Kosmologia

Tämä sivu kertoo Nobiliksen universumista sellaisena kuin se kirjassa kerrotaan. Se ei kaikilta osin vastaa sitä, miten peliä meillä pelataan, mutta sieltä voi hakea ideoita tai tarkennuksia, kunhan pitää mielessään mahdollisuuden että pelissä voi olla toisin.

Luomakunnan synty

Tapahtui Luominen, ja Luomakunta oli olemassa. Enkelit sanovat, että Luoja oli Cneph, jonka äänen vain he kuulevat.

Alussa Luomakuntaan kuului Taivas, Yggdrasil eli Maailmanpuu, sekä Seinämä, joka sulki ne sisäänsä. Kävi niin, että Taivas synnytti enkelit, jotka ryhtyivät Suureen työhön: säilyttämään Taivaan kauneuden muuttamalla sitä loputtomasti, ettei se koskaan jähmettyisi ja kuolisi. Muutokset Taivaassa heijastuvat kaikkialle Luomakuntaan, mutta tämä sai aikaan varjon, Helvetin, joka oli kauimpana Luomisesta eikä kyennyt heijastamaan Taivaan kauneutta. Niin Luomakunta alkoi elää.

Taivas ei synnyttänyt muuta, eikä Helvetti synnytä enää mitään, mutta Maailmanpuusta syntyi Maa, ja Maasta syntyi Edenin puutarha ja monia muita maailmoja syntyi. Nyt Puu on täynnään maailmoja, vaikka suuren osan niistä Puusta syntyneet Käärmeet pitivät itsellään. Seinämä sulkee kaiken sisälleen, ja sen toisella puolella ovat Ulkopuoliset maat, ja sinne ei pidä kenenkään Luomakunnasta menemän.

Maan synty

Taivaan tahdosta Edenin puutarhassa syntyivät Aatami ja Eeva, jotka olivat yritys luoda Luojan kaltaisia olentoja, että he maailmoissa loisivat kauneutta ja jatkaisivat Luojan työtä. Osa enkeleistä ei tätä hyväksynyt, ja Taivaassa syttyi sota, ja Luciferin langetessa Taivaasta alas heijastui tämä lankeemuksena ihmisiin, jotka ymmärsivät Pimeyden ja Valon. Ihmiset lähtivät Edenistä ja yhtyivät muihin olentoihin, ja heidän läheisyytensä Luomiseen väheni vähän kerrassaan, kunnes nykyään he ovat unohtaneet lähes kaiken kykynsä ihmeisiin. Maata monet mahtavat olennot pitävät kuitenkin nykyäänkin kotinaan, ja siitä on tullut taistelukenttä sodassa olevaisuudesta, sillä Ulkopuoliset näkevät maan merkityksen ja tahtovat sen tuhota.

Luomakunnan kerrokset (s. 30-37)

Syvimmällä luomakunnan metafysiikassa on henkien maailma, jossa ymerat (eli Valtiaat tai imperaattorit) elävät ja taistelevat suuressa sodassa Ulkopuolisten hyökkäyksiä vastaan. Ne ovat puhdasta jumalallista henkeä, Luomisen energiaa, ja niiden ottamat muodot abstraktissa henkien maailmassa määrittävät kaiken mikä on ruumiillisessa maailmassa. Mahtavimmat enkelit, sekä Taivaalliset että Langenneet, ovat ymeroita, mutta niitä on muitakin.

Ymerat eivät voi sodan tähden jättää henkien maailmaa täysin - siksi he ottavat sielustaan sirpaleen ja yhdistävät sen kuolevaiseen, kuten ihmiseen, tehdäkseen ruumiilliseen maailmaan itsensä jatkeen ja tahtonsa toteuttajan. Nämä ovat ylimyksiä, ymeransa edustamien alojen valtoja.

Useissa maailmoissa ulommalla kerroksella eli ruumiillisella maailmalla on kaksi näkökulmaa, proosallinen ja myyttinen. Proosallinen maailma on kuin omamme: luonnonlait toimivat poikkeuksetta ja kaikelle on järkevä syynsä, ihmiset ovat älykkäiksi kehittyneitä eläimiä, kasvit ja esineet eivät ajattele. Myyttinen maailma taas on lähempänä henkien maailmaa, ja perustuu henkien toiminnalle: kaikessa ja kaikella on oma henkensä, joka luontonsa mukaan haluaa ja päättää tehdä mitä tekee, mutta joka voi tehdä - vaikkapa suostuteltuna tai pakotettuna - toisinkin. Koska proosallinen näkökulma on ulompana ja järkevämpi, se pyrkii keksimään selitykset miksi asiat ovat ja tapahtuvat. Siksi dinosauruksia ei sen mielestä tuhonnut enkeli vihassaan, vaan proosallinen maailma keksi asteroidit jotta tuholle olisi selitys. Proosallisen maailman taipumus pyrkiä luonnollisten seuraussuhteiden selityksiin voi aiheuttaa, kuten tuossa tapauksessa, sen että maailma muuttaa itseään ja historiaansa vastatakseen järkevää selitystä.

Muut olennot ovat sidottuja vain toiseen näkökulmaan, kuten ihmiset ovat proosalliseen, mutta ylimykset ovat olennaisesti osa kumpaakin yhtä aikaa. Tästä syystä ylimysten ihmeet, jotka ovat olennaisesti myyttisen maailman muutoksia, vaikuttavat suoraan myös proosallisessa maailmassa, ja heidän käyttämänsä proosallinen teknologia toimii (eikä häviä tai muutu toiseksi) tullessaan myyttisen puolelle.

Ylimysten Maa (s.34, 136-143)

Nobilis on äärimmäisyyksien peli, ja Maa on sen mukainen. Verrattuna meidän maailmaamme, Maa on äärimmäisempi ja monimutkaisempi: sotia, pelkoa, korruptiota, ja kuolemaa on enemmän, mutta niin on enemmän myös äärimmäistä epäitsekkyyttä, pyhyyttä, kauneutta ja uskoa. Siinä missä tavallinen valtio on korruptoituneiden hallitusten ja mafiamaisen poliisin hallitsema, sinne tänne on luotu enemmän tai vähemmän itsenäisiä alueita, turvapaikkoja, jonne on kerätty turvaan hyviä asioita (tai ainakin niitä, joita sen perustaja piti hyvinä).

Tavallinen ihminen tai muun maailman asukki on todennäköisesti selvillä siitä, että suuremmat voimat ohjaavat maailmaa ja taistelevat siitä (ja siellä), mutta koska useimmat pysyttäytyvät mieluimmin omissa oloissaan ja uskomuksissaan, todellinen kosmologia ei ole yleistä tietoutta. Jotkut, lähinnä mystisten taitojen kanssa tekemisissä olevat, kuitenkin saattavat ymmärtää olevaisuudesta enemmän kuin pelkän taivas-helvetti-jaon. Koska Maa on valtias Entropian valtakuntaa, ylimykset eivät herkästi halua häiritä status quota ilman korkeampia syitä ja perusteluita.

Maasta on myös reittejä maagisiin paikkoihin. Tärkeimpiä näistä ovat pyhäköt, joita ymerat luovat ruumiillisen ilmentymänsä turvaksi ja omien valtojensa kodiksi. Pyhäkkö voi olla maailmasta varastettu osa tai kokonaan tyhjästä luotu. Se vaatii sadan kuolevaisen kuoleman sata päivää kestävässä rituaalissa, mutta suo hallitsijoilleen rajojensa sisällä lähes kaikkivaltiaan voimat, ja on siten arvokas tukikohta sodassa.

Vihollinen (s.198-210)

Seinämän ulkopuolelta tulevat olennot, jotka kutsuvat itseään Harumaphin lapsiksi. Kauniimpia kuin enkelit, näiden Ulkopuolisten (ekskrusiaanien) tavoitteena on pyyhkiä pois koko Luomakunta, käsite ja ajatus kerrallaan. Niiden voimakkaimmat hyökkäykset kohdistuvat henkien maailmaan, mutta silloin tällöin ne saavat lähetettyä sirpaleitaan myös ruumiilliseen maailmaan, tuhoamaan, pettämään tai juonittelemaan. Lisäksi, esimerkiksi ylimysten järjettömien kokeilujen seurauksena, Ulkopuolelta tulee joskus muita olentoja joiden tavoitteet Luomakunnassa tavallisimmin eivät ole sen asujaimiston etujen mukaisia.

Imperaattorit ja koodit (s.172-190)

Suuressa sodassa taistelevia ymeroita on maailmassa seitsemää tyyppiä (ja jonkin näistä luomia pelaajien Vallat ovat). Niillä on kullakin mystinen koodinsa, joka on niiden luonto toimia jollakin tavalla. Koodiin kuuluu useimmiten kolme pääkäskyä.

• Enkelit asuvat lähinnä Taivaassa, mutta jotkut tulevat alas suojelemaan ^Ikauneutta, ^IIoikeutta, ja ^IIIalempien olentojen kunnioitusta ylempiään kohtaan. Muut imperaattorit eivät välttämättä ulkoisesti kuvasta koodiansa, mutta Taivaan enkelit ovat poikkeuksetta Luomakunnan kauneimpia olentoja.
• Helvetti oli tyhjä, kunnes langenneet enkelit tulivat sinne. Nyt he ja demoninsa pyrkivät ^Ikorruptoimaan ja ^IIaiheuttamaan kärsimystä tuhotakseen Taivaan työn. Heidän mielestään ^IIIvoima oikeuttaa itsensä. Jotkut korruptoitumattomat Helvetin seuraajat toteuttavat koodia filosofisesti pyrkimättä siihen omalla kohdallaan: Lucifer itse on edelleen Luomakunnan enkeleistä kirkkain ja mahtavin. Toiset taas ovat tietoisesti valinneet korruption ja vajonneet sinne syvemmälle kuin edes demoninsa pystyisivät.
• Kun Eeva söi Tiedon puusta, hän oppi viisauden, mikä johti itsesuojeluun. Tuo itsesuojelu oli Valo, jonka ymerat pyrkivät ^Ipitämään ihmiskunnan hengissä ikuisesti. Heidän mielestään maailman tulisi olla ^IIpuhdas, mikä johtaa heidät ^IIIsuojelemaan ihmisiä itseltään.
• Kun Aatami söi Tiedon puusta, hän myös oppi viisauden, mutta se johti itsetuhoon, josta tuli Pimeys. Pimeyden imperaattorille tuho ja kuolema saattaa olla sinänsä tavoiteltavaa, mutta ^Iihmisten johtaminen yksittäin tuhoamaan itsensä on velvollisuus. ^IIIhmisten joukkotuho on tavoiteltava vain ihmisten omien valintojen kautta. Näiden tavoitteidensa takia Pimeyden ylimykset, jotka ovat yleensä puoliksi ihmisiä, pyrkivät ^IIIepäihmisyyteen, jotta eivät joutuisi pyrkimään myös omaan tuhoonsa.
• Villi, väitetään, tuli Luomakunnan ulkopuolelta, mutta nyt se on osa Luomakuntaa ja auttaa sitä sodassa. Villin koodin omaksuneiden imperaattorien suurin ihanne on ^Ivapaa valinta, ja ^IIliika sopeutuminen tavallisuuteen tai jopa järjellisyyteen heistä vain vankiloita. Silti jokaiseen ^IIIlahjaan vastaaminen samalla tavoin on heidän käskynsä - ehkä se on osa heidän olemustaan, ja vapauden syvin olemus on Villin mielestä olemuksensa rajoittamaton seuraaminen.
• Tosijumalat, eli feroherit tai hengen imperaattorit, ovat henkien maailman mahtavimpia olentoja, yksinäisiä ja käsittämättömiä. Tosijumalat ovat enimmäkseen heitä, joita kutsutaan Uusiksi jumaliksi, mutta joskus oli myös Vanhoja, vaikka enää heitä ei löydä. Tosijumalat eivät seuraa mitään yleistä koodia kuten edellämainitut, vaan luovat itse omat sääntönsä.
• Siinä missä maan eläimet syntyvät Maan luonnon ja lain mukaan, Aaronin käärmeet (eli taninim tai Puun lapset) syntyivät - ja syntyvät - Maailmanpuun luonnon ja lain mukaan. He ovat Ymeroista vahvimmat, mutta myös inhimillisimmät. Vaikka he ovat muiden ymeroiden tavoin henkiä, he ovat ennen kaikkea fyysisiä olentoja. He pysyvät enimmäkseen Puussa, ja vaikka heillä ei ole kiinteää yhteistä koodia, useimmille jotkut seuraavista ovat rikkomattomia käskyjä: arvosta ^*elämää, ^*kasveja, ^*puita, ^*rauhaa tai ^*luonnollista eloa, älä riko ^*Puun luona tai ^*tähtien alla tehtyä valaa, ^*ota vain minkä olet ansainnut.

Ymeroille koodi on luontainen osa heitä: he pystyvät toimimaan sitä vastaan, mutta se sattuu, kuten jokeen sattuu jos se ei virtaa. Ylimys kuitenkin vannoo koodinsa nimeen kuten kuolevainen, ja vaikka kuolemattoman imperaattorinsirpaleensa kautta he ovat valtiaaseensa sidottuja ja tuntevat tämän tuskan, koodin seuraaminen tai seuraamatta jättäminen on oma valinta. Useimmat imperaattorit kuitenkin pitävät huolen, että heidän valtansa muistavat ja seuraavat sitä mikä heille itselleen on niin tärkeää.

Vähäisemmät olennot (s.228)

• Valta on kuolevainen (tai jopa objekti tai luomus) johon ymera on asettanut sirpaleen omaa sieluaan ja näin tehnyt siitä omansa, asetettu huolehtimaan yhdestä ymeran henkisestä puolesta, alasta. Toiset vallat ovat katkeria menettämästään tai haluttomia hoitamaan tehtäviään, toiset iloitsevat saamastaan voimasta ja heittäytyvät innolla palvelemaan alaansa ja valtiastaan. Jotkut säilyvät lähes samankaltaisina kuin olivat, toiset taas muuttuvat pienintä sielunsa sopukkaa lukuunottamatta alansa luonnon mukaisiksi. Kaikilla kuitenkin säilyy oma tahto ja sielunsa kuolevainen puoli - jos heillä sellainen oli. Kaikki saavat palan jumalallista henkeä, josta muut voivat tunnistaa heidän olemuksensa, ja joka sitoo heidät alaansa sekä valtiaaseensa.
• Ankkurit ovat kuolevaisia, joiden mieli ja sielu on kiinnitetty valtaan ja joiden kautta tämä pystyy toimimaan etäisyyksien päästä. Ankkurit ovat eräässä mielessä ylimykselleen sitä, mitä ylimys on imperaattorilleen. He ovat tavallisesti erittäin lojaaleja herralleen - sillä vallalla on mahdollisuus ottaa hänen kehonsa käyttöönsä halutessaan, tai jopa lukea tämän ajatuksia. Jos ylimys koskaan katkaisee myyttisen siteen heidän välillään, entinen ankkuri kuolee tai tulee hulluksi. Yleisesti on tiedossa, että vallan täytyy rakastaa tai vihata kuolevaista voidakseen tehdä tästä ankkurin, mutta pelkkää ankkurin olemassaoloa ei pidetä todisteena Uskollisten lain rikkomisesta.
• Kaikella proosallisessa maailmassa on elävä ja tahtova henki myyttisen maailman puolella. Mitättömät luonnonhenget ovat yksinkertaisia ja yksioikoisia, mutta suuremmat voivat olla älykkäitä kuin ihmiset, ja suurimmat luonnonhenget voivat haastaa valtoja tasaveroisina. Mutta mitä suurempia henget ovat, sitä vähemmän niillä on tavallisesti tekemistä ruumiillisen maailman luonnon kanssa. Suurimmat henget asuvat lähes yksinomaan henkien maailmassa - tällaisia ovat esimerkiksi Tosijumalat.
• Pyhäköissä imperaattorilla ja hänen valloillaan voi olla voima luoda mitä kummallisempia olentoja eri tehtäviin (tai huvikseen). Pyhäkönväestä ei siten voi sanoa mitään yleistettävää - niiden rajoina ovat vain tekijöidensä rajat. Pyhäköstä poistuessaan niillä täytyy kuitenkin olla ylimyksensä voimallinen siunaus (säilytyksen ihme), sillä jos pyhäkönväki astuu maailmaan jonka luontoon sen kaltainen olento (tai esine) ei kuulu, proosallinen maailma tulkitsee sen omalla tavallaan ja muuttaa sen sopivammaksi.
• Imperaattorit ja vallat voivat myös joskus lisääntyä erilaisten olentojen kanssa. Tällöin jälkeläinen saattaa periä joitain vanhempiensa ihmeellisistä ominaisuuksista tai kyvyistä.
• Myyttiset olennot eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan yleinen nimitys olennoille jotka eivät ole tavallisia proosallisessa maassa. Ne saattavat olla yllämainittua jumalallista alkuperää, entistä tai nykyistä pyhäkönväkeä, tai jonkin maailman luonnollista oliostoa. Esimerkiksi haltiat, kääpiöt, jättiläiset ja muut vastaavat ovat maailmojen synnyttämiä olentoja, samaan tapaan kuin Taivas synnytti enkelit. Periaatteessa maan oliot voivat olla myyttisiä muiden maailman ihmisille. Riippuen niiden alkuperästä myyttisillä olennoilla voi olla voimaa toisessa maailmassa tai ne eivät ehkä edes pääse pois omastaan.
• Tekoälyt ja muutkeinotekoiset olennot ovat proosallisen maailman tulkinta rakennetuista lukemattomien pienten henkien kollektiiveista jotka toimivat kuin yksi henki.
• Ihmiset ovat Maan huomattavin tavallinen väestö. Heidän kykynsä riittävät vain teknologian kehittämiseen ja alkeelliseen magiaan, mutta heidän merkittävin ominaisuutensa on se, että valtias Entropian käsky valloille olla vahingoittamatta liittyy erityismaininnalla heihin. Lisäksi Valon ja Pimeyden koodi rakentuu nimenomaan ihmisille. Ihmiseksi katsotaan sellainen, jolla on ihmisen sielu, ja heitä voi olla myös muissa maailmoissa.
• Cammora on Valtias Entropian perustama ihmisjärjestö, joka ajaa hänen, ja (kalliista) hinnoista sovittaessa myös muiden ymeroiden tai valtojen, asioita kuolevaisten maailmassa. Luojansa luonnon mukaisesti cammoraanit ovat äärettömän korruptoituneita ja toimivat nykyään pääasiassa omalla asiallaan. Heille on vuosien kuluessa kerääntynyt Maan huomattavin keskittymä ylhäisiä lahjoja, palveluksia ja muuta voimaa, joita he käyttävät häikäilemättä. Cammoralla ei ole samoja sosiaalisia vastuita kuin valloilla, esimerkiksi Uskollisten laki ei koske heitä. Toisaalta yksittäinen cammoraani on tavallista ihmistä huomattavasti pahemmassa vaarassa sotkeutuessaan mahtavampien asioihin, ellei hän älykkäästi pitäydy tarkasti omassa asemassaan ja hanki voimallisia liittolaisia.
• Joidenkin imperaattorien ympärille on muodostunut (tai muodostettu) mysteerikultteja, jotka saattavat parhaimmillaan kyetä käsittelemään pientä osaa kyseisen imperaattorin valtojen voimasta. Jäsenet ovat ainakin maassa tyypillisesti ihmisiä, vaikka poikkeuksiakin voi olla.
• Eläimistä imperaattorit eivät tavallisesti välitä, poikkeuksina ehkä jotkut erikoisemmat Käärmeet tai Tosijumalat.
• Kasveja (erityisesti puita) voivat jotkut Käärmeet pitää suojeluksessaan. Muille ne ovat yhtä mitättömiä kuin muutkin pienet henget.