Kirjoittanut: Aasa T


Antikvaari

"Sinun olisi pitänyt nähdä se. Minun suunnitelmani oli täydellinen."

Morani katseli sateen epätoivoista yritystä puhdistaa tämän saastaisen kaupungin likaa ikkunan lävitse. Huoneen heikossa valaistuksessa hän näki heijastuksensa ikkunasta. Hän käänsi katseensa pois.

"Saimme tietää Teräskärjen salaisesta sisäänkäynnistä minun ansiostani. Löysimme Harmaaviittojen pakoreitin minun kyvyilläni. Tulimme ääneti sisään minun avullani. Yllätimme heidät täydellisesti, mutta katso nyt tätä." Moranin verenkarvainen, palanut käsi oli yhä arka, kuin tuhansia neuloja pistäisi sitä joka puolelta hitaasti.

"Lys- kunnianarvoisa johtajamme on huonossa kunnossa, ja Enrykin onni lakkaa ennemin tai myöhemmin. Tällainen väkivalta tulee nopeasti kalliiksi, ja pian lasku on liian suuri maksettavaksi. Tiesin että Doskvolissa tällainen on tavallista, mutta se on silti niin....barbaarista."

Morani kääntyi, ja käveli hiljaa, antaen kätensä kulkea kirjahyllyjen epätasaista pintaa pitkin. Kirjat, kääröt, kansiot, muinaiset manuskriptit ja säädyttömät kuvakäsikirjoitukset kohoilivat hänen sormiensa alla kuin kotikaupunkinsa tornien huiput. Niin monia salaisuuksia, niin monia tarinoita.

"Meidän pitäisi vain vastata tarpeeseen, joka on jo olemassa. Jättää ylimääräinen väkivalta vähäisimmille. Me tarvitsemme vakiintuneita asiakkaita. Minä tarvitsen sitä mitä sinä voit saada käsiisi."

Moranin katse osui peiliin, jonka reunoja koristi groteskit kohokuviot leviataneista syömässä laivoja. Hänen kuvansa katsoi häntä, syyttävänä ja inhoten.

"Kun saan Kethrysin Säröt valmiiksi, ei minun tarvitse enään liata käsiäni epävakaiden tuliluikkujen kanssa. Minä saan voimaa, Enigma Ark valtaa ja sinä saat mitä ikinä halajatkaan. Doskvol on taatelikulho, josta voimme valita mieluisamme."

Pieni savupilvi tuprahti miehen piipusta, ja tämä nojasi taaksepäin tuolillaan. Hänen hampaidensa kultapaikat kimalsivat miehen hymyillessä. Morani laski molemmat kätensä tämän pöydälle, ja nojasi eteenpäin.

"Mitä ikinä haluatkaan, Antikvaari, Enigma Ark voi toimittaa."

Antikvaari imi piippuaan, ja korjasi asentoaan. Miehen mustat hiukset olivat kynitty lyhyeksi sekasotkuksi, ja hänen valkoista paitaansa täplittivät muisteläiskät. Hän raapi risuista partaansa, ja nosti pienestä kultaketjusta riippuvat lukulasinsa nenälleen. Puolet hänen kasvoistaan olivat muotopuolet, sivu väkivallan historiasta. Mies otti kansion pöydältään, avaten sen yhdellä kädellä.

"Aaaah, minulla onkin yksi asia mielessä jo heti...."

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped