Debrief Maija Rautamaa Neonhämärä XII

Päivä alkoi äidin tapaamisella Varsapuistossa. Äiti oli hieman myöhässä, joten Maija kärsivällisesti odotteli kunnes äiti saapui. Aika pian sitä kuitenkin jouduttiin lähtemään takaisin Alppilaan, ratikkaankin saatiin juosta että ehdittiin; matkalla tuli höpistyä jonkin verran, opiskelusta, Katan töistä ja viime kuulumisista. Sepin kämpällä lompakko löytyi, mutta löytyi jotain muutakin. Maija oli aika lailla pihalla siitä, mitä oikein tapahtui, kun hyvin sekava Virva löytyi Sepin asunnon lattialta. Kata käski pysymään taaempana, lähtemään karkuunkin jos jotain kävisi, mutta ei Maija olisi äitiä suostunut sinne jättämään. Helpotus olikin, kun Sepi tuli kotiin; ei tarvinnut äidin puolesta huolehtia. Maija sitten lähtettiin pois asunnolta, sanottiin että selitettäisiin myöhemmin, ja kun kerran oli jo myöhässä Numeneiden tapaamisesta lähti Maija menemään sen enempiä vastustelematta. Numeneiden tapaamista Maija oli odottanutkin, ja vaikka yksi tekstari olikin hieman jo asiaan valmistanut, niin ei silti olisi ihan sellaisia uutisia odottanut olevan. Koska Maija tuli paikalle myöhässä, tuli tilanteesta vain pikainen briiffi ja sitten kirjakaupan ja vihonoston kautta espalle kahvilaan, vakoilutyöhön. Se jännitti kyllä, mutta jännitys vaihtui hämmennykseen kun kahvilassa, naapuripöydässä, olikin tuttuja naamoja. Varsinkin Jadon näkeminen niin yllättäen, pitkän ajan jälkeen, oli hämmentävää, eikä Maija oikein tiennyt heti, kuinka suhtautua tilanteeseen, mutta onneksi Jado hoiti asian ja halasi saman tein, kun Maija näköpiiriin saapui. Kuulumisia ei juuri viahdettu, mutta sen verran puhuttiin, että todettiin samalla asialla olevamme. Maija ei kovasti tahtonut tehtävästään ääneen puhua, mutta kuitenkin jotain sanoi; vakuuttavuus ei tainnut olla huippuluokkaa kuitenkaan. Jotain sai puolikuuro ja osin näkökyvytön Maijakin aikaan kuitenkin. Pöytäkirjan sisältävä kansio napattiin mukaan (tässä kiitos pelinjohdolle  ), ja tyhmänä neiti pakeni vessaan löytönsä kanssa. Oli siinä sekunnin aikana keksitty järkisyykin tehdä niin, uloskäyntien suuntaan kun oli molempiin hävinnyt yksi kokouksen osanottaja, niin tuntui turvallisemmalta käydä vessassa lukemassa paperit läpi ja sieltä sitten jatkaa matkaa. Lopulta Maija kyllä pelastettiin vessasta, ja kauppakeskuksen läpi paettiin Makkaraan tutkimaan saalista.

Siinä ehti kuluakin jo sen verran aikaa, että kummien tapaamiseen Maija ei ehtinyt. Siispä neiti jäi kokoukseen Makkaran sivupöytään, jossa koetettiin tulkita jokseenkin epäselvää käsialaa ja ratkoa asioita, mistä siinä puhuttiin. Maijallekin valkeni yhä enemmän ja enemmän, mitä oikeastaan olikaan tekeillä, mitä oli tapahtunut näiden poissaolovuosien aikana. Kuitenkin, kun äiti sitten laittoi viestiä, että josko Maija tulisi Peteä ja äitiä tapaamaan, lähti Maija menemään jottei nyt äidin epäluuloja vallan herättäisi. Ja tahtoihan Maija sen Petenkin nyt nähdä, kun siitä kerran oli äiti höpissytkin. Kun tapaaminen päättyi, Maijalle oli jäänyt Petestä hieman epämääräinen mielikuva, kysymys mieleen siitä, mikä olikaan ajanut äidin ja Peten uudelleen yhteen (kyllähän se tarina selitetty oltiin); lisäksi Pete oli luvannut avustaa asunnon hankkimista ja mahdollisesti tarjota töitäkin kameranvalvojana. Äidillekin se sopi, kun kerran ei vaarallista työtä ollut kuulemma. Tapaamisesta Maija suuntasi etsimään Numeneita jälleen; tekstiviestilintu kertoi, että jonnekin oltiin menossa ja mukaan sai tulla, mutta vaarallista saattoi olla. Tottakai Maija siis meni mukaan, ei hän muita halunnut yksinäänkään päästää. Siitä seurasi sitten hämmentävä ratikka-ajelu, jolla käytiin neuvonpitoa väen kanssa enemmän ja vähemmän. Tosin Maijan osuus oli enimmäkseen kuunteleva ja veden väen kanssa tuli juttua; tässä vaiheessa alkoi jo pienet epäilykset isään liittyen kulkea päässä, mutta Maija ei suostunut mitään uskomaan ennen kuin kuulisi mitään varmaa. Ajelun jälkeen yritti neiti Seveltä kysyä asiasta, mutta kuulemma piti äidin olla paikalla, jotta voisi kertoa. Tästä suunnattiin lähimpään kebab-ravintolaan kokoamaan yhteen se, mitä tiedettiin. Maija toimi sihteerinä ja lähinnä kuunteli. Tosin sellainen suunnitelma kehitettiin, että jos Maija tosiaan saisi Peten kautta töitä, voisi sitä päästä urkkimaan joitakin kohteita, jotka mahdollisesti Numeneita+muuta sakkia kiinnostaa. Illan loppupuolella Maija tapasi vielä äitinsä, ja sai viimein kuulla Seveltä, ettei isä olekaan kuollut, että isä onkin veden väkeä ja on vielä olemassa… Äiti järkyttyi, mutta asiasta sovittiin keskustelevamme seuraavana päivänä. Maija itse oli jo osannut jotenkin valmistautua ajatukseen, ja lisäksi koko päivä oli ollut sen verta kummallinen, että oikeastaan kaikki meni; seuraavana päivänä se järkytys sitten varmasti iskeekin… Loppuilta vielä Numeneiden kanssa, yleistä suunnittelua ja pohdintaa, kunnes siirryttiin Makkaraan peliä lopettelemaan.

Mitä seuraavaksi?

Asioita jäi kesken Jadon kanssa; kuulumisia ei ehditty vaihtaa kun oli koko ajan touhua päällä. Maijaa todellakin kiinnostaisi kuulla Jadon kuulumisia, yhteydenpitoa kun ei ole ollut aikoihin oikeastaan. Numeneistakin olisi vielä paljon puhuttavaa, ja äidin kanssa jäivät jutut myöskin kesken; mihin vanha suhde kariutui, miksi tämä uusi? Ehkä Maija myös yrittää pohjustella sitä, josko äidin kautta saataisiin tiehankeasiaan jotain kuuluvuutta. Isäänsä Maija todennäköisesti lähtee tapaamaan, jossain välissä, kun on siihen valmis. Tästäkin lienee paljon puhuttavaa äidin kanssa, kunhan molemmat riittävästi tokenevat puhuakseen siitä. Numeneiden asioista Maija tietenkin vaikenee.

Seuraavaan peliin tulen jos ei mitään liian suuria esteitä tule. Kiitokset loistavasta pelistä pelinjohdolle, ratikka-ajelusta ja kaikesta. Järjestelyiltän mitä mahtavin peli, ja ehkä itsekin on seuraavassa pelissä jo vähän paremmin sisällä . Tosin Helsingin baarit pitää kyllä opetella, tuli eksyttyä pariinkin kertaan ja hortoiltua oikeaa paikkaa etsimässä… :P

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped