Agnes Halliday os. Newman

Historia

Agnes on kotoisin keskiluokkaisesta perheestä, jossa avioliitto oli asumisjärjestely vailla lämpimiä tunteita ja jossa lasta arvostettiin koska tämä voitiin naittaa parempaan perheeseen ja näin hyötyä itse. Isä oli ankara, voimakas persoona, äiti taas alistui kohtaloonsa. He viettivät elämänsä yhdessä olematta kovinkaan onnellisia, tosin nauttien kunniallisen perheen maineesta.

Perheen tila sijaitsi Bostonin ulkopuolella. Isä omisti laajoja metsäalueita ja toivoen parempia puukaupan mahdollisuuksia Bostonin suuntaan hän naittoi tyttärensä hyvälle liikekumppanilleen, herra Hallidaylle. Kauppayhteydet paranivatkin naimakaupan myötä, mutta kovin monta vuotta isä ei ehtinyt uusista tuloistaan nauttia. Kylään saapui kolera ja sen myötä Agnesille mustareunainen kirje. Newmanin tila päätyi Agnesin aviomiehen haltuun ja tämä myi sen pois, koska arvioi ettei puukauppa lopultakaan olisi kovinkaan tuottoisaa.

Agnes oli 17-vuotias astuessaan avioon Benjamin Hallidayn kanssa. Agnesta kymmenen vuotta vanhempi, tavanomainen aviomies ei Agnesta juurikaan kiinnostanut, mutta tämä oli kovin mielissään nuoresta vaimostaan. Ja kyllä varakkaampi elämä Bostonissa voittaa arjen syrjäisellä kotitilalla. Avioliiton velvollisuuksiin kuului perillisen tuottaminen. Velvollisuuden täyttäminen oli kovin vaikeaa ja pitkään näytti, että pariskunta Halliday jäisi lapsettomaksi. Agnes ei ollut ikinä pitänyt lapsista eikä olisi ollut kovin surullinen jos olisi jäänyt sellaisia vaille. Kuitenkin puolentoista vuoden kuluttua vihkimisestä hänestä tuli pienen Nathaniel-pojan äiti.

Persoona

Kotoaan Agnes oppi, että hellyydenosoitukset kielivät heikkoudesta ja että kaikesta voi käydä kauppaa. Esimerkiksi avioliitossa. Jos aviomies oli haluton antamaan jotain mitä Agnes halusi, käytiin asiasta monesti kauppaa seksillä. Agnesille seksi on siis jotain millä saada haluamansa, sekä velvollisuus joka tulee avioliiton mukana.

Agnes on luonteeltaan sisukas ja hän on päättänyt pärjätä missä vain. Kovin tunteikas hän ei ole. Hymy kareilee Agnesin huulilla harvoin ja silloin kun niin tapahtuu, hymy ei koskaan ulotu silmiin asti. Tiettävästi kukaan ei ole koskaan kuullut Agnesin nauravan. Epäelämä vampyyrinä ei ole tehnyt hänen moraalikäsityksilleen hyvää. Agnesin luontainen epäluulo muita kohtaan on vahvistunut ja mitä selkeämmäksi tulee ajatus siitä ettei ole itse enää ihminen, sitä helpommaksi tulee ihmisten huono kohtelu. Aviomiehen unilääkkeen yliannostelu kävi yllättävän helposti. Sen jälkeen kynnys vastaavanlaiseen toimintaan on ollut huomattavasti matalampi.

Elämänkokemusten perusteella ajatus ehdoitta rakastavasta Jumalasta on Agnesista suorastaan absurdi. Mammona on se millä täällä pärjää ja Agnes on päättänyt pärjätä. Jossain vaiheessa avioliittoa hänen mieleensä hiipi ajatus, että leskenä hänellä olisi hallintaoikeus rahoihin pojan huoltajana. Se oli pienen pieni kuiskaus mielen perukoilla, mutta sen kerran sinne ilmestyttyä hän ei voinut olla ajattelematta asiaa. Mies käytti toisinaan lääkettä saadakseen unta. Hän yleensä pyysi vaimoaan annostelemaan sen. Se kävi vähän kuin vahingossa, lääkettä tuli hieman liikaa. Kaiken hautajaishässäkän keskellä Agnes mielessä pyöri vain se ravisuttava ajatus, että nyt hän oli ensimmäistä kertaa elämässään oman omaisuutensa haltija ja saattoi tehdä sillä mitä ikinä haluaisi.

Agnes on koko ikänsä ollut yksinäinen ja aina silloin tällöin voi myöntää itselleen kärsivänsä siitä. Siksi kuolemattomuuden myötä saadut sisarukset ovat asia, josta Agnes on yllätyksekseen huomannut iloitsevansa. Piikittelyä, vehkeilyä muita vastaan, mutta samalla vertaisia. Siis eräänlainen perhe, jossa on verisitein kiinni, tässä tapauksessa hyvinkin kirjaimellisesti.

Tulonlähteet ja muut toimet

Miehensä eläessä Agnes liikkui jonkin verran tämän mukana erilaisissa juhlissa ja tapaamisissa, mutta tämän kuoltua on enimmäkseen viihtynyt kotonaan. Asiaan vaikuttaa myös bordelli. Moni varakkaampien piirien herran (ja muutama rouvakin) tuntee Agnesin ainoastaan Petticoatin tiimoilta, eikä kovin montaa heistä innosta ajatus selittää muille kytköstään rva Hallidayhin. Bisnes on bisnestä ja Agnes tapaa ihmisiä sen tiimoilta vain kun se on pakollista. Ruokailu hoituu klubilla, jossa hänellä on kaksi vakiotyttöä, Lucy ja Catharine. Tytöt itse ovat siinä käsityksessä, että rouva omistaja on valinnut heidät perverssejä naisiin kohdistuvia himojaan tyydyttämään. Samaa uskoo myös saliemäntä Gisela, jonka käsiin Agnes uskoo talon pyörittämisen poissaollessaan. Gisela on lähin ystävään verrattava Agnesin elämässä. Tämä on osoittanut monesti kyvykkyytensä hoitaa bisnestä ja luottamus työasioissa on molemminpuolinen. Yksityisasioihin ei kumpikaan sanattomasta sopimuksesta kajoa.

Suuntia

• Oma kuolema on lavastettava, nyt kun siihen on loistava tilaisuus. Bisnes kuitenkin pyörii ja onhan vielä jatkossakin saatava jostain rahaa. Giselasta pitää siis tehdä renki.
• Agnesilla on testamentti, joka määrää Nathanielin huoltajuuden elossaolevien sukulaisten puuttuessa Giselalle. Giselalle tosin ei ole kerrottu tästä.
• Nathaniel on kasvatettava niin, että hän voi vartuttuaan ottaa vastuulleen perheen kaupankäynnin. On siis kasvatettava perintöä pojalle niin iso perintö, että hän on varteenotettava naimakauppa hienommillekin neideille. Ja luonnollisesti poika on jollain keinolla pidettävä äitinäs talutusnuorassa.
• (Suspicion) Isä pitää Wilburia ja Acaciaa sen verran arvossa, että antaa heille statusta ja titteleitä. Miksi hän ei tee niin Agnesille? Pitääkö hän Agnesia jotenkin vähäpätöisempänä? Ainahan hän on suhtautunut keskimmäiseen tyttäreensä hieman alentuvasti. Ei kai hän kadu päätöstään syleillä Agnes...?
  Kierre syvenee 100-vuotisjuhlan tapahtumien takia. Roylen virheen takia Agnes oli kuolla vanhan kaltaisen hampaisiin. Eikä Royle edes tunnu välittävän siitä. Ehkä hän suorastaan toivoo sitä...?!