"Kaletes"

Yleiskuvaus Alkajan roolipelimaailmasta. Teksti on kirjoitettu pelimaailman henkilön näkökulmasta lähtien.

Teksin kuvitteellinen kirjoittaja, on pelin maailmassa, Alkajan kirkon pyhiinvaeltaja, mistä syystä hänen sanojaan voidaan pitää juuri niin puolueettomina, kuin kirjoitettu teksti voi olla.

Teksti on päivitetty Alkajan kirkon ajanlaskun mukaan vuoteen 6889, jälkeen porttien (ts. Kuolleen Jumalan tuhon).

Tämä kopio on pöytäroolipeleihin tarkoitettu revisoitu versio alkuperäisestä Myan Haaste-larpissa käytetystä.

Maailmankaikkeudesta Alkajan mukaan

Pyhiinvaeltaja Kaletes. Ylämaiden Teprekin Pyhä kaupunki. Vuonna 6889 Porttien Aikaa. Kolmas vedos.

Kutsumme maailmaamme Alkajan maailmaksi, sen kadonneen ja mysteerien ympäröimän luojan mukaisesti. Tämä nimitys on kuitenkin katoamassa maailman sivistysten muistista, luojan pysytellessä hiljaa muiden Jumalten selän takana.

Tämä esseeni keskittyy Alkajan maailman Ylämaina tunnettuun mantereeseen, ja lukijan on syytä huomata etteivät kaltaiseni Ylämaiden asukkaat tunne tarkoin Alamaihin liittyviä tosiasioita. Perustan kuitenkin väitteeni Teprekin kirjastoiden syvään viisauteen, ja uskon niiden olevan pääsääntöisesti tosia.

Luominen, Jumalsodat ja Kuolleen Jumalan tuho

Syvä viisaus kertoo Alkajan luoneen maailman irroittamalla pienen palan unohdetun jumalan, Ujnyijjen , kyljestä muuttaen sen eläväksi ja olevaiseksi maailmaksi. Aluksi maailma oli kuin valtava tyhjä lätty, jonka molemmin puolin loi Alkaja jumalia valvomaan ja suojelemaan elämää. Sille puolen jolla me elämme, eli Ylämaille, asettiin valon kolme jumalaa ja toiselle puolelle, siis Alamaille, asettiin pimeyden kolme jumalatarta.

Jumalten alaisuuteen, unohtaakseen yksinäisyytensä, loi Alkaja oman kuvansa, ihmisen. Ja ihmisille loi Alkaja lukuisia iloja sekä kauhuja, jottei ihmisten elämä kävisi pitkäveteiseksi.
Ihmiset eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä elämäänsä, vaan heidän sydämessään sykki luojansa villi ja arvaamaton luonto. He kahinoivat jatkuvasti toistensa ja Jumalten kanssa, kunnes eräät heistä päättivät alkaa tavoittelemaan valtaa, joka kuuluu vain Jumalille.
Eräs kuolevaisisten kuninkaista, Remel, sai ahneudessaan vakuutettua valon kolme Suurta Jumalaa siitä etteivät valo ja pimeys voisi elää samassa maailmassa vaikka olisivat minkämoisen matkan toisistaan erottamat. Hänen johdollaan Valon Jumalat nousivan sotaan pahoiksi ja kieroutuneiksi julistettuja Pimeyden Jumalia vastaan, tavoitteenaan vapauttaa Alamaat pimeyden vallasta. Kuten arvata saattaa, nousivat Pimeyden Jumalat vastarintaan. Näin alkoi suuri ja verinen sota Jumalten kesken, joka kesti maailmanajan tai kaksi - aina siihen asti kun Pimeyden Jumalat kääntyivät toisiaan vastaan ja heidän armeijakuntansa luhistuivat yhtenäisen Valon edessä.
Armoton Valon armeijoiden komentaja, Remel, ei kuitenkaan tyytynyt Pimeyden Jumalten sortumiseen, vaan hän jatkoi taistelua ja sai lopulta hyökättyä Valon Jumalten tukemana, varjojen ja painajaisten herrattaren, Kuolleen Jumalan, kimppuun ja särkemään tämän olemuksen pirstaleiksi. Kuolleen Jumalan tuho järkytti maailmaa syvästi tämän olemuksen vuotaessa kuolevaisten maailmaan, repien sen rakenteen rikki ja avaten valtavia portteja Ylämaiden ja Alamaiden välille. Hävitys ja tuho järkyttivät Jumalia niin syvästi että sodat loppuvat ja Jumalat liittoutuivat Viideksi Suureksi Jumalaksi. Vain yhdessä Viisi Suurta pystyivät pitämään maailman pystyssä Kuolleen Jumalan sirpaleiden repiessä sitä hitaasti kappaleiksi.

Kuolleen Jumalan sirpaleiden vartijoiksi asettivat jumalat mahtavia henkiä, joiden voimat pitävät maailmoja yhdistävät repeämät rauhoittuivat ja asettuivat aloilleen myrskyisiksi portaaleiksi Ylämaiden ja Alamaiden välille. Henkien oli tarkoitus myös suojella kuolevaisia Kuolleen Jumalan voimilta sekä portaalien vaikutukselta, mutta Alkajan enkeliksi itseään kutsuva vähäisempi jumala Mya muutti tämän kaiken.
Tuntemattomilla voimilla, Mya haavoitti henkiolentoja siten, että kuka tahansa ihminen voisi ottaa näiden voimat omaksi hyödykseen, jos he pystyisivät peittoamaan henkiolennon ihmiselle reilussa haasteessa. Ihmiset, jotka voittivat Kuolleen Jumalan sirpaleiden voiman omakseen, muuttuu mahtavaksi, lähes kuolemattomaksi, olennoksi, joka janoaa lisää sirpaleita valtaansa hinnasta välittämättä. Myan kerrotaan sanoneen sen ihmisen, joka saa haltuunsa kaikki porteista, nousevan uudeksi varjojen ja pimeyden suureksi jumalaksi.
Näitä sirpaleiden avaamia repeämiä kutsutaan tänä aikana porteiksi, ja niitä hallitsevia, usein muinaisilta ajoilta asti eläneitä ihmisiä kutsutaan porttivelhoiksi.

Pelien tapahtumat ovat sijoittuneet pääosin "ylämaille". Mittakaavaltaan tämä alue vastaa Euraasian mantereita. Kyseessä on siis äärimmäisen laaja ja mittava alue, jonka kolkista tämä teksti on enemmänkin pintaraapaisu.

Tunnettu maailma

Tunnettu maailma jaetaan kolmeen piiriin, Ylämaihin, Alamaihin ja Henkimaihin. Käsittelen esseessäni Ylämaita ja niiden nykytilannetta tarkemmin myöhemmin, ja tyydyn muiden piirien osalta esittelemään ne lyhyesti tässä.

Ennen portteja, matkustaminen näiden kolmen piirin välillä oli lähes mahdotonta, ja nykyisinkin se on hankalaa ilman porttivelhon apua. Filosofit ja tietäjät väittelivät jo ennen portteja maailmojen suhteesta toisiinsa, eikä porttien ilmaantuminen helpottanut debaattia millään asteella. Yleisesti Alamaiden uskotaan sijaitsevan henkimaailmojen takana Ylämaista katsottuna, vaikka henkimaailmojen uskotaan samaan aikaan ympäröivän molempia maailmoja.

Alamaiden ja Ylämaiden oletetaan olevan kooltaan suurinpiirtein saman kokoisia, niitä kiertävät sama Aurinko ja Kuu ja niiden ympärillä loistavat samat tähdet. Alamailla oli ainakin ennen jumalten käymiä sotia samanlaisia ihmisiä ja eläimiä kuin Ylämaillakin ja voidaan uskottavasti väittää Alamaiden ihmisten ja eläinten jakautuneen useisiin sukukuntiin ja heimoihin kuten Ylämaillakin.

Henkimaiden uskotaan puolestaan jakautuvan kolmeen osaan, Aliseen, Yliseen ja Keskiseen. Syvä viisaus kertoo Alisessa olevan kuolleiden kauniita lepopaikkoja ja hirveitä painajaisia - aivan kuten ihmisten unien painajaiset ja unelmat. Symmalainen taikuus puolestaan opettaa henkiolentojen kodin, Keskisen, olevan taikuuden ja taikavoimien synnyinsija. Ylinen puolestaan kuuluu Viiden Suuren Jumalan oppineiden mukaan Viidelle Suurelle, ja näitä palveleville Jumalolennoille.

Monissa kansantarinoissa Henkimaihin liitetään voimakkaita ja hirvittäviä olentoja, joiden pääsyä Ylämaille ja Alamaille porttihenget on asetettu vartioimaan. Jos Viisi Suurta Jumalaa halusivat todella estää näitä olentoja astumasta kuolevaisten maille, voi vain kuvitella miten kammottavan voimakkaita ne ovat.

Ylämaat


Ylämaiden kartta Myan Haasteesta

Ylämaat jaetaan seitsämään suurempaan kokonaisuuteen, Aenaan, Arkonttiin, Mykhaan, Symmaan, Siliaan ja Teprekiin, joista kaikki viimeistä lukuunottamatta sijaitsevat samalla suurella mantereella. Kulttuurit ja kansat jakaantuvat korkealla tasolla samoihin kokonaisuuksiin. Jokainen kokonaisuus pitää kuitenkin sisällään useita erikoisuuksia ja alakokonaisuuksia, joista vain pieni osa on mainittu tässä esseessä.

Aena

Myötäpäivään laskien ensimmäinen Sisämeren rannan alueista on, korkeiden vuonojen reunustama vehreä, mutta vaarallinen Aena. Vaikeasti saavutettava ylänkö on nimetty sen raakalaisina pidetyn asujaimiston, Aenojen, mukaan. Hyvin harva ulkopuolinen on koskaan matkustanut Aenoiden maille, ja tiedot alueesta ovat vähintäänkin repaleisia ja tarinoitsijoiden kertomusten värittämiä.

Alueen kansa palvoo Aenajaksi kutsuttua vähäisempää jumaluutta, joka kuului muinoin Kuolleen Jumalan pantheoniin. Vaikka kansan jumalan katsotaan nykyisin kuuluvan valon jumalien joukkoon, uskotaan Aenojen ja muita hiedän jumalaansa palvovien vieläkin yleisesti sekaantuneen noituuteen ja käyvän kauppaa paholaisten sekä muiden sydänyön olentojen kanssa.

Aenat elävät rauhassa ainoan rajanaapurinsa, Silian vaeltajakansan, kanssa. Heidän yhteiskuntansa rakentuu alueella vierailleiden havaintojen perusteella melko tiukasti heimoihin, klaaneihin ja laumoihin, jotka toimivan yhdessä vain yhteisiä uhkia vastaan. Kirjoitettua kieltä heillä ei ole, mutta monet taikuuteen perehtyneet väittävät Aenojen osaavan puhua kivien ja peruskallion kieltä, ja tallentavan kansansa legendat sekä opit mysteeriseen kivien uneen.

Aenan geografiaa ei alueen ulkopuolella luotettavasti tunneta, lukuunottamatta kuuluisaa murhamiesten ja kaapparien vapaakaupunkia Haavetta, joka sijaitsee aivan Aenan ja Silian rajalla.

Aenanlahti, Viimeisen Rannan mukaan.

Haave

Haave on ainoan Aenan alueen kaupankäynnille ja matkustajille avoimen sataman ympärille kasvanut murhamiesten ja kaapparikapteenien vapaakaupunki. Laeista ja kansainvälisistä suhteista kiinnostumattomien Aenojen mahdin suojeluksessa, kaupungista on muodostunut merirosvojen ja karkulaisten tyyssija, jonka kapteenien killan ryövärit hallitsevat Aeneanlahtea vailla kilpailijoita.

Kaikki Aenaan matkustavat kulkevat käytännössä tämän Silian rajan tuntumassa sijaitsevan kaupungin lävitse, kaupungin toimiessa ainoana merelle avoimena kulkutienä ylängölle.

Silia

Seuraavana Aenasta, sijaitsee sisämeren rannalla laaja aavikoitunut erämaa Silia, jota hallitsivat tuhansia vuosia sitten voimakkaat velhot ja näkijät. Silian viisaiden tavoitteena oli kerätä kaikki maailman tieto haltuunsa, mutta lopulta Porttien mahti vei Silian Seitsämän velhoa yksi kerrallaan mukanaan ja he kääntyivät toisaan vastaan. Velhojen sota porttien hallinnasta repi tarunhohtoisen valtakunnan maan tasalle ja muutti Silian taikavoimien kiroamaksi vaaralliseksi erämaaksi, jossa sotaan luodut kauhut vieläkin vaeltavat etsien saalista varautumattomista matkalaisista.

Sodan voittajaksi selviytynyt velho tunnetaan Aesdulfus Ikiaikaisen nimellä, ja häntä pidetään voimakkaimpana kaikista porttivelhoista. Silia on kuitenkin vielä 3000 vuotta velhojen sodan jälkeen, vaikeakulkuinen ja lähes asumaton seutu, täynnä velhojen vanhoja ansoja ja luomuksia.

Muinaisen valtion asukkaat ovat jakaantuneet Silian alueella kolmeen karkeasti eroteltavaan kansallisuuteen, joista autiomaan vaeltajia merkittävämpiä nykymaailmassa ovat Silian Pohjoinen ja Eteläinen keisarikunta.

Maantieteellisesti Siliaa rajaa etelässä Aenian ylänkö, idässä Sisämeri ja lännessä asumaton erämaa, jonka takana siintää tuntematon ja ylitsepääsemätön velhojen sodan luoma sileän lasin aavikko. Pohjoisessa Silian pohjoinen keisarikunta käy nyt kuudetta vuotta hyvin tappiollista sotaa Arkonttia vastaan ja kolmannes Pohjois-Silian pinta-alasta on tämän tekstin kirjoitushetkellä Arkontin hallussa. Ilman aavikoiden vaikeakulkuisuutta ja Pohjois-Silian keisarikunnan muinaisilta ajoilta peräisin olevia aseita, olisi valtio todennäköisesti jo luhistunut Arkontin sotajoukkojen alle.

Pohjois- ja Etelä-Silia eivät eroa toisistaan juurikaan muussa kuin hallitsijoiden pienissä näkemyseroissa. Naapurivaltioiden välit ovat erinomaisen hyvät, ja suurin osa silioista katsookin asuvansa yksinkertaisesti Siliassa - ei Silian pohjoisessa tai eteläisessä keisarikunnassa. Raja valtioiden välillä on muodollisesti olemassa, mutta sitä ei vartioida käytännössä lainkaan.

Silian kaupungeista merkittävimmät ovat Siilur ja Aalur, keisarikuntien pääkaupungit. Kolmas tärkeä kaupunki oli Arendesur, Pohjois-Silian vilkas ja elävä kauppakaupunki, joka noin viisi vuotta sitten menetettiin Arkontille. Nykyään kaupunki on uudelleennimetty Trespaciumiksi, ja sen elämäniloinen ilmapiiri on muisto vain. Sisämaassa on muutama suurempi asumus, mutta ne ovat liikkuvia paimentolaisten yhdyskuntia. Erstaurin edustalla oleva Ertsameria sekä muutamaa syvemmällä sisämaassa olevaa asutusta pidetään yleisesti pysyvinä kaupunkeina.

Arkont

Jumalten vihollisten pimeä valtakunta, Arkont, on ainoa yhtenäinen alue Ylämailla, joka vielä nykyäänkin kunnioittaa Kuolleen Jumalan opinkappleita. He eivät kuitenkaan palvo tai seuraa mitään jumalia, vaan ovat suoranaisesti asettautuneet vastustamaan näiden voimaa ja valtaa. Sanotaankin Arkontin syleilleen Kuolleen Jumalan, päästäkseen elävistä. Arkont on onnistunut muutaman tuhatta vuotta kestäneen olemassaolonsa aikana vapautumaan jumalten vallasta, hinnalla, jota monet pitäisivät hirviömäisenä. Ylempien voimien sijaan elämää Arkontissa valvoo ja vartio taikuuden sekä noituuden mahdin moninaisten muotojen muodostama verkko, joka rajaa tavallisen ihmisen elämää huomattavasti enemmän kuin yksikään jumalista.

Taikuutta osaavat, ja siinä lahjakkaat muodostavat valtion yläluokan, jonka elämä on vapaata suhteessa alempiin. Kaikki muut ovat arkontissa lähes poikkeuksetta taikuudenkäyttäjien orjia, sotilaita tai karjan lailla eläviä maaorjia- Pimeä taikuus hallitsee ihmisiä ja vain sen sääntöjen mukaisesti voivat yksilöt saavuttaa lisää vaikutusvaltaa ja vapautta. Taikuuden merkittävyys valtiossa on tehnyt Arkonteista erittäin kyvykkäitä ilman, maan, tulen ja pimeyden elementteihin liittyvässä taikuudessa ja heidän taikavoimistaan saattaa kuulla monia kauhukertomuksia tunnetun maailman nuotiopiireissä. Heidän tiedetään tekevän kauppoja Alamaiden asukkaiden, Alisen paholaisten ja kuolleiden sielujen kanssa vallasta ja voimasta - usein piittamatta hinnasta.

Arkonttia hallitsee Hiearkiana tunnettu ryhmä aatelistoa ja sen johtaja on arvonimeltään Noitakuningas. Noitakuninkaan välittömät alaiset kantavat noitaruhtinaan arvonimeä, kun taas muita Hiearkian jäseniä kutsutaan Noitaherroiksi.

Arkontin kaupunkeja hallitsevat noitaherrat vastaavat kaupunkien puolustuksesta, verotuksesta ja nostoväestä Noitakuninkaalle. Useimmiten kaupunkia hallitseva noitaherra on erittäin korkeassa asemassa Hiearkiassa.

Moenium

Moenium on Noitakuninkaan hallituskaupunki, joka kilpailee Ylämaiden suurimman kaupungin asemasta Nemfin Kuninkaankaupungin kanssa. Noitakuninkaan ei tiedetä koskaan poistuneen kaupungistaa, jonka väitetään piilottavan alleen jumalten vihalta arkontteja suojelevan voimanlähteen. Kaupungin laidalla sijaitsevan portin kerrotaan toimivan alati aukiolevana siltana kaupungin Alamailla sijaitseviin osiin. Porttia hallitsee tuntemattomien salaisuuksien avulla eräs mahtavimmista järjestöistä Arkontissa, vähäisempi näkymätön kilta.

Tripheneum

Tripeheum on peliluolista ja ilotaloista kuuluisa Symman ja Arkontin rajalla sijaitseva merilinnoitus ja kauppasatama. Sitä hallitsee noitaherra Maradax, jonka alaisuuteen kuuluu myös Arkontin itäinen laivasto. Rajavuorten juurella, Arkontin turvallisimmassa laidassa, kaupunki on kehittynyt vapaamielisimmäksi ja irstaimmaksi Arkontin kaupungeista. Sitä pidetään paheiden ja pimeiden taitojen sekoitusastiana ja jopa Arkonttien tiedetään välttelevän kaupunkiin matkustamista. Merimihiehiä ja kauppiaita kaupungin maine ei kuitenkaan karkoita - päinvastoin.

Symma

Symma on monenkirjava Nemfistä muinoin lohkaistu kuningaskunta. Kruunun lipun alla valtio jakaantuu moninaisiin rauhan aikana lähes täysin autonomisiin ruhtinaskuntiin, joiden tiedetään jopa sotineen keskenään ulkoisen vihollisen uhan puuttuessa. Kaikki ruhtinaskunnan kuitenkin tunnustavat kuninkaan, ja yleisesti noudattavat löyhiä lakeja ja asetuksia. Symman autonomisista aluesita suurin ja sisämerellä tunnetuin on eteläinen suur-ruhtinaskunta, jonka lisäksi sisämeren rannikolle sijoittuvat ainakin Keltakallion ja Metsälaakson ruhtinaskunnat sekä Turmiokarikon ja Matkanpään itsehallintoalueet.

Kristallisatama

Arkontin ja Symman rajalla sijaitsevan sumuisen vuoriston laidalla sijaitsevan lahden rannalla, sijaitsee Kristallisataman kaivoskaupunki. Se on saanut nimensä kristallikaivoksistaan, joiden kristallit ovat tosin jo ehtyneet puoli vuosisataa sitten. Kaupungin nykyinen hallitsija, Soturiprinsessa Kasta muutti tulonsa jälkeen rikollilaumaksi ajautuneen kaupungin hiilikaivokseksi.

Suojapoukama

Eteläisen Suur-ruhtinaskunnan pääkaupunki, tunnetaan yleisemminruhtinas Krim Suojapoukamalaisen kaupunkina, vain harvan käyttäesse sen virallista nimeä. Krim itse on tiukasti, niin kaupungin, kuin eteläisen suurruhtinaskunnan vallan kahvassa, ja hänet tunnetaan tiukkana mutta oikeamielisenä hallitsijana. Suojapoukama itse on Symman sisämeren laivaston päätukikohta, ja sen laivasto yksi sisämeren vahvimmista. Siten se on myös kaupankäynnin keskuksia.

Matkanpää

Matkanpää on saarikaupunki rajajoen suistossa eteläisen suur-ruhtinaskunnan ja Nemfin rajalla. Sitä hallitsee aatelisten sijaan kuusipäinen pappisneuvosto, jossa toimivat Alkaian, Aressen, Sisessen, Nuiessen, Sisanan ja Nuianan edistajat. Alkaian, Sisessen ja Sisanan edistajat ovat kyseisten jumalten Symman ylipappeja ja uskonnollisia johtajia. Matkanpää on Itärannan maakunnan hallituskaupunki, ja se toimii Symman sisämeren laivaston tukikohtana, Nemfin laivastoa vastaan. Se on myös vastuussa Itärannan ja Nemfin rajalinnoitusten ylläpidosta ja varustamisesta.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped