1. Osa

(otteita artikkelista: Möller, M. 2008. Croatoa - the paradise the world forgot. Cultural anthropology 22 (2), 55-62.)

Croatoa - Paratiisisaari?

Croatoaa voisi hyvinkin kutsua pieneksi paratiisiksi. Se on syrjäinen saari keskellä suurta merta, harvaan asutettu ja ilmastoltaan lempeä. Atlantin Sveitsiksikin kutsuttu Croatoa on tähän päivään asti yllättävästi välttänyt niin suuren turistiyleisön suosion kuin kansainvälisen huomionkin.

Historia

Croatoan historiaa tunnetaan hyvin vähän. Arkeologiset kaivaukset saaren maaperällä antavat olettaa, että historia ulottuu ainakin noin 700 vuoden päähän, joskin viittaukset muinaiseen babylonialaiseen kulttuuriin (n. 2000 eaa.) ovat hämmentäneet alueen harvoja tutkijoita vuosikausia. Satunnaisia viittauksia saareen, joka voidaan olettaa Croatoaksi, on löydettävissä erilaisista merikartoista ja matkakertomuksista kautta historian. Näistä varhaisin on hirmumyrskyyn joutuneen foinikialaisen kauppalaiva Ceterin maininta vuodelta 814 eaa. Viittauksia Välimeren kulttuuriin löytyy vähäisestä croatoalaisesta historiankirjoituksesta, joka antaa ymmärtää, että saari ei ole ollut täysin eristäytynyt ulkomaailmasta.

Kulttuuri

Croatoalainen kulttuuri aiheuttaa kulttuuriantropologille päänsärkyä. Omituinen ja melko irrationaalinen kokoelma muinaisbabylonialaisia vaikutteita höystettynä satunnaisilla siivuilla Välimeren kulttuuria, heimouskontoja, katolilaista lähetystyötä ja - etenkin viime vuosikymmeninä - valtavaa länsimaista kerskakapitalismia.

Croatoalainen nimiperinne on erikoinen sekoitus kristillistä ja muinaisbabylonialaista. Etunimet ovat usein länsimaisia ja monesti Raamatusta, sukunimet taas liki poikkeuksetta babylonialaisesta mytologiasta. Laulaja Joshua Anshar ja näyttelijät Judith Tiamat ja Marcus Marduk ovat tyypillisiä esimerkkejä.

Populaarikulttuuri Croatoassa elää ja voi hyvin. Laulajien, näyttelijöiden ja tosi-TV -julkkisten ympärille kertyy liki kulttimaisia fanikerhoja. Tyylillisesti maan populaarikulttuuri muistuttaa erityisesti aasialaista vastaavaa, imeline balladeineen ja 80- ja 90-lukuja lainaavine tyyleineen.

Ruokakulttuuri heijastelee croatoan sekalaista kulttuuriperintöä. Välimeren ja Lähi-idän ruuat ovat yhdistyneet ja menneet limittäin ja lomittain, ja viime aikoina länsimaista saapunut (roska)ruokakulttuuri on sekin saanut suosiota osakseen. Kalaa ja tuoreita hedelmiä tarjoillaan useimmilla aterioilla. Kylissä on tyypillisesti torilla jatkuvasti kuumana pidettävä grilli, joiden ääreen keräännytään syömään paikallisten tyypillisintä ruokaa, kala- ja äyriäisvartaita.

Yhteiskunta

Croatoan puolesta miljoonasta ihmisestä koostuva yhteiskunta jakautuu kahteen - tai oikeammin kolmeen - luokkaan. Länsimaista vaikutteita ja koulutusta hakenut urbaani "yläluokka" asuu lähes poikkeuksetta saaren kolmessa kaupungissa, eli Kaupungissa, Punakaivannossa ja Vanhassa kaupungissa. Tästä ryhmästä erottuu vielä erikseen Gogam-korporaation miljardöörijohtoporras ja näiden alle asettuva alempi johtajisto, jotka muodostavat käytännössä oman yhteiskuntaluokkansa. Croatoan väestön suurin osa asuu perinteisemmin pienissä kyläyhteisöissä, ja käy töissä joko kaupungeissa tai teollisuuslaitoksissa ympäri saarta. Myös kalastus ja hedelmätarhaus ovat tärkeitä elinkeinoja.

Croatoa on maailman ainoa aito merkantokratia, eli saarta konkreettisestikin hallinnoi Gogam-korporaatio. Kansainvälinen yhteisö - puhumattakaan erilaisista aktivistijärjestöistä - on usein kyseenalaistanut tällaista hallinnon mallia, mutta croatoalaisten parissa tehtyjen gallupien perusteella (esim. Möller & Apsu 2007) kansalaisista yli 85% on tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä hallintoonsa. Verotus saarella on hyvin matalaa ja teollistenkin alojen työntekijät voivat hyvin. Usein esiin nostettu tulojen jakautuminen - 5% croatoalaisista omistaa 95% saaren vauraudesta - ei niinkään tarkoita lopun 95% väestöstä köyhyyttä, vaan enemmänkin korostaa 5% varallisuutta. Ei liene yllätys, että tämä 5% on käytännössä Gogamin johtajisto.

Ihmiset ja tavat

Croatoalaiset ovat yleensä käytökseltään sosiaalisia, lämpimiä ja vieraanvaraisia. Croatoalainen tapakulttuuri korostaa erittäin pitkälle vietyä vieraiden tarpeista huolehtimista ja näiden miellyttämistä. Tällainen osin pakotettu tapakulttuuri ei kuitenkaan ainakaan kirjoittajan kokemusten perusteella tarkoita sitä, etteivätkö croatoalaiset aidosti pitäisi vieraistaan. Croatoaa sanotaankin toisinaan "Ystävyyden saareksi", eikä suotta. Rikollisuutta esiintyy vähän ja vankitilastot ovat maailman alhaisimpien joukossa. Croatoalla on myös erittäin omalaatuinen kättelykulttuuri, jossa puristuksen voimalla, kättelyn kestolla ja käden korkeudella ja otteella on lukuisia erilaisia merkityksiä kontekstista riippuen. Satunnaisten vieraiden onneksi tästä kulttuurista yleensä tingitään muiden kuin syntyperäisten croatoalaisten kohdalla. Vierailija voi kuitenkin opetella helposti muutaman perusasian, ja croatoalaiset arvostavat tällaista kulttuurinsa huomiointia suuresti.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped