Vampir: Miami - Abigail, osa 27

Marja Lappalainen

Ken on minusta nyt varmasti valtavan ylpeä, sillä minä olen ruvennut ajamaan Noitapiirin asioita kaupungissa. Muistan kyllä, että olen vannonut, etten koskaan halua valtaa, sillä viimeisimmät esimerkit ovat karusti todistaneet vallan olevan kuolemaksi. Ei, minä ajan Noitapiirin asemaan vain siksi, että voisimme tulevaisuudessakin elää ja kehittyä rauhassa. Ja siksi, että minä voin tehdä sen. Ja ehkä myös siksi, että on niin mukavaa taas viettää aikaa veljeni kansa.

Järjestin Marian pyynnöstä hänelle ranskalaisen elokuvaillan, joka kuitenkin sai karun lopun, kun seuraavana yönä herättyäni sain kuulla että Lucy (puhun tästä lähtien Lucysta, sillä rakas ystäväni on todella Lucy eikä Maria) oli yrittänyt tappaa itsensä (siitä samaisesta syystä, että on todella Lucy eikä Maria). Hän oli lukittautunut yhteen niistä Rourke -kartanon kammottavista tornihuoneista (joissa ei ollut yhtään sellaista tornihuoneille ominaista romantiikkaa) ja jäänyt odottamaan auringonkoittoa. Lucy ei ollut kuitenkaan tuhkaantunut, vaikka tornihuoneessa ei ollut yhtään auringolta suojassa olevaa paikkaa. Olen melko varma ettei Lucy ollut tornihuoneessa koko yötä, tai sitten hänellä on joku suojelija, josta me emme tiedä. Ken kuittasi asian sanomalla, ettei heidän verenperimäänsä noin vain tapeta. Totta varmasti, mutta minä olen kuitenkin nähnyt ja koskettanut herra Bowmaninkin tuhkia.

Näin jälkikäteen ajateltuna olen miettinyt olisiko Lucy voinut jollain tavalla karata ruumiistaan, ja tästä syystä ruumis ei olisi tuhoutunut. Minä nimittäin tunsin jonkun katsovan itseäni heti kun heräsin. Minusta tuntui siltä kuin joku olisi katsellut minua jo pitkään. En luonnollisestikaan nähnyt mitään ja juoksin kauhuissani karkuun. Jälkikäteen oletin, että huoneessani oli ollut vain joku Rourke -kartanon aaveista (joita varmasti riittää), mutta luonnollisesti on mahdollista että tarkkailijani oli myös joku muu. Ehkä joku tuntemattomista "ystävistäni", joista jokainen tuntuu harjoittavan enemmän tai vähemmän outoja näkymättömyysleikkejä. Kaikkihan todella on mahdollista.

Olin jo aikaisemmin päättänyt, että tekisin kaikkeni Lucyn eheyttämisen eteen. Lucy oli niin pieni ja haavoittuvainen (silloin kun ei pillastunut, juonut vertani ja käskyttänyt minua). Huomasin kuitenkin jo pian etteivät omat taitoni oikein riittäneet Lucyn katatonisen tilan murtamiseen. Paikalla olevat Ken ja Andrew olivat myös tässä tilanteessa aivan hyödyttömiä. Lähinnä miehet vain seisoivat hölmöinä Lucyn ovensuussa tai kyselivät kaupungin Ruhtinuuteen liittyviä järjettömiä kysymyksiä. Hätistin heidät pian pois ja kutsuin paikalle Dee Deen.

Dee Dee on itse käynyt läpi hyvin samanlaisia kokemuksia kuin Lucy. Onhan Dee Deekin syleilty vastoin tahtoaan ja jätetty tämän jälkeen selviytymään omin nokkinensa. Ehkä juuri tästä syystä Dee Deekin oli matkalla tervehtimään viimeistä auringonnousuaan. Onneksi Noitapiiri antoi Dee Deelle uuden mahdollisuuden elämään. Toivoin koko sydämestäni, että Dee Dee kykenisi tekemään saman Lucylle.

Luulen, että Dee Dee onnistui paremmin Lucyn kanssa kuin minä, sillä istuessamme Kenin ja Andrewin kanssa keskustelemassa kaupungin politiikasta (todellakin, politiikasta!) siinä huoneessa, jonka takan päällä on valkoinen läikkä todistamassa puuttuvaa taulua (olen aivan varma, että takan päällä oli aikaisemmin joku taulu; en vain muista mikä), tuli Lucy huoneeseen pukeutuneena Dee Deen nahkatakkiin.

Olin niin iloinen nähdessäni Lucyn ilman Marian vaatteita. Hän ei puhunut paljon, mutta kuunteli sitäkin enemmän. Dee Deellä sen sijaan oli paljonkin sanottavaa suunnitelmiimme kaupungin hallinnosta. Olimme kaikki yksimielisiä siitä, että kaupunki tarvitsi ruhtinaan. Kaupungissa ei kuitenkaan ollut sopivia ehdokkaita, joten päädyimme ajatukseen vahvasta primolegiosta, joka valitsisi lopulta kaupungin hallitsijan. Oma ainoa vaateeni primolegion suhteen oli, että siinä olisi myös Noitapiiri edustettuna, sillä vaikka kuinka haluaisimmekin, emme pystyisi jättämään Lanceaa täysin hallinnon ulkopuolelle.

Onneksi sain myöhemmin Rosan suostuteltua edustamaan meitä primolegiossa, vaikka Rosa ei itse politiikasta olekaan erityisemmin kiinnostunut. Rosa kuitenkin ymmärsi hyvin, että tämä hetki oli meidän tilaisuutemme saada hieman parempi jalansija kaupungissa. Ja ehkä meidän rivimme vielä kasvaisivat. Olen nimittäin melko varma, että Dee Dee saa Lucyn ymmärtämään myös Noitapiirin näkemyksen maailmasta. Olisi niin ihanaa saada Lucysta oikea sisko!

Ollessamme taas keskustelemassa kaupungin tulevaisuudesta tällä kertaa minun hotellillani, saapui paikalle yllättäen Paroni Cimitiereä edustava Jules LaForge hiljaisen kumppaninsa herra Xolan kanssa. Minua hirvitti ottaa herra LaForge vastaan, sillä hän on jollakin tavalla hyvin pelottava. Renén ilmoitettua herra LaForgen kumppaneineen ovelta kävin luonnollisesti ottamassa herrat vastaan. Polveni tutisivat pitkän hameeni alla, mutta osittain luultavasti myös siitä syystä, että herra LaForge on oikeastaan hyvin komea mies. Tumma, komea ja jännittävä! Hän varmasti osaisi kertoa yhtä sun toista voodoosta.

En oikeastaan ymmärrä mikä (Ceridwenin hampaita lukuun laskematta) Noitapiirin ja Käärmeen ja Kuun välejä hiertää. Tavallaanhan ideologialtaan me emme juuri eroa toisistamme, enkä itse usko että tekemämme magia olisi mitenkään erilaista. Vaikka nautin suunnattomasti elämästäni Noitapiirissä, tuntuu senkin ajatuksen joskus ehkä ahdistavilta. Miten kukaan voi koskaan kuitenkaan tietää mikä on lopullinen totuus? Ehkä Noitapiirikin on tavallaan samanlainen instituutio kuin Kirkko, ja instituutiot tuntuvat niin kovin rajoittavilta. Vaikka Noitapiirin parissa totuus on hieman löyhempi käsite kuin Kirkossa, niin on se kuitenkin omalla tavallaan rajattu. Tai ehkä minä olen vain aivan liian nuori ja typerä.

Joka tapauksessa. Paroni Cimitiere ehdotti Kenille ja meille muillekin sopimusta, jonka ehtona oli Cimitieren alueiden laajentaminen Overtownin kaupunginosaan. Tämän lisäksi Cimitiere halusi luonnollisesti vain omaa rauhaa. Ensin oli kauhuissani, sillä hotellinihan sijaitsi nimenomaan Overtownissa, mutta onneksi Ken sai koko korttelin omiin nimiinsä. Pelkäsin nimittäin jo, että Cimitierkin olisi halunnut hotellin nexus-pisteen omaan käyttöönsä. Oikeastaan nyt on jännittävää nähdä, mitä muutoksia Cimitieren valta tuo tullessaan erityisesti henkimaalimaan. Ehkä loitsuni jopa toimivat paremmin!


Jälkikirjoitus:

Jouduin luovuttamaan Ceridwenin hampaat takaisin Cimitierelle, mutta Cimitiere kertoi, etteivät ne olekaan Ceridwenin hampaat vaan Marian. Maria on kuin onkin jo Noitapiirin jäsen, sillä hän on Ceridwen. Tämä tieto tekee Ceridweinistä kahta pelottavamman, sillä hän epäilemättä suorittanut Amaranthin Marialle. Toisaalta asianhaara tekee Cimitierestä vielä kauhistuttavamman kuin Ceridwen, sillä tämä tiesi Amaranthista ja kaiken epäilemättä myös keräilee voimakkaiden kaltaisten hampaita takanreunukselleen. Ehkä Andrew on oikeassa sanoessaan, että vanhukset todella pelaavat vain omia pelejään, joista me emme ymmärrä mitään.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped