Vampir: Miami - Abigail, osa 19

Marja Lappalainen

En ole kirjoittanut paljoakaan viime aikoina. On ollut niin paljon kaikkea muuta. Enää minusta ei tunnu siltä kuin olisin niin yksinäinen, vaikka Marc onkin poissa. Olen päättänyt pärjätä yksin ja oikeastaan se tuntuu toimivan melko hyvin.

Ensin minusta tuntui hirveältä kun Marc lähti. Kenelle minä nyt kertoisin kaikki asiani? Taisin itkeä tuolloin melko paljon. Sitten tajusin, etten olut varsinaisesti viettänyt pitkiin aikoihin yhtään aikaa Marcin kanssa. Olin sillä helvetillisellä matkalla. Ja oikeastaan en koskaan puhunut Marcin kanssa. Tai puhuin, mutta en keskustellut. Nyt mitä pidempään Marc on ollut poissa, sitä enemmän ymmärrän, etten tiedä hänestä juuri mitään. Rakastan Marciani edelleen, mutta rakastankohan vain kuvaa hänestä? Kuka oikeastaan on Marc Giraud?

En halunnut enää asua Marcin talossa, joten René ja minä muutimme Miami Toweriin. Palkkasin Renén omaksi hovimestarikseni samoilla ehdoilla kuin mitä Marc oli hänelle tarjonnut. Luulen, että me molemmat olemme tyytyväisiä tähän sopimukseen. Olen myös harkinnut Alexanderin, tanssinopettajani, palkkaamista, sillä luulen, etteivät Renén voimavarat riitä yksin aivan kaikkeen. Ehkäpä René voisi perehdyttää Alexanderin? Tanssi-iltamiemme perusteella he tuntuvat tulevan varsin hyvin toimeen keskenään.

Olen kuitenkin pyrkinyt viime aikoina järjestämään muuttoamme Miami Towerista, sillä minua ahdistaa ajatus iitä, että ruhtinas Bowman viettää siellä aikaa vähintään kerran viikossa ja että hänellä on enemmän avaimia kuin minulla (ruhtinas on julistanut hotellin elysiumikseen). Hotelli oli kuitenkin alun perin minun! Onneksi Marcin perintö on varsin suuri, enkä näin ollen ole enää riippuvainen Kenin rahoista. Ken tosin taitaa virallisesti omistaa edelleen seuraavan kotini, Maldonaton vanhan Baptistikirkon.

Kirkon remontti edistyy hyvin. Se on ehkä hieman pieni, mutta tulevaisuudessa voin ehkä käyttää asuintiloina kirkon kryptaa. Toisaalta, en tiedä kuinka pitkään siihen menee. Se riippuu täysin Lumikista.

En kuitenkaan ole missään nimessä luopumassa Miami Towerista! Tilanne siellä on aivan liian herkullinen. Tutkimukseni ovat ottaneet valtavia harppauksia eteenpäin Rosa Balen tavattuani. Rosa osaa kertoa mitä ihmeellisimpiä asioita aaveista ja muista henkimaailman jutuista. Minä ihailen häntä suuresti. Erityisesti viimeisimmän spiritistisen istuntomme jälkeen! Istunnossa Rosa toimitti rituaalin, jonka avulla hän toimi astiana erään Frans Neumann -nimisen henkilön aaveelle. Mutta tästä enemmän myöhemmin.

Olen saanut siis paljon lisätietoa aaveistani sekä Rosa Balelta että herra Willcoxilta. Olen myös keskustellut erään Mercy -nimisen aaveen kanssa, mutta en saanut hänestä kovinkaan paljoa irti. Edellä mainitusta Frans Neumannista taasen olen löytänyt hyvin mielenkiintoisia seikkoja. Nämä seikat ovat nyt myös Andrewin ja Kenin mielenkiinnon kohteina, sillä meistä tehtiin muutamien sattumusten johdosta apulaissheriffejä.

Nämä sattumukset lähtivät liikkeelle viimeaikaisten tutkimusteni seurauksena. Ehkä. Tutkimukseni koskevat Frans Neumannin, Kolmannen valtakunnan uskollisen palvelijan, päiväkirjasta löytyneitä tekstinpätkiä. Neumann nimittäin mainitsee päiväkirjassaan jonkun tehtävän joka liittyy Kohtalon keihääseen, eli Longinuksen keihääseen. Tämän lisäksi hänen päiväkirjastaan löytyi kappale sumerilaista nuolenpääkirjoitusta (jonka minä onnistuneesti käänsin!). Nuolenpääkirjoitus piti sisällään loitsun, joka nostattaisi Seitsemän. Mitä nämä seitsemän sitten lienevät, onkin aivan eri asia.

Joka tapauksessa, olin juuri Night's Dancessa kertomassa tästä kaikesta Kenille ja Andrewille kun muuan Mark Schultz hyökkäsi kimppuumme huutaen kappaleen juuri kääntämästäni muinaisesta loitsusta! Ken pieksi Markin horrokseen sen jälkeen kun hän oli aiheuttanut klubilla valtavan kaaoksen ja rikkonut naamioitumisen perinnettä. Melkoinen tilanne siis.

Olin tavannut Mark Schultzin aikaisemmin tohtori Beckinsalen opintopiirissä. En tosin tuntenut häntä sen kummemmin. Olisi ollut mukavaa, jos joku olisi kertonut minulle, että hän on setäni veressä. Mark Schultz nimittäin paljastui myöhemmin Maldonaton jälkeläiseksi. Tätä juuri tarkoitin aikaisemmin. Minä en edes tiennyt, että minulla on sukulaisia, koska minun Marcini ei koskaan kertonut minulle mitään itsestään. Olin jo vaatimassa Maldonatonkin omaisuutta itselleni, mutta se kuuluukin Markille. Siis Mark Schultzille. (Mikä ihme fiksaatio Maldonatolla oikein on Mark -nimisten miesten kanssa?)

Mutta tämä kaikki paljastui vasta sen jälkeen kun olimme yrittäneet jäljittää Mark Schultzia tohtori Beckinsalen kautta, ja tohtori Beckinsalen talo räjähti silmiemme edessä ja sheriffi Donovan oli kuulustellut meitä ja kertonut Seitsemän -nimisestä tappotiimistä ja meistä oli tehty apulaissheriffejä. Melko monen mutkan jälkeen siis.

Olin hieman ylpeä siitä, että minusta tehtiin apulaissheriffi. Kaupungin sheriffin, Donovanin mukaan, minulla oli siihen tarvittavia ominaisuuksia, sillä hänen mielestään minä olin hyvin älykäs kun osasin saksaa ja sumeriakin. No, en varsinaisesti osaa sumeria, mutta kyllähän minä käänsin sen tekstin. Ja todella pärjään yksin tässä maailmassa muutenkin. Kyllä minulla siis on vähintäänkin yhtä hyvät mahdollisuudet toimia apulaissheriffinä kuin esimerkiksi Kenillä.

Apulaissheriffeinä meillä oli kuitenkin nyt velvollisuus selvittä koko tämä sotku. Epäselvää oli edelleen kenen perässä Mark Schultz oikein oli? Minun vaiko ehkä Kenin? Ja kenelle hän toimi? Seitsemän -nimiselle tappotiimille, vai oliko joku vain onnistunut vaikuttaman hänen mieleensä? tai ehkä Mark Schultz oli vain hullu. Ken puhui jatkuvasti Mark Schultzin teloittamisesta, mutta minä en oikeastaan halunnut suostua siihen. Ei ennen kuin kaikki olisi selvitetty juurta jaksaen. Mark Schultz nyt kuitenkin oli minun ainoa sukulaiseni. Tai niin minä luulin.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped