Toiminnot
Sivusto
Rova 1. Vuosi 4707 AR
Parin päivän jokimatka konnunselänlautan ja lauttureiden johdolla, oli rauhaisaa aikaa Storval ylängön juuressa, lännessä levittäytyen metsiä, niittyjä ja ajoittain storvalista irronneita kivikoita. Lopulta kuitenkin virta kapeni, kun Storvalilta tippuvat putoukset jäivät yksi toisensa jälkeen taakse alavirtaan. Lopulta kokeneet lautturit joutuivat myöntämään joen muuttuneen puroksi ja lautan saapuneen päätepisteeseensä. "Seuratkaaa Storvalin juurta, saapunette rapuille päivässä parissa", kaikuivat sanat kun reput aseteltiin selkään ja marssikengät jalkaan. Läpi maltillisten niittyjen metsien ja kivikoiden aina Storval sivussa lymyten edettiin pitkä päivä. Iltapäivällä Storvalin ylänne alkoi kuitenkin tasoittua ja mataloitua, kunnes edessä siirsi tarunomainen muinainen kaupunki keskellä itse STorvalin raput. Valitettavasti, nyt lähempänä erottui tuhotun karavaanin jäänteet.. joita miehitti pieni lauma mäkkijättejä. Ne kolusivat kärryjen, telttojen ja pahempien jäänteitä keräten työkaluja.. ja syötävää. Pieni vaara ei tarjonnut suojaisaa reittiä lähestyä hävitystä, joten laskeuduttiin alemmas leirin alapuolelle. Tarkkailu herpesi, herkkiin hetkiin tai hiljaisiin harjoituksiin.. kunnes illan pimetessä ylhäältä kuului vain hiljaisuus.
Edettiin päättäväisesti tuhotulle karavaanille, se näytti olevan varisialaisten tekoa per värikkäiden revittyjen kankaiden ja muiden surullisten jäänteiden. Jätit näkyivät huutomatkan päässä ohittamassa Storvalin rappujen muinaista kaupunkia, matkaten kohti eeppisiä jättimäisiä rappuja aina ylös Storvalin tasangon rajalle. Viattomat etenivät, vaivihkaa perään mutta jätit katosivat jo jonnekin rappujen keskivaiheille. Lyrien innostus jänteistä saatiin hetkeksi unohtumaan, kunnes jätit olisi poistettu yhtälöstä. Alettiin kapuamaan todellakin jäteille suunniteltuja rappusia, ohittaen mahtavat mutta jo murentuvat Karzoug patsaat rappujen juuressa, kuin torneina nekin! Rappijen puolivälissä, hikipuski ja huohotutti, paljastui kuitenkin taukotasanne ja sen pylväisiin ripustetut ruumiit - oli varsiialaisia ilmeisesti karavaanista, yksi shoanti Lehden verta ja myös yksi jätti julmasti kivuliaaseen kasaan sidottuna, kaikki hengettöminä. Vasemmalta, salista kuului karmaisevaa kipua heijastelevaa huutoa varisiaksi. Tarkemmalla kuulostelulla paljastui että aikajoukko jättejä kidutt ja valmistautui ruuaksi valmistam,aan epätoivoista ihmisvankia..
Päätös oli tehty hetkessä, Viattomat siunasuten kera syöksyivät ylläkköön - mutta pannahinen saliin, umpikujaan oli sulloutunut suurempikin lauma jättejä, osa vielä erityisen vihaista sorttia. Rufuksen halvat iksut ja Zledurkin sarvikuono syöksy eivät kuitenkaan saaneet merkittävää tasutatukea. Yllätetyt jätit viskasivat illalisen pataan, joka jo porisi viimeisen kauhistuneen kiljaisun saattelemana, ja käviät keräämään uutta ateriaa. Zledurk sai tuta nuijasta kerran, kaksi ja kolmestikin, kun Lehti määräsi perääntymisen alueelle jossa jättejä voitaisiin piirittää. Vain Zleduk kiitos raivonsa jätti kuulematta painavan käskyn ja kävi julmaan taistoon kaataen jäteistä ensimmäisen. Muut osoittivat kuitenkin pirullisuutensa ja käyttivät ulottuvuuttaan, sekä nuijiaan tehokkaasti yksinäistä ärjyvää puol'örkkiä vastaan - Zledurkin oli vetäydyttävä! Taisto taustan risteyksessä oli täynnä nuijan iskuja, mutta Viattomat hyökyivät nyt päättäväisesti jättein nahoille. Yksi rymähti selälleen, kohta seuraava vatsalleen. Kaikki iskien, purren, loistien ja pistäen saivat jopa jäteistä vihaisimmat taltutettua. Taisto oli voitettu, mutta vammat vakavat. Muutaman henkäyksen jälkeen oli selvää, että viimeinen varisialainen ei ollut selvinnyt, nopeat Lyrien parannukset paikkasivat avohaavoja - ja taustalta alkoi pirullisen viettelevä sävelmä.. aukion ulkopuoleta kaikui musiikki, joka oli hunajaa Zledurkin ja Lehden korville, heidän astelle aukealle..
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped