Vampir: Miami - Andrew, osa 22

Eddie Firetribe

Bowman oli kuollut. Kaupunki on jälleen aivan sekaisin. Mitä tapahtuu uudelle asemalleni kaupungissa? Miten tästä voisi hyötyä ja mihin suuntaan turvaan selustani? Nämä kysymykset pyörivät päässäni heräämisen jälkeen. Mietin hetken ottavani yhteyttä tekijääni, mutta en ole vieläkään sinut Pierpontin kanssa. Hänen tietyt "mieltymyksensä" saavat minut tuntemaan itseni epämukavaksi ja hänen seuransa tuo aina mieleen epämukavia takautumia, siitä illasta jolloin astuin tähän toiseen maailmaan. Lisäksi hän suhtautuu minuun vähättelevästi.

Jaloittelin ympäri toimistoani ja pohdin seuraavaa siirtoa. Päätin soittaa Kenille ja tarkastaa hänen suunnitelmansa. Valitettavasti tuntuu siltä, että Ken on Bowmanin kuoleman takia astunut sen viimeisen rajan yli. Keskustelu hänen kanssaan oli kuin pään takominen rautaseinään, kivuliasta ja tulosta ei synny lainkaan. Ymmärrän toki Kenin reaktion, mutta nyt ei ole aikaa itsesäälissä rypemisessä. Ruhtinas on kuollut ja kaupunki voi liukua anarkiaan hyvinkin nopeasti. Otin yhteyttä Pierpontiin, jotain on tapahduttava. En ole koskaan nauttinut epävarmuudesta. Pierpont reagoi tapahtumiin odotetulla tavalla. Hän halusi todisteita ja jututtaa Keniä. Minut asetettiin jällen kerran juoksupojaksi, sillä Ken ei suostunut ottamaan Piepontin puheluita vastaan. Ken lopetti myös vastaamisen minun puheluihini, huoh olenpa taas mukavassa välikädessä, tekijäni hiostaa selkääni ja lähin liittolaiseni on sekaisin surusta. Pakko turvautua Abigailiin. Minua inhottaa käyttää häntä välikätenä näissä asioissa, mutta hän on aina saanut Kenin järkiinsä, edes jollain tavalla. Tosin epäilykseni Maddenin suvussa piilevästä mielenvikaisuudesta vahvistuvat yö yöltä.

Yllättäen Abigail ei ollut hotelilla, tämäkin tästä vielä puuttui. Mihin ihmeeseen se hupakko on nyt kadonnut. Ilmoitin Renelle tulevani hotelille odottamaan, olin lähes kävellyt toimistoni kokolattiamaton puhki. Tämä epävarmuus ja toimettomuus ajaa minut hulluksi. Saapuessani hotelille Abigail oli onneksi siellä. Ilmaisin hieman liioitellusti huoleni Kenin kunnosta ja ehdotin, että Abigailin pitäisi järjestää meidät tapaamaan Keniä Venture Importiin, koska hän ei suostu ottamaan puheluitani vastaan.

Ken ei ollut tosiaan kovin mairittelevassa henkisessä tilassa. Hän oli valjastanut kätyrinsä käymään läpi Bowmanin tilejä ja linnoittautunut Venture Importin tiloihin. Kaikkialla kierteli turvamiehiä mustissa puvuissaan ja Ken järjestelmällisesti kieltäytyi vastaamasta kaupungin Kaltaisten puheluihin. Yritin tolkuttaa Kenille, että me emme voi pitää Bowmanin kuolemaa piilossa, helvetti repeää irti, kun sana lähtee liikkeelle. Kerroin että Pierpont haluaa tavata Kenin. Tästäkin saatiin noin tunnin mittainen keskustelu aikaiseksi. Ken on lievästi sanottuna rasittava tällä hetkellä. Halusin todistaa Kenille, että sana on lähtenyt jo liikkeelle. Isoa pyörää ei voi pysäyttää enää. Soitin Anyshan paikalle, joka jälleen kerran osoittautui varsinaiseksi kultakimpaleeksi. Osa kaupungin Kaltaisista oli jo alkanut käyttäytyä kuin rotat uppoavassa laivassa. Pyysin Anyshaa pitämään minut informoituna tilanteesta ja lupasin jälleen kerran korvata hänen vaivansa vanhan tavan mukaan. (Anysha myös kertoi minulle Mark Schultzin olleen Abigailin seurassa, josta tulin hieman levottomaksi. Päätin tosin pitää tämän omana tietonani, koska en kaivannut lisäongelmia tässä vaiheessa) Osittain tämän seurauksena sain Kenin suostumaan Pierpontin tapaamiseen, tosin Ken ei suostunut lähtemään vainoharhaisessa tilassaan ulos linnoituksestaan, joten arvon tekijäni joutuisi rasittamaan jalkojaan ja saapumaan Venture Importtiin. Yllättäen hän ei kovinkaan ymmärtäväinen uhrauksiani kohtaan vaan suhtautui tähän mitättömään myönnytykseen kuin suurempaankin uhraukseen. Tämän seurauksen "herra" Pierpont ei ollut kovin hyvällä tuulella saapuessaan paikalle. Kaiken lisäksi Ken päätti leikkiä ikäistään ja asemaansa vanhempaa vasten Pierpontin kasvoja, vaistosin myrskyn nousevan ja päätin pysyä hieman sivummalla.

Asiat etenivät omalla painollaan ja kun Pierpont oli todennut Bowmanin kuoleman ja poistunut paikalta, niin pieni kivi tippui sydämeltäni. Päätin jäädä Kenin seuraan ja soittaa sihteerini paikalle auttamaan tilien läpikäynnissä. Ken alkoi kertoa minulle suunnitelmistaan nousta kaupungin ruhtinaaksi ja miten pelaisimme Pierpontin ulos. Myönsin, että suhteeni tekijääni ei ole kovinkaan läheinen ja en olisi mitenkään pettynyt, jos hänen asemansa kaupungin tulevaisuudessa ei olisi kovinkaan suuri. Pieni ääni päässäni tosin kuiski, että Kenin myötäileminen vain pahentaisi tilannetta, mutta hänen suunnitelmissaan oli myös tiettyä kylmää rationaalisuutta, joka puhutteli valtaa tavoittelevaa puoltani. Abigail tosin räjäytti potin alta soitollaan.

Uusi pelaaja oli astunut näyttämölle, tai oikeastaan vanha oli herännyt. Abigail oli jollain kummallisella tavalla lyönyt hynttyyt yhteen ikivanhan Eurooppalaisen Kaltaisen kanssa. Tämä Kaltainen oli ilmeisesti nukkunut Abigailin kirkon alla ja nyt hän oli herännyt ja ilmeisesti julistautunut kaupungin ruhtinaaksi. Abigail oli tuomassa uutta ruhtinasta Venture Importiin ja me aloimme järjestämään nopeasti tapaamista kattoterassille. Abigail ilmestyikin tämän pienen naisen kanssa, joka ei valitettavasti/onneksi puhunut englantia laisinkaan. Minut nimettiin kaupungin uudeksi Marsalkaksi, Abigail Airueeksi ja Ken Senesalkiksi. Tämän jälkeen pieni ruhtinattaremme marssi uuteen kotiinsa, Bowmanin vanhaan kartanoon. Tilanteesta lievästi innostuneena aloimme hetimiten Kenin kanssa suunnitella, miten käytämme tätä eri todellisuudessa asuvaa raukkaa käsikassarana kaupungin hallitsemiseen. Vanha Ken alkoi jälleen tulemaan esiin, helpotuin lievästi tästä tilanteesta. Tulevaisuus näytti jälleen hieman selvemmältä, mutta mitä tekisin Piepontin pirulaisen kanssa, jos pidän hänet pimennossa, niin minun tulevaisuuteni voi olla siltä taholta vaarassa, en halua tekijästäni vihollistakaan. Takaisin toimistolle nukkumaan ja selaamaan vanhoja perinnekirjoituksia läpi, mikä ihme on marsalkka?

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped