Vampir: Miami - väliosa osien 17 ja 18 väliin

Marja Lappalainen, Samuli Linden, Juhani Seppälä

28.12.1983

Pelaajahahmot saavat tiedon tulevasta konklaavista. Paikkana siis Miami Seaquarium, aika 31.12.1983, eli uudenvuodenaatto. Seaquarium on julistettu Senesalkki Ashfordin toimesta elysiumiksi, ja Primolegio on vahvistanut hänen päätöksensä. Kyseinen paikka toimii elysiumina 28.12.1983-1.1.1984. Tuona aikana paikka on kaupungin asukkaiden ja vierailevien kaltaisten vapaasti käytettävissä kellonaikojen 20.30 ja 03.30 välillä.

Aika: 29.12.1983

Paikka: Miami Seaquarium (4400 Rickenbacker Causeway on Virginia Key)

Kenin assistentti on saanut puhelinsoiton Invictuslaisen kaltaisen Andrew Stokesin sihteeriltä aiheesta tapaaminen elysiumiksi julistetussa meriakvaariossa. Ken ottaa kutsun vastaan ja kutsuu Abigailin ja Dee Deen mukaansa.

On kostea, puolipilvinen ja kuuma joulukuun ilta, yksi vuoden viimeisistä. Abigail, Ken ja Dee Dee saapuvat paikalle hieman ennen yhdeksää illalla. Päivisin niin vilkas Virginia Key on autioitunut ja hiljentynyt. Miami Seaquarium, yksi Miamin kuuluisimmista turistinähtävyyksistä on suljettu yleisöltä. Kenin auton lähestyessä Seaquarium portteja, näkyviin tulee neljä sinisiin uniformuihin pukeutunutta miestä, radiopuhelimet ja pistoolit vyöllään. He pysäyttävät auton ja yksi miehistä lähestyy kuskin puoleista ovea. Mies vilkaisee sisään autoon, sanoo jotain radiopuhelimeensa ja astuu kauemmaksi. Portit avautuvat ja mies viittilöi Keniä ajamaan sisään. Porttien sisäpuolella muutaman hehtaarin kokoinen parkkialue ammottaa tyhjänä muutamaa autoa lukuunottamatta. Ken pysäköi auton ovien lähelle, seurue astuu autosta ja lähtee kävelemään kohti Seaquariumin valtavia lasisia pääovia. Jostain varjoista astuu esiin khakinväriseen pukuun pukeutunut mies, joka toivottaa seurueelle hyvää iltaa ja pyytää seuraamaan. Hän vie seurueen ovelle, jossa lukee "Vain työntekijöille", ottaa taskustaan ison avainnipun, avaa oven ja laskee seurueen sisään, neuvoen samalla kääntymään ovesta vasemmalle, kulkemaan käytävän päähän, portaita ylös ja sisään kaksoisovista portaiden yläpäässä.

Seurue astuu valtavaan, hämärästi valaistuun huoneeseen, jonka seiniä reunustavat monituhatlitraiset akvaariot, joissa jokaisessa on toinen toistaan kirjavampia kaloja. Ilmassa on kevyt suolaveden ja puhdistusaineiden tuoksu, ja akvaarioista tuleva sininen valo saa aution, hieman kaikuvan tilan vaikuttamaan aavemaiselta. Huoneesta johtavat portaat eteen ja ylös, sekä käytävät oikealle ja vasemmalle. Huoneessa on Kenin, Abigailin ja Dee Deen lisäksi yksi kaltainen; merensiniseen pukuun pukeutunut pitkä, hoikka mies, jolla on siistit, lyhyeksi leikatut ruskeat hiukset. Dee Dee murisee ja paljastaa kulmahampaansa, mutta ei liikahda jalansijoiltaan kuin korkeintaan ravistaakseen hieman ärtyneen oloisena Kenin rauhoittelevan käden olkapäältään. Mies kohottaa hieman kulmaansa ja vaihtaa painoaan jalalta toiselle. Ken tunnistaa miehen Andrew Stokesiksi, ja nyökkää tälle. Andrew hymyilee ja nyökkää takaisin. Hän astuu seurueen luokse, ja kättelee Keniä, joka esittelee hänet kahdelle naiselle. Andrew kertoo saapuneensa paikalle jo vartti sitten, ja ehtineensä tekemään kierroksen meriakvaariossa. Hän lupautuu pitämään seurueelle kierroksen, mikäli meriakvaario ei ole seurueelle entuudestaan tuttu. Andrewn hillityn charmikas olemus ja mutkaton, mutta silti kohtelias käytös saa melko jännittyneen seurueen hieman rauhoittumaan.

Tovia myöhemmin, maalaistyttöjen Abigailin ja Dee Deen kuljeskellessa ympäri näyttelytiloja lumoutuneena meriakvaarion antimista tai syvällä omissa ajatuksissaan, Andrew keskustelee Kenin kanssa hieman vakavampaan sävyyn. Hän kertoo saaneensa puhelinsoiton tekijältään Pierpontilta edellisenä iltana, jossa Pierpont käski Andrewta menemään tapaamaan Kenin tekijää Thomas Bowmania. Hieman hämmentynyt Andrew oli mennyt tapaamaan Bowmania Venture Importin tiloihin. Bowman oli kertonut, että Rutherford, Memphisin Ruhtinas oli juuri saapunut Miamiin, ja hänen mukanaan Lancea Sanctumin Legaatti Morris. Rutherford oli paljastanut, että Morris aikoi syyttää Bowmanin jälkeläistä Keniä amaranthin tradition rikkomisesta. Bowman oli jatkanut kertomalla Andrewlle kaiken, mitä oli kertonut Bowmanille Kenin ja hänen seurueensa taannoisesta matkasta Memphisiin ja takaisin. Ei kovinkana yllättävästi, Kenin raportti ei ollut pitänyt sisällään mitään, mikä oikeuttaisi legaatin syytökset. Antamatta Andrew:lle juurikaan aikaa sulattaa kuulemaansa tai esittämään tarkentavia kysymyksiä, Bowman oli Invictuksen sisäpiirin puheenjohtajan ominaisuudessaan valtuuttanut (lue: nakittanut) Andrewn selvittämään asian perinjuurin ja toimimaan tarvittaessa Kenin puolustuksena mahdollisessa oikeudenkäynnissä. Vannottujen vasallivalojen jälkeen ja näillä eväin varustettuna Andrew oli seuraavana iltana suunnannut kohti meriakvaariota. Mistä ihmeessä siis oli kyse? Oliko legaatin syytteissä jotain perää, ja jos oli, niin miten Andrew voisi olla eniten avuksi Kenille?

29.12.1983 - kaksi yötä ennen konklaavia

Ken on juuri kuullut, että ruhtinas Rutherford on saapunut kaupunkiin legaatti Morrisin kanssa. Viimeksi heistä kuullessaan Ken jäi siihen käsitykseen, että Rutherford haluaa Morrisin hirteen jälkeläisensä amaranthista. Ken ja Abigail lupautuivat todistamaan silminnäkijöinä.

Legaatti Morris siis tunkeutui seurueineen La Grangeen ilmouttautumatta kaupungin ruhtinaalle, joka oli ruhtinas Rutherfordin jälkeläinen. Tämän jälkeen Morris surmasi kirkon väen ja perusti kirkosta itselleen tukikohdan. Kun La Grangen ruhtinas Adler saapui esittämään vaatimuksia Morrisille, tämä hyökkäsi Adlerin päälle ja suoritti amaranthin.

Jos Morris on saapunut, hänen mukanaan on varmasti tullut hänen loppuseurueensa. Siitä on tosin ilmeisesti jäljellä enää Harlan Edwards, iso kaltainen, iholtaan vitivalkoinen vaikka hänellä on mustan miehen piirteet. Aiemmin seurueeseen kuului myös Morrisin miespalvelija Jonathan Reynolds, joka ammuttiin hyökkäyksessä jossakin Miamin ja Memphisin välillä. Hyökkäyksen oli ilmeisesti järjestänyt seurueen viimeinen jäsen ja Morrisin jälkeläinen, Maria Gonzales.

Ken näki Marian hyökkäävän tekijänsä kimppuun ja ryntäsi pelastamaan Morrisia. Syntyneen käsikähmän aikana Ken menetti malttinsa, seuraava mitä hän muistaa on veren maku suussaan ja kuollut Maria allaan. Onneksi legaatti oli myös poissa tolaltaan ja muistaa tapahtumasta varmasti vielä vähemmän; hyvin todennäköisesti ei mitään.

Näin ollen Morrisin väitteen täytyy perustua herra Edwardsin todistukseen. Voiko sille tehdä jotain? Tai vaikuttaako asiaan se, että myöhemmin Morris rikkoi amaranthin perinnettä. Ken - ja varmasti myös Abigail - voi todistaa Morrisin rikkoneen myös naamioitumisen perinnettä matkan aikana.

Kaiken tämän Ken on kertonut Andrewille naisten katsellessa näyttelyä. Vaikka Ken toivoo, että Abigail olisi kuunnellut salaa tätä keskustelua, hän madaltaa hieman ääntään.

"Onnittelut vielä kerran tapaamisestasi Bowmanin kanssa. Me ollaan nyt molemmat Thomasin suosiossa - jos tämä Morris-sotku hoidetaan kunnolla. Okei, mä en kertonut kaikkea Thomasille aiemmin ja varmaan ymmärrät miksi. Nyt yhtä oleellista on, ettei se tieto leviä. Varsinkaan jos aiomme tehdä sillä jotakin."

Ken madaltaa äänensä lähes kuiskaukseksi samalla kun vetää peukalollaan kaulansa edestä. "Edwards?"

Abigail on kävelleyt Dee Deen vieressä hajamielisen oloisena ympäri meriakvaariota. Paikka on mielenkiintoinen, mutta Kenin käymä keskustelu Andrew Stokesin kanssa on vielä mielenkiintoisempi.

Onko Ken siis todellakin juonut jostain toisesta ja suorittanut Amaranthin? Kuuluuko Kenin äänessa soiva korkea nuotti tälle Maria Gonzalesille? Mitä Amaranth oikein oli? Marc selitti aikanaan, että se oli sukurutsausta...mutta entä tapahtumat Ateenassa? Eikö hän, Abigailkin, ollut toimittanut jotain Amaranthin tapaista juodessaan Kenistä? Ainakin sukurutsaa se oli...Abigail tuntee veren pakenevan poskiltaan muistellessaan illan tapahtumia. Miksei tämä kaikki voinut tapahtua Marcin tai vaikka Manuelin kanssa? Miksi veli tuntui yhtäkkiä...himoittavalta?

Edwards? Tappaa? Aikooko Ken tappaa jonkun...Edwards ei ollut miellyttävä, totta. Mutta jos Ken jäisi asiasta kiinni? Nyt kun he olivat juuri luvanneet todistaa legaattiakin vastaan. Legaatti ansaitsi kuolla, mutta mitäköhän Lancea ajattelisi Abigailin petturuudesta? Onneksi Marc oli jossain muualla.

Ken oli selkeästi päättänyt jotain eikä edes vaivautunut keskustelemaan siitä Abigailin kanssa vaan puhui siitä tuon vieraan miehen kanssa (joka oli ihanan Pierpontin jälkeläinen...mmmm...Pierpont olisikin mukava tavata jälleen) Abigailin keskittyminen herpaantui hetkeksi ajatusten ohjautuessa Pierpontin kautta takaisin yöhän Ateenassa. Ken oli taas ajautumassa ongelmiin ja hänen piti puuttua veljensä toimiin.

Abigail lähti päättäväisesti kävelemään kohti veljeään sekä herra Stokesia.

Lähtiessään kävelemään kohti veljeään ja Andrewta, Abigail tunsi yhtäkkiä lievää huimausta. Veri kohosi hänen sisällään saaden hänen poskensa punoittamaan. Veren laulu hänen korvissaan kuullosti surumieliseltä melodialta, joka muistutti hieman kehtolaulua tai kansanlaulua. Kuiskaus hänen korvassaan kuullosti laulun sanoilta: "Oi, äiti kerro lapselles että tieni väärä on Kun turhaan heitin nuoruutein taloon nousevan auringon..". Kevyt, suudelmaa muistuttava kosketus Abigailin otsalla, ja hän luhistui kuin marionetti, jonka langat leikataan yhtäkkiä poikki.

Abigail makasi kylmällä lattialla hiljaa silmät suljettuina. Marc oli vihdoin lähettänyt hänelle viestin! Abigail oli ollut oikeassa koko ajan, Marc ei ollut kuollut vaan lähtenyt kotiin New Orleansiin. Kukaan muu ei saisi tietää tästä. Se olisi vain Abigailin ja Marcin salaisuus.

Kenin melko suoraviivainen ehdotus sai Andrewn hieman hämilleen; Tokihan heitä yhdistivät sekä samalle vasalliherralle vannotut valat, että uskollisuus Invictukselle, mutta siltikin, Andrew ja Ken olivat tunteneet toisensa vasta puolisen vuotta. Ja se mitä Ken ehdotti oli kaltaisten olemassaoloa määrittelevien tradition vastaista siinä määrin, että jo pelkästään puhuminen aiheesta voisi saada heidät molemmat suuriin ongelmiin. Joko Ken oli naiivin luottavainen ja tyhmä, tai sitten hän oli suunnattoman epätoivoinen. Lancea Sanctumin johtamassa kaupungissa rangaistiin traditioiden rikkomisesta lähes aina lopullisella kuolemalla; Vidalin laki oli tässä suhteessa järkkymätön. Tästä syystä Andrew oli valmis taipumaan jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti reagoimaan Kenin ehdotukseen, Abigailin tuupertuminen maahan vain muutaman metrin päässä kahdesta kaltaisesta katkaisi Andrewn ajatuksenjuoksun. Ken juoksi Abigailin tykö ja nosti hänen päänsä syliinsä. Abigail avasi silmänsä, katsoi Keniin ja sopersi jotain, joka kuullosti Andrewn korvaan jotakuinkin: "Veli, olen kunnossa.. Minulla ei ole hätää. Enää." Ken vaikutti silminnähden huojentuneelta. Ilmeisesti siis huhut Maddenin sisarusten lämpimistä, klaanin ja verilinjan rajat ylittävistä väleistä pitivät paikkansa. Abigail jatkoi: "Nousee myrsky. Meidän pitää olla varovaisia.", ja samassa sen sanottuaan hänen ilmeensä muuttui hämmentyneeksi, aivan kuin joku toinen olisi hetken puhunut hänen suullaan, eikä hänellä itsellään ollut aavistustakaan, mitä tuo lause tarkoitti. Lähistöllä Dee Dee vaihtoi hermostuneen oloisena painoa jalalta toiselle. Hän tunsi olonsa vaivautuneeksi ja ulkopuoliseksi. Yksinäiseksi. Kuin vastauksena Abigailin lauseeseen, jostain ulkoa kuului ukkosen jyrinää, ja kattoon osuvista raskaista vesipisaroista kielivä staccattorummutus. Abigail nousi jalkeille ottaen tukea olkavarresta, ja Ken ehdotti, että tapaamista jatkettaisiin jossain yksityisemmässä paikassa, esimerkiksi Rouva Chas.. Kenin kotona. Andrew myöntyi ehdotukseen nyökkäyksellä. Ainakin automatka soisi hänelle hetken aikaa miettiä, mitä hän vastaisi Kenille. Koko seurue lähti suuntaamaan kohti ovia, täysin tietämättöminä heitä silmistä, jotka tarkkailivat heitä näkymättömistä.

Reilua puolta tuntia myöhemmin Kenin ohjaama auto, kyydissä Abigail ja Dee Dee kaartoi I-95:lta NE 135th Streetille, kohti itää ja North Miamissa sijaitsevaa Chastain Residenceä. Andrew seurasi perässä omalla autollaan. Chastain Residence sijaitsi vauraan tuntuisella, hieman välimerelliseen tyyliin rakennetulla omakotitaloalueella. Ken oli automatkan aikana soittanut assistentilleen Magda Tretyakovalle, joka avasi oven neljän kaltaisen astuessa autoista. Oli alkanut sataa isoja raskaita pisaroita vettä, Miamille tyypillisiä sydäntalven sateita. Seurue kiiruhti sisätiloihin välttääkseen kastumisen, ja asettui olohuoneen nahkaisille sohville odottamaan, että joku rikkoisi vaivautuneen hiljaisuuden sanomalla jotain. Huonetta valaisi liuskekivisen tulisijan paksun lasin takaa hohkaava säästeliäs liekki. Magda tarjoili seurueelle lasilliset varovaisesti lämmitettyä vitaeta ja poistui sitten toisaalle taloa.

Andrew: "Ken, niinkuin varmaan tiedätkin, en ole ollut paljoa tekemisissä Miamin kaltaisten kanssa. Olen tavannut alle puoli tusinaa muuta kaltaista, enkä ole juurikaan viettänyt aikaa kaupungin elysiumeissa. Sikäli siis minulta puuttuu suoraan omaan kokemukseen perustuva know-how kaltaisten välisestä poliittisesta interaktiosta. Tekijäni Pierpont ei tarkoittanut minua sellaiseen. Sen sijaan minä _olen_ perehtynyt lakiin ja sen kaikkiin osa-alueisiin, mukaan lukien kaltaisten traditiot ja praksikset, sekä niitä koskevat tulkinnat ja dokumentoidut ennakkotapaukset. Rohkenen väittää, että tiedän esimerkiksi Longinuksen testamentin praktisista sovelluksista enemmän, kuin keskimääräinen Lancea Sanctumin jäsen, vaikka en itse kyseiseen Liittoon kuulukkaan. Tämä kuvailemasi tapaus ja ehdottamasi ratkaisumalli.. Luulen, että olisi olemassa parempikin tapa hoitaa tämä asia. Hm.. Jostakin tämänkaltaisesta on olemassa ennakkotapaus. Antakaas kun selitän. Legaatti on siis eräänlainen diplomaattisen immuniteetin suojelema lähettiläs, jota ei Pyhän Keihään omien lakien mukaan voi koskea kuin "Jumalan tai Longinuksen tuomio". Tämä tarkoittaa juurikin sitä, että hän voi tehdä lähestulkoon mitä tahansa ollessaan toimittamassa Pyhitettyjen virallisia asioita. Jos sallitte raamatullisen vertauksen, tilanne on verrattavissa siihen, että legaatti kantaisi Noodin merkkiä, jollaisen Jumala pani velisurmaaja Kainiin, jottei kukaan häneen kajoaisi, tai se kostettaisiin hänelle kymmenkertaisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö legaatti voisi joutua vaaratilanteisiin tuon tuosta matkan päällä ollessaan. Legaateilla kun on tapana hankkia itselleen vihollisia virantoimituksessaan. Tämä Morris vaikuttaa tosin melko äärimmäiseltä tapaukselta, jopa legaatiksi, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö häntä koskisi ennakkotapaukset, joissa muut legaatit ovat joutuneet uhatuiksi."

Andrew keskeyttää hetkeksi, näyttää muistavan jotain, nousee tuolistaan ja pyytää saada lainata puhelinta. Ajatuksiinsa vaipuneen oloinen Ken viittilöi kohti eteistä.

Andrew menee eteiseen, nostaa luurin, kuuntelee hetken valintaäänen surinaa, ja veivaa sitten numeron:

Andrew: "Iltaa, Caren. Onko minulle tullut viestejä? Vai niin. Voit välittää terveiseni, että soitan hänelle huomenna yhdeksän maissa. Hyvä. Hm.. Olisitko ystävällinen ja etsisit minulle kaikki mahdolliset LS:ää ja sen virkamiehiä koskevat ennakkotapaukset? Erinomaista. Vie ne toimiston pöydälle ennen kahta. Kiitos."

Lyhyen puhelunsa jälkeen Andrew palaa olohuoneeseen.

Andrew: "Niin, mihin jäinkään. Aivan. Legaatteja koskevat ennakkotapaukset. Niitä ei ole kovin montaa, mutta mikäli muistan oikein, 60-luvulla sattui eräs tapaus, jossa Chicagon Piispan alaisuudessa työskennelleen legaatin paladiini surmasi erään Chicagolaisen kaltaisen. Tapausta tutkittaessa ilmeni, että kyseinen kaltainen oli käyttäytynyt uhkaavasti legaattia kohtaan, jolloin legaatin paladiini oli tappanut onnettoman piruparan siihen paikkaan. Ongelmalliseksi tilanteen teki se, että uhri oli erään melko merkittävän kaupunkilaisen jälkeläinen, josta syystä tapaus ylipäätään päätyi tuomioistuimeen. Syyttävä osapuoli piti lisäksi raskauttavana asianhaarana, että surmatyö tapahtui elysiumin pihalla. Syyttäjän mukaan paladinin voimankäyttö tuossa tilanteessa oli raskaasti ylimitoitettua, mikä saattoi hyvinkin pitää paikkansa, mutta puolustus onnistui kuitenkin perustelemaan oman kantansa siinä määrin hyvin, että syyte raukesi. Meitä tässä tapauksessa kiinnostaa lähinnä puolustuksen kulmakivenään käyttämä legaatin koskemattomuuden ulottaminen myös hänen palvelijoihinsa. Joko nyt näette, mihin olen menossa tällä?"

Seuraa hetken hiljaisuus. Kenin ilme pysyy jotakuinkin muuttumattomana, mutta Abigailin katsee kirkastuu hänen arvatessaan, mitä Andrew ajaa takaa. Andrew nyökkää ja jatkaa.

Andrew: "Sikäli kun olen ymmärtänyt oikein, teidät liitettiin osaksi Legaatti Morrisin seuruetta virkaa tekevän ruhtinaan, Senesalkki Ashfordin toimesta. Tämä teki teistä siis de facto edellä kuvatun ennakkotapauksen mukaisesti legaatin palvelijoita. Jolloin legaattia koskeva immuniteetti olisi koskenut myös teitä.. Siksi siis, rikoksen, josta teitä syytetään hetkellä, te olitte siteeratakseni Longinuksen Testamenttia, "niin ihmisen kuin kaltaisen tuomiovallan ulkopuolella". Se, että rikoksen uhri sattui myös olemaan saman seurueen jäsen on nähdäkseni irrelevanttia."

Andrew nojaa taaksepäin tuolissaan, kasvoillaan keskittynyt, mutta lievästi tyytyväinen ilme, jääden odottamaan Kenin reaktiota.

"Tämän takia meillä on Andrew. Erinomaista!" Ken hymyilee hetken vapautuneesti purren nyrkkiään. Huomattavan huojentuneena hän nojaa hieman syvemmälle raskaaseen nojatuoliinsa.

"Mun mielestä me tehdään juuri noin. Näytetään kerralla niille, ettei meitä pelota. Entä sitten, että jouduimme tappamaan legaatin jälkeläisen? Me suoritettiin sitä tehtävää, jonka se pihi senesalkki yritti teetättää meillä ilman mitään korvausta. Mä haluan nähdä kuinka se kiumertelee tuolissaan, kun se tajuaa mitä olemme tekemässä. Ja Lancealle on ihan oikein - sisko, mä en tarkoita sua - että niiden kirjoituksia käytetään niitä itseään vastaan. Me ollaan upea tiimi."

Ken miettii hetken ja puhuu sitten katsoen vuorotellen kaikkia paikalla olijoita.

"Andrew, jos on jotain mitä tarvitset, kerro. Vastaamme kaikkiin kysymyksiin, hankimme mitä tahansa tarvitsetkin. Mähän sanoin, että Thomas ja Pierpont tietää, mitä ne tekee pistäessään meidät yhteen.

Abigail, sano vain jos et halua puhua Rutherfordille. Mutta mä haluan pistää sen legaatin palamaan niistä murhista, joita se on tehnyt. Mä tarvitsisin sun apua siinä.

Ja Dee Dee. Voisitko olla mun rinnalla, kun tota käsitellään? Jos Ashford on siellä, Sara on siellä. Ja mulla on muutama velka maksettavana sille nartulle. Jos siitä ei ole sulle liikaa vaivaa?

Tästä tulee hieno show. Ashford tulee niin kiehumaan. Ja legaatti.. sen olisi parempi tajuta, että se vittuili meille viimeistä kertaa."

Abigail: "Niin...tuota...kun minä kerroin Rutherfordille legaatin toimista, niin kyllä ajattelin että Rutherford on ja pysyy siellä Memphisissä eikä minun tarvitse varsinaisesti koskaan asian eteen mitään tehdä.

Legaatti pitäisi kyllä poistaa tästä maailmasta, mutta mitäköhän vaikka herra Savoy sanoo jos minä todistan? Nyt kun Marc on poissa niin minulla ei varsinaisesti ole ketään. Ja herra Savoyn luona minulla on oma huone ja...ja niin, mitenköhän nämä immuniteettiasiat sitten menvät jos legaatti Morris kuolee, vai onko niillä sitten enää mitään väliä?"

Ken ei vastaa Abigailille, mutta hänen katseensa on täynnä uhmaa ja itsevarmuutta. Mitä ikinä tulee tapahtumaan, jää nähtäväksi. Varmaa on ainoastaan se, että nyt, lähes vuosi syleilyjensä jälkeen he ovat valmiita siihen mitä on tulossa. Heidän kohtalonsa on heidän itsensä kirjoitettavissa.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped