Kirjoittanut: Aasa T

"Eikö tämän jumalten hylkäämän valtakunnan haju ikinä lähde pois", Morani mutisi hinkatessaan vankilareissulta jääneitä tahroja pois kasvoistaan. Hän näki aivan selkeästi likatahran poskessaan, ja koitti kostealla pyyhkeellä puhdistaa poistaa sen. Mutta mitä enemmän Morani hinkkasi, sitä laajemmalta tahra näytti. Hän pysähtyi. Peilikuva katsoi häntä suoraan silmiin, ja musta tahra kasvoissa levisi kuin murtuvan jään railo, paljastaen jotain altaan, jotain pimeää, jotain pahaa, mustat perhoset täyttivät peilin ja-

"Morani, ootko kunnossa?"

Rahinan ääni herätti Moranin, ja hän käänsi katseensa peilistä. Rahina harjasi hiuspehkoaan auki, ja hänen kasvoillaan oli sekä huolta että pelkoa.

"Kyllä kyllä, tahra ei vain millään jätä minua rauhaan."

"Sinun...ystäväsi ovat paljon kurjemmassa kunnossa kuin sinä. Vankila sopii sinulle." Rahina irvisti ilkikurista hymyä.

Morani tuhahti. Enryk oli tavalliseen tapaansa sinut oman verisyytensä kanssa, aivan kuin hänen uniikki metaboliansa imisi verta itseensä. Joku päivä vielä tutustun hänen oudon lahkonsa metodeihin, ja mihin se kaikki veri oikein menee. Opettajat Syreenitemppelissä ajelivat päänsä paljaiksi ja olivat tarkkoja hygieniastaan, sillä ruumiin eritteet ja kappaleet olivat tie toisten hallintaan. Vanhaksi Vereksi Enryk ja Josefka sitä kutsuivat.

Lysander taasen...on selkeästi reunalla. Joko hän kiipeää ylös voittajana tai lankeaa kuiluun. Haluan olla läsnä joka tapauksessa, lopputulos on molemmin puolin kiehtovaa hänen lahjojensa ja taipumustensa nähden.

"Kiitos, muuten."

Moranin ajatus katkesi. "Mistä? Ai niin, ei kestä kiittää." Morani asteli istumaan penkille Rahinan viereen. Rahina oli häntä melkein päätä pidempi, solakka ja atleettinen siinä missä Morani oli laiha rimpula.

"Muut- sinut saatiin ulos sillä, että sinusta on hyötyä heille. Lysander Astalla, kunniakkaalla johtajallamme, on tarve sinun kyvyillesi aurinkoviinin hankkijana hänen ravintolaprojektinsa suhteen. Minä suosittelin sinua."

"Ai."

Äänen kalseus iski Moraniin kuin puukko. Rahina jatkoi tukkansa suorintaa, katsoen suoraan eteenpäin.

"Rahi, kuuntele. Minun piti kertoa heille jotain. En olisi onnistunut vapauttamaan sinua yksin, ja tarvitsin jotain joka tuottaa heille hyötyä. Ei tämä ole minulle pelkkää bisnestä. Kerätköön he maallista mammonaa. Minulla on isompia suunnitelmia."

"Sinulla on aina suunnittelmia, Mori. Kuinka usein ne ovat johtaneet mihinkään hyvään? Oletko kuullut mitään Kethrysista saapumisesi jälkeen? Olet yhä puheenaihe paikallisissa piireissä. Bukharin nimi on-"

"Minä en ole enään Bukhari. Minä olen Morani, Syreenitemppelin Kuiskaaja." Nyt oli Moranin vuoro tuijottaa suoraan eteensä.

Rahina huokaisi. Hän nousi ylös ja kietaisi hiuksensa nutturalle.

"Minä tiedän, Morani. Minä jopa luotan sinuun, ja siinä kerhossa ei juuri muita jäseniä ole. Mutta sinun pakkomielteesi johtaa sinut lopulta jonnekin, johon minä tai sinun uudet toverisi eivät voi sinua seurata."

Morani tuijotti seinää, hengittäen hiljalleen.

"Huoh. Tule, aika jatkaa tätä show'ta. Mitä minun pitikään taas kuljettaa?"

Morani käänsi katsettaan kohti peiliä. Hän ei nähnyt omaa peilikuvaansa, vain loputtoman parven mustia perhosia.

"Aurinkoviiniä."

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped