Jossa käsitellään vakavia ajatuksia naisesta ja miehestä

Mähän olin ollut alusta asti sitä vastaan että Sanna tulee meidän mukaan. Pojille en sitä suoraan viittinyt sanoa, mut ei vaadita mitään erikoista kissaa että mä oon koko ajan ihan puolustuskannalla. Ja tässä oli nyt kyseessä kuitenkin kyseessä Sanna, johon olin ollut heikkona siitä asti kun tavattiin. Eikä hommaa auttanut yhtään että tiesin sen olevan huomattavasti mua fiksumpi. Ehkä jopa fiksumpi kuin Joni. Tai sit eri tavalla.

No hei, oikeesti oli kyllä perhanan hyvä ajatus ottaa mukaan se likka. Se tietää enemmän NIISTÄ kuin puolet Vastarinnasta - ja uskaltaa silti pistää kampoihin. Otetaan nyt vaikka tää vaatteidenvarastusjuoni joka oli siis sen idea: loppujen lopuksi me käveltiin läpi duunareille varatuista porteista ilman mitään ongelmia.

Vaikka kyllä mua kylmäsi aika laila, sen kaasunaamarilla varustetun kaksmetrisen korston syynätessä mun papereita. Kysyi että oonko Tero Käki. No totta hemmetissä mä sanoin että oon. Teki vielä mieli kysyä, että haluatko että alan kiekumaan tässä todistaakseni asian. Onneksi pojat tajusi ilmeillä mulle aidan toiselta puolen niin vältyttiin välikohtaukselta.

Enkä mä toisaalta oisi halunnut vaikeuksia muillekaan. Eritoten sille Sannalle, joka odotti musta seuraavana tarkastusjonossa “uusissa” tamineissaan. Sellaisessa pitkässä hameessa, kauluspaidassa ja pitkässä villakangastakissa. Kelasin siinä samalla, että kun tää kaikki on ohi ja ollaan voitettu, niin kysäisisin sitä ulos. Mutta en kyllä ennen sitä.

Osa 2 - Osa 4