter, joka sanoo nähneensä painajaisia: Ulkona on mörkö, joka repii moottoreita irti siivestä. Amerikkalainen liikemies Richard Elsey, juovuksissa, näkee väkilvaltaisia juopon unia ja alkaa riidellä ja rettelöidä. Nuori amerikkalaismies Tommy Bradshaw lukee kirjaa ”Paholaisen Kolmion Salaisuudet Paljastettuna”. Venäläinen lääkäri Vorokov, joka vaikuttaa epämääräisen tutulta Krasnyoarskin tehtävän ajoilta.

Turbulenssia. Ulkona tuuli ulvoo, kone heittelehtii, taivaalla näkyy revontulia ja muita outoja valoilmiöitä. Varjomaisia humanoideja siivillä ja ikkunoiden ulkopuolella.

Turbulenssi lisääntyy, tavaroita lentelee, happinaamarit tipahtavat esille ja matkustamossa pimenee, sitten syttyvät punaiset hätävalot. Ihmiset huutavat paniikissa. Kuuluu voimakasta ryskyvää ääntä.

Ryskyminen lakkaa ja tulee valkoista. Hahmot ovat äärettömällä valkoisella piirteettömällä tasangolla. Hahmo lähestyy. Pitkä ja luonnottoman hoikka humanoidi, jolla on hopeinen iho eikä ollenkaan suuta, nenää tai korvia. Hahmo puhuu äänellä, joka muistuttaa staattista radiokohinaa. Sanoo. ”Tiedättekö, missä olette. Nousee myrsky. Tuolla, katsokaa.” Hahmon osoittamasta suunnasta alkaa kerääntyä harmaasta mustaan kasvavia valtavia sahalaitaisia pilvimuodostelmia ja kuuluu jyskytystä ja voimakasta raastavaa ja repivää ääntä. Voimakkaat tuulet alkavat repiä ja riepotella. Myrskyssä on jokin valtava, hirviömäinen läsnäolo.

Hahmot havahtuvat hereille tuuliselta hiekkarannalta. Ääretön hopeinen valtameri. Tummaa uhkaa huokuva viidakko. Pikkutyttö lähestyy rantaa pitkin ja puhuu: ”Hei. Minähän tunnen teidät..? En tiedä missä olen. Missä äitini on? Viidakosta kuuluu ryskyvää ääntä ja palmuja kaatuilee. Tyttö alkaa kirkua hysteerisesti ja juoksee karkuun sekä hahmoja että viidakkoa. Ryskyminen lakkaa.

Tyttöä seuraamalla pääsee talolle, joka ei ollenkaan sovi maisemaan. Nykyaikainen elementtitalo. Sisälle astuessa kaikki vaikuttaa kovin suurelta ja vaaralliselta. Kuuluu leikkimisen ääntä yhdestä huoneesta. Tyttö ja joku pieni poika. ”Leikitäänkö Tommy sellaista leikkiä, että sä oot isä ja mä oon äiti. Isä tulee kotiin töistä ja on hieman kiukkuinen. Äiti lepyyttelee isää ja ne menee sit makuuhuoneeseen. Ne ottaa vaatteet pois. Sit isä makaa äidin päällä ja pitää sitä kaulasta.” Tommy nyökyttelee ja lapset tarttuvat toisiaan kädestä ja astuvat toiseen huoneeseen.

Toisessa huoneessa haisee voimakkaasti hielle ja seksille. Kuuluu sykkivää ääntä ja voimakasta, kaikuvaa aikuisen miehen huokailua. Huone on kuin punaseinäinen, kostea ja kuuma luola. Sängylllä huoneen perällä varjoisat hahmot vääntelehtivät irvokkaasti. Pikkutyttö sopertelee ja vaikeroi: ”Isä, ei. Minuun sattuu..! Sharon ei tykkää tästä leikistä enää!” Jos sängylle mennään, muhkuraisten lakanamyttyjen alla ei ole mitään muuta kuin pienen tytön vaaleanpunakantinen päiväkirja. Siinä lukee: ”Rakas päiväkirja. En uskalla en nukkua. Hirviö vaanii ikkunani takana. Se huohottaa niskaani kuumaa, pahanhajuista hengitystään kun suljen silmäni. Se satuttaa minua terävillä kynsillään ja kovilla nyrkeillään.” Kirjassa ovat nimikirjaimet S.B.

Talo alkaa ryskyä ja vavahdella niinkuin maanjäristyksen kourissa. Kuuluu epäinhimillistä karjuntaa. Jos sännätään ulos, maisema on jälleen vaihtunut. Nyt ollaan amerikkalaisella lähiöalueella. Tyttö juoksee tyhjän pihan poikki metsikköä kohti. Piha on täynnä roskia, ruosteisia autonosia ja hylättyjä huonekaluja. Tyttö katoaa metsän siimekseen.

Uninäyt jatkuvat vaikka äärettömiin tai kunnes hahmot tekevät jonkinsorttisia ratkaisuja, kuten alkavat aktiivisesti muokata unimaailmaa. Tällöin he riisuvat naamioita tytön päältä, kunnes lopulta on jäljellä vain tyttö itse, nyt aikuinen nainen, joka nyyhkyttää valtoimenaan. Tämä nainen on koneessa tavatun Shellyn äiti. Mies oli hänen isänsä.

Jos nainen saadaan tajuamaan mitä hän tekee itselleen ja tyttärelleen, hän katuu. Uni päättyy. Ollaan takaisin koneessa. Lentokapteeni kuuluttaa, että ”Hyvät matkustajat, kohtasimme tuossa hieman turbulenssia, mutta meno tasoittuu tästä eteenpäin. Pahoitteluni ja hyvää loppumatkaa.”

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped