Toiminnot
Sivusto
Peliraportti, ToinenPimeys-seikkailut
Daumlara Aumlyvari, jonka olemuksen Daleithir oli omaksunut, oli todellisuudessa Huoneen Azrinae palvelija, jonka isäntä Brizavas Azrinae kuului niihin Azrinaen ylimyksiin, jotka Allevrahn valtaantulon seurauksena joutuivat epäsuosioon. Tämä ylimys oli liittoutunut Raumvaraz Vonnarcin, yhden Socalasin velhoista kanssa. Yhdessä salaliittolaiset olivat onnistuneet lähettämään joukon salamurhaajia Azrinaen armeijan mukana Celwynvianiin, tarkoituksenaan salamurhata Nolvennis Azrinae. Daumlaran ryhmä salamurhaajia ei koskaan päässyt toteuttamaan aikeitaan. He kaatuivat kaikki sodassa haltioita vastaan tätä ennen. Raumvaraz tunnisti Daumlaran ja alkoi ihmetellä miten tämä nimenomainen drow oli päätynyt takaisin Zirnakayniniin, eikä silti ollut ottanut yhteyttä salaliittolaisiin.
Ryhtyen tuumasta toimeen, Raumvaraz käski Daumlaran vangittavaksi. Hän piti Daumlaraa vankina ja yritti parhaansa mukaan kiduttaa hänestä tietoja. Daumlara ei kuitenkaan antanut periksi. Lopulta, kun Raumvaraz oli jo luovuttamaisillaan, Daleithir murtui. Hän kertoi vahingossa oman oikean nimensä eikä huomannut kohtalokasta erhettään, ennen kuin havaitsi Raumvarazin kasvoilla voitonriemuisen ilmeen. Raumvaraz ei kuitenkaan ehtinyt nauttia voitostaan pitkään, sillä samassa hänen selkäänsä iskeytyi sahalaitainen miekka, joka terä halkaisi hänen sydämensä ja tunkeutui ulos hänen kurkustaan.
...
Yön veitset olivat operoineet haltioiden keskuudessa Celwynvianissa jo vuosikaudet. Siten ei ollut järin yllättävää, että he lopulta pääsivät erään vihollisensa taitavimmista salamurhaajista jäljille. Santrai'lanthilin kätten jäljet olivat helposti tunnistettavissa. Shin'rakorathin valvojan, Kwavan vangitseminen ja vieminen pimeyden maille oli Yön veitsille lastenleikkiä. Pitkällisen kidutuksen jälkeen Kwava paljasti Santrai'lanthilin todellisen identiteetin. Sen sijaan, että Yön veitset olisivat kuitenkaan paljastaneet soluttautujaa drow-kansan keskuudessa, häntä päätettiin käyttää työkaluina. Santrai'lanthilin ensimmäinen tehtävä Yön veitsien jäsenenä olisi salamurhata kokonainen solu yhä Azrinaen huoneen alkuperäisille ideaaleille uskollisia salaliittolaisia, joilla oli tukikohta Zirnakayninin syrjäisessä kolkassa.
Santrai'lanthilin yllätys oli varsin suuri, kun hän murhattuaan kaikki piilopaikasta löytyneet salaliittolaiset löysi heidän tyrmäsään vangittuna olleen Daleithirin. Daleithirin verisiltä huulilta purkautuivat sanat: "He tietävät meistä."
Kaksikon paluu Vonnarcien kartanolle tapahtui epätietoisen ja epäluuloisen hiljaisuuden vallitessa. Muiden kanssa pitäisi päästä keskustelemaan kaikesta tapahtuneesta, mielellään mahdollisimman pian.
...
Orjaemo Undamesta Vonnarc kyyristyi pöytänsä takana ja kurkotti kaulaansa eteenpäin, kuin käärme valmiina iskemään, ja sähisi terävästi. Hänen silmänsä leimusivat vihasta, ja kun hän aloitti puheensa, hänen sanansa tihkuivat katkeraa myrkkyä: "Ensimmäinen tytär Alicavnis on henkilökohtaisesti esittänyt teille kutsun saapua tapaamaan häntä. Sikäli kun tiedän, vain harva Huoneen Vonnarc ylimys, eikä varmasti yksikään alhaissyntyinen palvelija, on tullut kutsutuksi Socalasin torniin. Poislukien tietysti ne, jotka on raahattu sinne kahleissa rangaistaviksi... Voitte siis lukea itsenne etuoikeutetuiksi... tai kirotuiksi." Undamesta viittilöi kärsimättömästi kohti ovea. Hänen olemuksesta saattoi aistia peittelemätöntä kateutta.
Soluttautujat lähetettiin Socalasin torniin, jossa he tapasivat ensimmäinen tytär Alicavnissin. Alicavnisilla oli tarjolla hedelmiä, viiniä, rypäleitä, leipää, juustoa ja lihaa. Kaikki ruoka oli selvästi peräisin pintamaailmasta. Alicavnissa kehoitti vieraitaan ottamaan pöydän antimista. Pian hänen ilmeensä kuitenkin muuttui tuimaksi ja hän puhuu:
"Te ette ole sitä mitä väitätte olevanne. Te löyhkäätte auringonvalolle, sateelle ja valheille, joita kertovat ne, jotka julkeavat kutsua itseään haltioiksi. Te pilkkaatte parempianne teeskentelyllänne. Teidän silkka läsnäolonne täällä on loukkaus kaikkia kansani kokemia kärsimyksiä kohtaan. Mikä pahempaa, olette tuoneet saastaisen valheenne ylvään Huoneen Vonnarc taloon. Te olette tunkeutujia, vakoojia ja loisia. Koko Zirnakaynin ylistäisi minua jos tuhoaisin teidät niille jalansijoillenne."
Alicavniss piti tauon, ikään kuin puntaroiden vaihtoehtojaan. Hän ei ollut täysin varma keitä soluttautujat olivat.
"Herää siis kysymys, miksi en ole jo tappanut teitä... Kenties minulla on teille vielä käyttöä. Totta puhuen minulle on yhdentekevää keitä te todellisuudessa olette. Mikäli ette ole droweja, tiedätte itse paremmin kuinka vaarallisessa tilanteessa olette. Taidan pitää epäilykseni vain omassa tiedossani toistaiseksi. Itse asiassa, olen melko varma, että meillä on yhteinen päämäärä. Voin auttaa teitä saavuttamaan päämääränne, mikäli te autatte minua."
"Niin... pienet drowit, kertokaa minulle mikä tuo teidän Zirnakayniniin ja miten sen jalo kansa voi parhaiten osoittaa teille vieraanvaraisuuttaan."
Rakas päiväkirja,
Tiedän, että olen jättänyt sinut huomioimatta viimeaikoina, mutta maagisesti naamioituneena drowksi, joka luo lantaa Zirnakayninin sokkeloissa, on ollut hieman epäkäytännöllistä kirjata ylös tapahtumia. Kuitenkin tein alhaalla ollessani mielenkiintoisia havaintoja epäkuolemasta, sillä minulla oli lähes ainutlaatuinen tilaisuus tutkia erästä yksilöä hyvin tarkasti ilman tavallista hengenvaaraa. Siltä varalta, että nämä kirjat saa joskus käsiinsä joku, jota elämäni ja tekoni kiinnostavat, on ehkä parempi valoittaa miten päädyin tilanteeseen ennen tekemiäni tutkimuksia ja päätelmiä.
Olimme seikkailleet jo pidemmän aikaa Zirnakayninissä, Huoneeseen Vonnarc soluttautuneina, kun meidän juonemme paljastui ja Huoneen ensimäinen tytär, komensi meidät audienssille jonkinlaiseen tasku-ulottuuvuuteen, johon hänen torninsa Zirnakayninissä oli yhdistynyt. Alicavniss yritti ensin saada tietää, keitä me olimme. Epäonnistuttuaan tässä hänen sävynsä vaihtui sovittelevammaksi, ja sillä Huone Vonnarc, siinä missä mekin, halusimme heikentää Huoneen Azrinae valtaa, hän lähetti meidät tehtävälle. Kyllä, minä, Daleithir, alennuin ottamaan osaa (tai ehkä toimimaan jonkinlaisena pelinappulana) pimentohaltioiden sisäisiin kamppailuihin. Mutta kaikki suuremman hyvän nimissä, vannon!
Ensimäinen Tytär Alicavniss halusi meidän lähtevän paikkaan nimeltä ”Myrkkysuudelma” (karkea käännös, pimentohaltioiden käyttämässä nimessä on mielestäni jotenkin osana käskymuoto), joka kuulemma oli paikallinen korruption pesä. Ja kun drowt kutsuvat jotain korruptoituneeksi, se on aika huono juttu, huomioonottaen mitä he pitävät ”normaalina”. Paikan pyörittäjä, dekadentti drow nimeltä Orvignato, oli tehnyt jotain, josta Alicavniss ei pitänyt. Meidän tehtävämme Alicalle oli mennä Myrkkysuudelmaan ja hakea sieltä Orvignaton pää, ilman loppuruumista, ja joitain kirjeitä. Kuulemma (tämä tuli minulle hieman uutena tietona tässä vaiheessa) päiden kerääminen ja toimittaminen oli jotain, jota muut solun jäsenet tekivät lähes harrastuksenomaisesti. Vitsailivat siitä, kenen päitä heillä sattui olemaan milloinkin mukanaan. Jotenkin makaaberia. Alica lupasi tosiaan vastapalveluksena auttaa meitä meidän tavoitteissamme Huonetta Azrinae vastaan. Oletuksemme oli, että naaras pettäisi meidät ensimäisen tilaisuuden tullen. Poistuimme Ensimäisen Tyttären luota mahdollisimman nopeasti, valmistauduimme matkaan ja otimme selvää missä tämä Myrkkysuudelma oikein sijaitsi.
Paikka paljastui linnoitukseksi kaupungin ulkopuolella. Linnoitukseksi, jossa harrastettiin kaikkia mahdollisia paheita, mitä drown sairas mieli pystyisi keksimään. Linnoitukseksi, jota ympäröi iso luola jota oli helppo puolustaa, ja johon johti yksi tie. Ja jonka sisäänpääsyyn vaadittava tunnussana vaihtui päivittäin. Helppo homma siis.
Väijytimme erään drowaatelisen matkalla Myrkkysuudelmaan, saimme ongittua häneltä tunnussanan ja ryhmämme hieman sekopäinen murhaajatar tappoi tämän ennen kuin ehdin ehdottaa muuta. En ole pahemmin maininnut ryhmämme jäsenistä, mutta se on sanottava, että he, sisarentytärtäni lukuunottamatta, ovat vakavasti häiriintyneitä. Ja pimentohaltiana esiintyminen ei todellakaan tehnyt heille hyvää. Murhaajatar oli ymmärtääkseni aiemmin jäänyt kiinni joillekin droweille ja nämä, sen sijaan, että olisivat tappaneet hänet, olivat palkanneet hänet tappamaan jotain toisia kaltaisiaan.
Joka tapauksessa, pääsimme sisään kerrottuamme tunnussanan ja maksettuamme järkyttävän suuren summan rahaa. Itse paikka oli jonkinlainen yhdistelmä baaria, bordellia, uhkapeliluolaa ja areenaa, nämä kaikki suhteutettuna drown maailmankuvaan – kaikki oli mahdollista. Josta päästään tarinan varsinaisesti mielenkiintoiseen kohtaan. Johtuen joidenkin drowaatelisen mielenkiintoisista mauista, oli Myrkkysuudelmassa mahdollista vuokrata itselleen epäkuollut seuralainen muutamaksi tunniksi käyttöönsä. Tämä oli tilaisuus, jota ei voinut sivuuttaa.
[… tässä kohtaa on kymmeniä sivuja tutkimusaineistoa epäkuolleen anatomiasta, sielunelämästä ja muusta, josta suurin osa haltioista (tai muistakaan sivistyneiden rotujen edustajista) ei todellakaan halua tietää mitään. Joku hieman vinksahtanut Necromancer saattaisi tajuta muistiinpanoista jotain, ja jopa hyötyä Daleithirin ajatuksista ja tutkimustuloksista …]
Eli ikäväkseni jouduin tässä vaiheessa pakenemaan paikalta ja jättämään Pharasman siunaamat epäkuolleen tuhkat sängyn alle. Löydettyäni muut soluni jäsenet, pyysin heiltä apua naamioitumisessa siltä varalta, että joku tajuaisi mitä huoneessani oli tapahtunut, ja se jotenkin vaarantaisi tehtävämme. Tässä vaiheessa ryhmän raivohullu (josta olen maininnut aiemminkin – outo lohikäärmeverinen sekopää) tunkee miekan kylkeeni ja alkaa väittämään minua petturiksi ja tivaamaan kuka minä oikein olen ja mitä olen tehnyt Daleithirille. Minun on pakko myöntää, että olin aivan varma loppuni tulleen sillä sekunnilla, mutta onneksi kaveri rauhoittui. Kuulin myöhemmin hänen joutuneen orgioihin jonkin lonkerodemonin kanssa ollessani suorittamassa tutkimuksiani. Kaikenmaailman paheisiin varjomaat ajaakaan sinne joutuvan haltian.
Suunnittelimme pitkän tovin kuinka edetä - yllättävää kyllä ehdotustani mennä ja kysyä olisiko mahdollista saada audienssi Orvignaton kanssa jopa noudatettiin. Murhaajatar sanoi saaneensa sovittua tapaamisen Myrkkysuudelman johtajan kanssa, mutta siinä saattaisi kestää tovi. Joku (ehkä sisarentyttäreni, hän oli ainakin suunnitelmasta kovin innoissaan) päätti, että odotellessamme voisimme yrittää saada Orvin huomion jollain toisella tavalla - tarkemmin ottaen esittämällä (tai olemalla) gladiaattoreita ja päästä veriurheilusta innostuneen entisen palkkasoturin juttusille olemalla tarpeeksi väkivaltaisia. Veljentyttäreni otti managerin roolin ja loisti siinä upeasti - ei oikeastaan ihme, jos muistaa millainen hän oli pikkutyttönä. Raivohullu ja vainoharhainen (jonka on ollut koko varjomaissa vierailun ajan ollut lähes mahdoton olla ampumatta nuolta pienimmänkään rasahduksen kuultuaan) pistettiin taistelemaan, minä parantamaan heitä taisteluiden välissä ja murhaajatar tarkkaili tilannetta piilosta.
Taistelupari ei millään tavalla tuntunut ymmärtävän areenataistelun periaatteita, vaan perääntyivät toistuvasti nurkkiin jossa yleisön oli vaikea seurata taistelun kulkua ja tekivät muitakin amatöörimaisia virheitä. Onneksi siskontyttöni sentään opasti heitä välillä kuiskaamalla taikuudellaan viestejä heidän korviinsa, mutta sekään ei aina tuntunut auttavan. Taisteluita oli kolme - ensimäinen jotain outoja demonisia koiria, sen jälkeen maahai ja kaksipäinen jätti ja lopulta seitsenpäinen hydra. Koiria vastaan parivaljakko taisteli nurkassa pilaten yleisömenestyksen. Kaksipäistä jättiä vastaan taistellessa raivohullu taas näytti olevan kuin humalassa, kaatuillen minkä kerkesi ja sähläten jokaisella mahdollisella tavalla. Hydra hoideltiin taas ehkä hieman liiankin helponnäköisesti (toisaalta, heitä suojeli voimakkaat Pharaisman siunaukset joita olin rukoillut heidän ylleen). En usko, että yleisö ehti oikein kunnolla edes lyödä vetoa ennen kuin hydra läsähti antiklimaattisesti taistelutantereelle kuolleena.
Orvignato oli joka tapauksessa vakuuttunut, ja pääsimme tapaamaan häntä hänen toimistoonsa. Joitain hetkiä myöhemmin murhaajatar sahasi jo hänen päätään irti toisenkymmenen drown ja driderin korkuisen raatopinon huipulta ja pakenimme pitkiä tunneleita pitkin takaisin kohti Zirnakayninaa ja Vonnarcin huoneen Ensimäistä Tytärtä.
Matriarkka Ilaxdria Azrinaen kuoleman olosuhteet ovat yhä tänä päivänä hämärän peitossa, joskin minulla ja liittolaisillani on kyllä aavistukseni todelisesta syyllisestä. Muotoilen epäilykseni kysymyksen muotoon: Kuka hyötyi eniten siitä, että yli kolmesataa vuotta kestänyt valtakausi tuli päätökseensä ja voimakas johtaja korvattiin johtajalla, joka on sekä impulsiivinen että lyhytnäköinen? Kansaamme ravistellut sisällissota oli tuhoisa. Tuon sotaisan idiootin Simovaran niin kutsuttu valtakausi... Hänen takanaan vaikutti varmasti eräs, jonka suunnitelmat olivat huomattavasti kauaskantoisemmat ja paremmin verhotut.
Kumpikaan näistä ei kuitenkaan osannut odottaa Allevrahia. Tämä määrättömän kunnianhimoinen Abraxasin papitar nousi tuiki tuntemattomuudesta valtaan. Hän oli kuin myrkyllinen käärme, jota Simovara oli tietämättään pitänyt sylissään. Kun Allevrah viimein näytti myrkylliset hampaansa vain iskeäkseen ne Simovaran pahaa aavistamattomaan kurkkuun, oli jo aivan liian myöhäistä. Allevrahn kannatus oli jo tuolloin niin vahvaa, ettei hänen asemaansa huoneen matriarkkana, ja siten koko Zirnakayninin valtiattarena käynyt kiistäminen. Ne, jotka vastustivat häntä, tuhottiin armotta, pakotettiin myötämielisiksi tai ajettiin maanpakoon. Kysyn jälleen, kuka menetti eniten, kun Simovara korvautui huomattavasti voimakastahtoisemmalla Allevrahlla? Varmasti tuo samainen taho oli alun alkajaankin ollut Ilaxadrian ennenaikaisen poismenon takana.
Allevrah "Azrinae" oli vähintäänkin epäilyttävä tapaus. Hänellä oli hallussaan kiistattoman voimakasta taikuutta, joka oli varmastikin peräisin taivaanputoamista edeltävältä ajalla. Hänen tietonsa pinnan petturihaltioista olivat mittavat ja perinpohjaiset. Näitä hänen voimavarojaan merkittävämpiä olivat ainoastaan hänen vankkumattoman luja tahtonsa ja palava vihansa näitä samaisia pettureita kohtaan. Lyhyessä ajassa saapumisensa jälkeen Allevrah oli tehnyt koko kansastamme vihan ahjossaan karaistun aseen. Allevrahn ja suurimman osan Azrinaen vahvuudesta poistuminen Zirnakayninista jätti kaupungin sekasorron valtaan. Azrinaen liittolaiset, Vonnarcit, olivat entistä vastentahtoisempia seuraamaan Azrinaen sukua Allevrahn viittoittamalla tiellä. Vihamiehet, vaikkakin kerran murskatut, eivät olleet vielä kokonaan voitetut. He vain piileskelivät, nuollen haavojaan ja punoen suunnitelmiaan...
Huoneen Azrinaen pitkän marssin päämärä sijaitsi syvällä Varjomaiden uumenissa, Orvissa, legendaarisessa maassa, joka tunnetaan Mustan veren maana. Tuo paikka mainitaan muinaisten kirjoituksessa vaarojen maana, jonka mustasta kalliosta pulppuaa mahtavaa, alkuvoimaista taikuutta. Tuon mahdin valjastaminen käyttöön epäilemättä palvelisi Allevrahn suunnitelmia kiskoa pyrstötähti taivailta, suoraan petturihaltioiden valtakunnan sydämeen Kyoniniin.
Loistava päiväkirjateksti. Hyvin kuvaavat nimet Ithelrilille ja Theirastralle. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi Santrai on murhaajatar? Sehän tappaa vain tarpeeseen, hirveää panettelua. Siis jonkuhan on tehtävä se likainen työ tai jotain... Terhi
Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped
