Osasto E

Pelikerrat

Kampanja kesätauolla

          Syyskuu
          matiketopelasumatiketopelasumatiketopelasumatiketopelasu
          0 0 0 0 0 0 0 0 0 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 2 2 2 2
          1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 0 1 2 3 4 5 6 7 8
 Juhani   
 Marja     
 Pekka    
 Eetu     
 Katri    

Pelaajahahmoryhmä

Pelaajahahmot ovat ensimmäiset askeleensa rajapolulla ottaneita yksilöitä. He ovat heränneet tietoisuuteen todellisesta maailmasta. He tiedostavat, että taikuutta ja yliluonnollista on olemassa. He ovat tunteneet toisensa jo jonkin aikaa ja heidän menneisyydessään on (yhdessä ja yksilöinä) koettuja tapahtumia, jotka ovat raottaneet valheiden maailman verhoja. Pelaajahahmot ovat kukin eräänlaisia spesialisteja, ts. heidän kokemuksensa rajapoluilla ovat muuttaneet heitä. He ovat muuttuneet nukkujista tietoisiksi, yliluonnollisin kyvyin varustetuiksi heränneiksi. Kunkin hahmon kulkema rajapolku on kuitenkin yksilöllinen, josta syystä kunkin hahmon kyvyt ovat yksilölliset, ja mahdollisesti toisiaan komplementoivat.

Pelaajahahmot ovat Neuvostoliitossa Toisen maailmansodan jälkeen perustetun KGB:n alaisen yliluonnollista tutkivan ja torjuvan järjestön, Osasto E:n jäseniä. Osasto E värväsi kaikista Varsovan liiton maista ja sen liittolaisista. Sen alaisuudessa toimi niin tiedemiehiä, tutkijoita ja sotilaita, kuin noitia, salatieteilijöitä, paranormaaleja ja psyykereitä. Neuvostoliiton hajoamisen ja KGB:n lopettamisen jälkeen, myös Osasto E lopetettiin, mutta vain virallisesti. Yksittäiset operatiivit ottavat edelleen vastaan käskyjä ja toimivat salaisista tukikohdistaan. Kenen alaisuudessa he työskentelevät?

Kampanjan maailma

... Bielyan pelaajan silmin

Musta ehdottoman hyvää on ollut realismin ja yliluonnollisen sekoitus, vieläpä siihen tyyliin että realismi on sellaista synkeää, todellinen maailma karu ja aika raadollinen. Siinä tunnelman luomisessa on auttaneet hurjasti Juhanin loistavat ja visuaaliset kuvailut hurjistakin asioista (haavojen koko ja muoto, silmien ilme, hengityksen rahina, liikkeiden kuvaukset jne.). Kaikin puolin olen itse niin visuaalisesti asioita ymmärtävä ihminen, että tuollainen elävöittää maailman ihan eri tavalla kuin pelkkä kylmä fakta tai rajatumpi kuvailu.

Minulle maailma näyttäytyy sellaisena synkeämpänä kuin tämä oikea, ehkä juuri hiukan tyyliin Hellblazer enemmän kuin jokin muu. Yliluonnollista on ehdottomasti olemassa. Se on pahaa ja pelottavaa ja vaarallista. Ei mitään iloisia keijukaisia jotka auttelevat onnettomia. Paitsi tietty sitä yhtä mustaa pilviveikkoa, joka tarjosi auttavaa kättään tiukassa paikassa.

Viime pelin tunnelma oli musta äärimmäisen vahva ja hurja. Tunne siitä, että vastapuolella on nyt vaikuttamassa jokin hirveä äly, joka ottaa seuraajansa halutessaan valtaansa. Että muurahaispesän keskellä on se kuningatar joka voi jokaisen seuraajansa kautta valvoa ja toimia. Eka mielleyhtymä taisi olla se, miten agentit Matrixissa ottaa muita hahmoja halutessaan valtaansa.

Supervoimat minusta hallinnassa vielä hyvin. Tosin niiden käytössä meillä tuntuu olevan vähän erilaisia tyylejä. Pekka käyttää omiaan aika aktiivisesti, siinä musta kannattaa olla vähän tarkkana ettei yksi hahmo pääse keksimään ratkaisuja liian moneen asiaan. Toisin sanoen, että tilanteisiin löytyisi muita ratkaisuja kuin niitä ilmiselviä, niin kuin muutamaan otteeseen on tapahtunutkin. Toisaalta Marjan hahmolla ei varsinaisia voimia juuri olekaan. Siksikin oli hyvä, että viime sessiossa oltiin vähän Marjan hahmon peesaajia kaupungissa, joka sille on tuttu. ihanne varmaan olisi, että kaikkien hahmojen kyvyille ja erikoisosaamisille tulisi tasapuolisesti käyttöä. Ja myös se, että jokainen hahmo saisi jossain sessiossa olla 'pääosassa' niin että juuri sen hahmon menneisyyden haamut tulisi vainoamaan kaikkia ja joutuisi sitten pelastamaan muita omilta vanhoilta synneiltä. Varmaan aika haasteellista pelinjohtajalle tosin..

Olen tykännyt tosi paljon kyllä maailmasta, sellaista sopivan synkkää ja kammottavaa. Kauhun elementit hienosti koko ajan väijymässä nurkan takana, mutta ei silmille hyppäämässä. Yliluonnollinen minusta hyvä näin: siis ei yleisessä tiedossa, vain harvojen ja valittujen käytössä, homma vähän masquerade-tyyliin, ei haluta että koko maailma saa tietää, ei haluta säikäyttää ja provosoida. Hienostunut minusta hauskempaa tässä tapauksessa, kun kyse ei supersankarirymistelystä. -Klassila

...Alyoshan pelaajan silmin

Mulla on maailmasta hieman sama näkemys kuin Katrilla. Meno voisi olla vielä kylmempi ja epätoivoisempi, koska toisin kuin Katrilla, niin musta maailma on vielä ollut enemmän sellaista ”X-files goes to russian” henkistä. Visuaalisuudessa kuvaillut toimivat hyvin, mutta kaipaisin hieman sellaista npc-hahmojen ja pelaajien sisäisten motivaatioiden tulkitsemista ja keskustelua. Juhani voi myös ottaa aktiivisemman pelinjohtoroolin joissain tilanteissa ja esim. kysyä jokaiselta pelaajalta mitä heidän hahmonsa kyseissä tilanteessa tekee. Tämä voisi auttaa hieman ryhmäfiiliksen syntyä. Jos ottaa hahmojen taustan huomioon, niin yliluonnollisen kieltäminen tuntuu hieman tyhmältä. Samaten mun mielestä pitäisi hieman jutella Osasto-E:n toimintatavoista aikoinaan, eli mitä hahmot ovat joutuneet tekemään/todistamaan. Tiedustelupalvelut eivät yleisesti ole tunnettuja hellistä ja humaaneista arvoistaan, missä menevät hahmojemme rajat?

Supervoimien pitäisi olla sellaisia asioita, joita on kynnys käyttää esim. muodonmuuttuminen sattuu, astraalimatkustus voi tappaa, verellä läträämisestä joutuu sairaalaan. Voimien käytön pitäisi olla minimaalista, niitä käytetään ainoastaan silloin kun siitä on suunnatonta hyötyä tai äärimmäinen hätätila. Voimien käyttö on hieman lipsunut jo käsistä, ne tuntuvat olevan aina ensimmäinen vaihtoehto. Voimien käytön kynnys korkeammaksi ja seuraamukset inhottavammaksi. Itsensä viiltämistäkin varmasti hieman miettii jonkin aikaa, ihminen ei kuitenkaa tuosta vain satuta itseään (ilman mielenvikaisuutta).

Yliluonnollinen saisi olla maailmassa todellisena. Se on aina lymyillyt jossain näkökentän rajoilla, se on usein synkkää, pahaa ja kauhistuttavaa. Ennen kaikkea yliluonnollinen on hämmentävää, sen motiivit ovat epäselvät, sen tavoitteet käsittämättömät. Asioihin joudutaan puuttumaan, jos yliluonnollisen ja normaalin maailman asiat joutuvat keskenään tekemisiin. Yliluonnollinen voi saada yhtä monia muotoja kuin ihmiselämä. Yhtenä päivänä voidaan taistella helvetin voimia vastaan. Toisena päivänä sekopäinen naapuri on saattanut kutsunut kiusanhengen riivaamaan taloyhtiötä.

Mun mielestä pelimaailman ei tarvitse orjallisesti noudattaa ns. oikean maailman kuvaa. Jos tuntuu siltä, että joku demoni on alistanut valtion alleen, niin se voi tehdä Pohjois-Koreat ja eristäytyä. Miksi yliluonnollinen haluaisi tehdä olemassa olonsa tunnetuksi? Presidenteillä voi olla telepaatteja vierellään etc… Miksi maailma ei edelleen muistuttaisi meidän tuntemaamme maailmaa, vaikka siinä olisi yliluonnollista? Jostain ne konspiraatioteoriat syntyävät… -Kuolo

...Lian pelaajan silmin

Komppaan myös Eetun ja Katrin näkemystä maailmasta. En kuitenkaan kaipaa valmiiksi tehtyä pakettia, vaan yllätykset ja maailman verkkainen aukeaminen ovat todella hienoja juttuja. Sävyltään ja synkkyydeltään toiminta on ollut juuri sopivaa: oman hahmoni näkökulmasta meno on jo ollut melko kylmää ja epätoivoista. Ehkä kaappiin voisi kirjoitella myös lisää luurankoja löydettäväksi. :)

Muiden hahmoista poiketen on Lian meininki ollut ehkä vahviten X -files kamaa. Kuten jo aiemmin puhuttiin, ei hahmon skeptisyys sovi yhteen maailman kanssa ja on aivan turhaa yrittää keksiä toinen toistaan mielikuvituksellisempia keinoja selittää yliluonnollinen muuna kuin mitä se on. Jatkuva silmien ummistaminen hidasta peliä ja hankaloittaa kanssakäymistä muiden hahmojen kanssa. vaikka muutos on hahmokonseptissa nopea, pitää se kuitenkin tehdä pelillisesti mielekkäästi. Toistaiseksi asiat etenevät kuitenkin hyvin omalla painollaan.

Mitä tulee voimien (tai aseiden yms.) käyttöön, niin pidän paljon enenmmän salapoliisipelistä, jossa asioita voi ratkaista johtolankojen ja keskusteluiden pohjalta. Erityiseti handouttien (yli)tulkinta on tosi hauskaa. Mutta toki tarvitaan myös äksöniä ja hahmon kaikkivoipaisuuden tunnetta. Magian käytön hinta voisi silti olla korkeampi. Peliteknisesti lataukset yms. ja niiden takaisin saaminen ovat jääneet minulle hieman hämärämmiksi (sääntöjen opettelu ei kuulu vahvoihin alueisiini). Missään nimessä yliluonnollisen ei pidä muuttua arkipäiväiseksi, vaan sen pitää olla jotain himottua, haluttua, vaarallista ja selittämätöntä. -Marja

...Vadikin pelaajan silmin

Alkuun voisin todeta, että maailman suhteen yhdyn kahden edellisen kuoroon. Maailman synkkyys magian todellisuus ja ihmisläheisyys ovat olleet hienoja elementtejä. Se raadollinen meininki ja kaikenkattava hulluus, joka ympäröi kaikkea yliluonnollista on ollut varsin mainiota. Mielestäni magian pitää ehdottomasti olla todellista. Sellainen "kaikki on olikin vain unta" tai "olette kaikki hulluja" voisi toimia pelissä, jossa on staattinen maailma, josta voisi tasaisesti selvittää palapelin osia. Ikään kuin ratkaista kosmoksen arvoituksen. Juhani kuitenkin vetää peliä, jossa maailma voi muuttua ja faktat vaihtua varsin nopeasti pelin suunnan, pelinjohtajan uusien ideoiden ja draaman tarpeiden mukaan. Sellaisessa pelissä harhatodellisuus olisi vain ylimääräinen ja mielestäni tylsä taustaelementti. Tämä ei tarkoita, että kaiken kohdatun "yliluonnollisen" pitäisi olla oikeasti yliluonnollista. Välissä voi olla taikauskoa hyväksikäyttäviä kiinteistövälittäjiä yms.

Tuosta Osasto E:hen liittyvästä taustapremissistä on ilmeisesti viisi erilaista mielipidettä, yksi jokaiselta pelaajalta ja yksi pelinjohtajalta. Oma visioni on kokoajan ollut jossain Ian Fleming ja alaspäin tuunatun Hellboyn maastossa. Jos yliluonnollista varten on tehty kokonainen oma jaos, oman ryhmän sijaan, niin kyseessä ei mun visiossa voi olla sellainen X-filesin tasoinen homma, vaan jotain paljon konkreettisempaa ja tiheämmin esiintyvää. Siihen liittyen: Toimiminen ilman selkeää johtajaa ei ole hallituksen instituutiossa toimineelle ryhmälle mielestäni missään määrin luonnollinen tapa. Tuntuu hieman siltä, että siinä kohtaa suomalainen demokratia ja individualismi tunkee pelaajissa läpi. Tämä voi tietysti olla muutos, joka on tapahtunut kahdeksan vuoden aikana. Ei mikään ongelma, vain huomio.

Kun vision kampanjaa suurin piirtein yllä olevan kaltaiseksi peliä miettiessä (alkuunhan ei tiedetty, että emme pelaa Osasto E:tä), niin ei varmaan ihme, että mun käsitys yliluonnollisen määrästä ja voimien käytöstä on aavistuksen eri, kuin joillain muilla. Kaikkien muiden palautteessa tuntuu olevan halu pienempään määrään paranormaalia toimintaa. Mulla taas tilanne on hieman toinen. Mulle peli esiteltiin rajakulkijoita käsittelevänä pelinä ja lähdin sellaista pelaamaan. En mä halua pelata mundaania etsivää joka koittaa selvittää yliluonnollisia mysteereitä. Tai voisin halutakin, mutta sitten olisin tehnyt *aivan toisenlaisen hahmon*. Ny haluan pelata alkuperäisen esittelyn kaltaista peliä.

Mitä tulee voimien käyttötiheyteen, niin esim. Vadik on pääsääntöisesti käyttänyt voimiaan, kun a) joku on ollut kuolemassa b) yliluonnollinen hyönteisentiteetti on vallannut Vadikin ryhmätoverin. Poikkeuksena se, kun Vadik siirsi osan nilkassaan olevaa haavaa käteensä ja tämäkin voin siksi, että muuten olisi tullut tympeä tilanne, jossa hahmo jää muista jälkeen. Mun mielestä voimia ei ole käytetty liikaa. Niitä käytetään lähinnä, kun ollaan jonkinlaisen umpikujan edessä joko fyysisesti tai henkisesti. Ja jos hintoja kovennetaan, niin meikäläinen ainakin nostaa protestin. Vadik ei ole koko kampanjan aikana saanut yhtään latausta ulkopuolisesta lähteesä, vaan kaikki on lähtenyt ns. omasta persnahasta ja se tuntuu, Viimeisin reissu johti sairaalaan ja olisi johtanut paljon pahempaan, jos tapahtumapaikkana ei olisi ollut kaupunki, jossa sairaala on lähellä.

Mun mielestä on tylsää pelata yliluonnollista peliä, jossa yliluonnollista sitten hyssytellään ja lamautetaan jatkuvasti. Esimerkkinä voisin todeta vanhan fantsutotuuden: Jos pelinjohtaja antaa hahmoille teleportin, niin sen kanssa pitää olla valmis elämään. Samalla tavalla voisi todeta, että hahmot olivat alkuasetelmaltaan hallituksen paranormaaleja agentteja. Ne tekevät silloin välillä paranormaaleja juttuja. Se on pelinjohtajalle omanlaisensa haaste, mutta ei mielestäni mitenkään mahdoton. Samanlaisten kysymysten äärellä ollaan kaikissa peleissä, jotka ovat millään lailla suorittamispainotteisia. Cyberpunkin yliviritetty hahmo voi tappaa melkein mitä vaan. Se ei tarkoita, että pelinjohtajan pistäisi koventaa NPC:tä tai tehdä cyberin käytöstä maksullista. Se vain tarkoittaa, että perustyyppien tappaminen ei voi olla se pelikerran haaste. Mun mielestä Rajapolun tapauksessa tilanne summautuu aika hyvin. Onhan meillä supervoimia joo. Mutta jos ne on niin kovin käsistä lähteneitä, niin miksei se taulu ole jo meillä?

[sivupolku] Mitä tulee voimien blatanttiin käyttöön, niin ihmisten kyky olla välittämättä outouksista on ihan uskomaton. Sen huomaa helposti, kun tekee jotain vähänkään kummallisempaa kaupungilla. Ketään ei kiinnosta tai jos kiinnostaa, niin ne olettaa kyseessä olevan joku performanssi. Viime pelin kohtaus sillan alla oli juuri sitä. Joukko tyyppejä kalliin näköisissä kuteissa maalaa jotain kuvioita yhden tyypin rintaa, Jos joku edes välitti tilanteesta, jota varjosti muutama keho ja silta, hän todennäköisesti olette porukan olevan larppaajia tai performanssitaiteitlijoista. [/sivupolku]

Mikään ylläolevasta ei tarkoita, että kannattaisin mitään tulipallopelaamista. Viime aikoina meidän porukka on vaan ollut melkoisen tiukissa tilanteissa ja tiukoissa tilanteissa myös harvinaisempiakin resursseja otetaan käyttöön. Jos viime peli olisi ollut pelkkää taulun metsästystä, niin siitä olisi tullut jälleen sessio, jossa voimia ei olisi käytetty, ainakaan täältä päin.

Mun mielestä Eetun ideat suurista yliluonnollisista vaikuttajista hallituksissa yms. on varsin hieno. Salaliittoja kaikille! -Pekka

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped