Versio 0.0.6

Lähteitä ja linkkejä Kolmanteen Orleansiin ja Kyberideoihin löytyy sivulta Linkit. Sivuston sisältö selviää sivukartasta.

Voit ladata Kolmas Orleans 0.0.3:n paperiversion myös PDF muodossa.

Kommetteja Orleansiin liittyen voi jättää takapihalle tai sähköpostitse osoitteeseen KolmasOrleans@sange.fi.

Sivusto sijaitsee mekanismin wikissä.

Vapaavyöhyke

“Joo, mä nään susta et sä oot uus täällä. Sul on puhtaat kledjut, taskut täynnä massii ja toi sama naiivi virne jonka näkee vaan tuoreiden turistien naamalla. Sä katot näit neonvaloi ja luulet et kaikki on mahdollista, et kaikki ovet on sulle avoinna. Ja ei mee kauaakaan ku sä tajuut et sä oot kusessa. Sä tajuut et sun ois pitäny valita unelmalomamatkas aika lailla paremmin. Mä tiiän, mä olin just niinku sä kolme vuotta sitten, ja nyt vasta mul alkaa oleen rahat kasassa et pääsen pois tästä läävästä ja takas sivistyksen pariin.”

Vapaavyöhyke on New Orleansin katastrofialueen sydän, jonka neonloisto ja maine modernin reppumatkaajan neonvalaistuna Mekkana ovat viime vuosikymmeninä vain kasvaneet huolimatta katastrofialueen vaarallisuudesta ja CSA:n levittämästä propagandasta.

... Ja ennemmin tai myöhemmin jokainen Kolmanteen Orleansiin saapuva päätyy Vapaavyöhykkeelle.

“Sä oot uus täällä”

Kun seisoo ensimmäistä kertaa keskellä Vapaavyöhykettä, näkee joka suunnassa valomainoksia, ravintoloita, yökerhoja, teattereita, strippiklubeja ja oikeastaan ihan kaikkea mahdollista - Ei lakeja, ei moraalia, eikä mitään pidättelemässä. Kaikki on myytävänä, ja jos rahaa löytyy vain taivas on rajana.

...Tai niin ensikertalaiset luulevat. Kaikilla on jonkinlainen kuva Vapaavyöhykkeestä, mutta matkaohjelma tai dokumentti ei voi välittää katsojilleen kuin pintapuolisen katsauksen todellisuudesta, ja populaarikulttuurin luomat ennakkokäsitykset alueesta ovat harhaanjohtavia. Köyhemmistä oloista tulevat, kouluttamattomatkin etelä-amerikkalaiset ovat usein monilla tavoin turisteja paremmin valmiita kohtaamaan Vapaavyöhykkeen vaarat.

Pidempään alueella olleet (ja turisteista tarkkanäköisimmät) näkevät neonloisteen takana rapautuvan, ruostuvan ja hitaasti mereen vajoavan kaupungin, jota kohtelevat kaltoin niin luonnonvoimat kuin ihmisetkin. Kaupungissa loputtomien mahdollisuuksien ja anarkian houkuttelemat saalistajat kilpailevat jatkuvasti keskenään kaiken kuviteltavissa olevan hallinnasta - ja tietenkin turistien rahoista - eikä ristituleen jääminen todellakaan ole terveellistä.

Näin homma toimii

Vapaavyöhykkeestä on parissa vuosikymmenessä muodostunut koko New Orleansin katastrofialueen hermokeskus. Sen sijainti lähellä NOBC:iä eli New Orleans Business Centeriä on taannut sille suhteellisen rauhan suurimmilta aseellisilta selkkauksilta, mikä on puolestaan mahdollistanut puolueettoman anarkokapitalistisen järjestelmän syntymisen. Siinä missä ympäröivillä alueilla on pieniä valtioita omine lakeineen ja hallitsijoineen, on Vapaavyöhyke niitä kaikkia yhdistävä keskus ilman lakeja – avoinna niin kaupankäynnille kuin koko alueen ihmisillekin.

Varsinaisten lakien sijaan alueella noudatetaan kuitenkin yleensä muutamia kirjoittamattomia sääntöjä. Mikään auktoriteetti tai taho ei sinänsä valvo näiden sääntöjen noudattamista, mutta räikeästi niitä rikkovat löytyvät yleensä varsin pian katuojasta muutaman ylimääräisen tuuletusaukon kera, tai ainakin huomaavat liiketoimiensa olennaisesti vaikeutuneen. Sana kiertää, ja vain harva haluaa saada otsaansa ylimääräisen “ammutaan tavattaessa”-leiman.

Infrastruktuuri

Vapaavyöhykkeellä kukaan yhtenäinen taho ei vastaa keskitetysti perinteisesti valtion vastuulla olevan perusinfrastruktuurin hoidosta. Tämä on toisaalta pakottanut eri tahot järjestämään itse sellaiset perusasiat kuten ruoan ja katon pään päälle, sähkön, veden, terveydenhuollon jne. Toisaalta tarve ja valtion puuttumisen jättämä tyhjiö on luonut bisnesmahdollisuuksia monille eri yrittäjille.

Parhaiten Vapaavyöhykkeellä toimivat sähkö ja tietoliikenne. Liikenne toimii huonosti teiden paikoitellen äärimäisen huonosta kunnosta johtuen. Terveydenhuolto on kallista ja harvinaista tai vaihtoehtoisesti varsin kelvotonta. Ruoan ja muiden hyödykkeiden kuljetukset etenkin Vapaavyöhykkeen sydämeen ovat hankalia järjestää ja usein kalliitakin, koska kunnossa olevia valtaväyliä on vain muutamia. Kaupunkisuunnittelun puuttuminen on johtanut siihen, että useat tiet on rakennettu umpeen joko taloilla tai ainakin muureilla, aidoilla ja barrikadeilla.

Toisaalta tarve ylläpitää ainakin jonkinlaista kaupunki-infrastruktuuria on ajanut ihmiset muodostamaan sekalaisia neuvostoja ja muita yhteenliittymiä, jotka yhdessä järjestävät - usein kortteleittain tai hiukan laajempina alueina - näitä asioita. Parhaiten asiat järjestyvät Vapaavyöhykkeen vauraimman keskustan alueella, sillä alueen menestyminen vaikuttaa yksittäisten toimijoiden menestykseen ja kun rahaa ja näkemystä on riittävästi, on helpompi suunnitella pitkäjänteisesti. Keskustan vauraimpien kortteleiden muodostama ns. Keskustaneuvosto onkin merkittävin poliittinen järjestelmä koko alueella.

Laki, järjestys ja turvallisuus

Moni turisti tai muuten vain vähän aikaa Vapaavyöhykkeellä viettänyt kuvittelee CSA:n valvovan Vapaavyöhykettä superkehittyneillä vakoilulaitteilla. Tämä harhaluulo johtaa usein valheelliseen turvallisuudentunteeseen, josta opitaan eroon lähinnä kantapään kautta. Nyrkkisääntönä: vapaavyöhykkeellä jokainen on vapaa huolehtimaan itse omasta turvallisuudestaan, ja CSA tuskin valvoo ainakaan Juuri Sinun Etujasi.

Vapaavyöhykkeen (usein näennäinenkin) turvattomuus on tietenkin luonut tarpeen oppaille, henkivartijoille ja palkkasotureille, ja näitä onkin riittämiin tarjolla - sekä freelancereina että erilaisten järjestöjen tai yritysten kautta. Vauraammilla alueilla tai hinnakkaammissa liikkeissä asioidessa omat turvamiehet eivät kuitenkaan yleensä ole turisteillekaan tarpeen, sillä näillä on käytännössä aina omat turvajärjestelynsä.

Pidempään alueella oleskelleet ovat yleensä oppineet tuntemaan alueen riskit (tai ampumaan!) riittävän hyvin, ja kun tietää alueen tavat ja tuntee paikalliset, osaa välttää suurimmat ongelmat. Näennäisestä turvattomuudestaan huolimatta alueella kuitenkin vallitsee jonkinlainen kauhun tasapaino, sillä niin kauan kuin kaduilla ei käydä avointa sotaa, kaikki voittavat: turistit tuovat rahaa, josta leijonanosa päätyy ennemmin tai myöhemmin suurimpien rikollisjärjestöjen käsiin.

Kuka tätä pyörittää

Kuten on jo mainittu, kaikilla koko New Orleansin katastrofialueen toimijoilla on näppinsä pelissä Vapaavyöhykkeellä. On hyvä kuitenkin muistaa, ettei kaikki toiminta ole rikollisjärjestöjen tai hallitusten hallinnassa. Itse asiassa vain pienehkö osa bisneksistä tai ihmisistä kuuluu näihin järjestöihin. Suuri osa katukuvasta on nimenomaan aitoa vapaata vapaavyöhykeläisyyttä ilman mitään synkeitä salaliittoja.

Seuraavassa esitellään lyhyesti muutamia Vapaavyöhykkeelle keskittyneitä joukkioita ja ilmiöitä.

Anarkiaa!

Vapaavyöhykkeen imago eräänlaisena vaihtoehtoihmisten mekkana takaa sen, että erilaiset anarkistiyhteisöt ovat vahvasti edustettuina etenkin Vapaavyöhykkeen turistialueiden lähellä. Keskeisimmillä paikoilla olevat anarkistikeskittymät tosin yleensä ovat lähinnä vain pinnallisia, anarkismilla maustettuja turistien bilepaikkoja, joista löytää enemmän backpackereita kuin oikeasti aatteen omaksuneita ihmisiä. Radikaalimmat ja omistautuneemmat anarkistit siirtyvät näistä varsin pian muualle.

Anarkistiyhteisöjen rahat tulevat pääosin turisteilta ja turistien suosimien paikkojen kautta, mutta paljon rahaa tulee myös eri puolilta maailmaa ihmisiltä ja yhteisöiltä, jotka haluat tukea Kolmannen Orleansin anarkistien asiaa. Lisäksi monet anarkistiyhteisöt myyvät ympäristöön vettä, sähköä ja muuta sellaista. Rikollisorganisaatiot ja anarkistit tulevat keskenään varsin hyvin toimeen, sillä keskinäistä kilpailua ei juuri ole ja molemmat ovat tietoisia toistensa runsaista asevarastoista.

Väkivallan markkinat

Vapaavyöhykkeellä (ja koko katastrofialueella) vaikuttaa useita eri palkkasoturiorganisaatioita ja -joukkioita, jotka voi saada lyhyelläkin varoitusajalla palvelukseensa. Sopimuksia solmitaan tarpeen mukaan, mutta yleensä kaikkiin niistä sisältyy kohtia, joiden perusteella palkkasoturit voivat toisiaan vastaan joutuessaan välttää ainakin pahimmat tappiot puolin ja toisin.

Yleensä tunnistettavin merkein varustautuneet palkkasoturit pyrkivät vastakkain joutuessaan käyttämään - mahdollisuuksien mukaan - ei-kuolettavia keinoja ja tilanteen niin salliessa avaamaan neuvotteluyhteyden. Taisteluissa vangitut vastustajat lähetetään usein puolueettomien tahojen haltuun ja heidät järjestetään (oman ryhmittymänsä kustannuksella) asianmukaiseen hoitoon. Vangeista vaaditaan vakiintuneen järjestelmän mukaan aina lunnaita, ja vangin ilmaiseksi luovuttaminen sekä lunastamatta jättäminen ovat kuolettavia loukkauksia.

Kaikki aseelliset joukot (tai edes kaikki palkkasoturiryhmittymät) eivät näitä sääntöjä tietenkään noudata, mutta kokeneemmat ja oman arvonsa tuntevat palkkasoturit tekevät työtään mieluummin paremmat työehdot, työturvallisuuden ja työterveydenhuollon tarjoavissa joukkioissa. Kunniakoodi ei mitenkään koske niitä, jotka eivät noudata sääntöjä, ja nämä ovatkin vapaata riistaa. Kuolleet viholliset ovat hyvä käyntikortti ja näyttävät hyvältä firman nettisivuilla!

© 2007-2009 Touko Kästämä.

\i'levən(t)th\°