Vihreä astronautti

Viiden kohtauksen mittainen lyhytelokuva.

Henkilöhahmot

MIES – Vihreä astronautti. Maapallon viimeinen mies. Nooa. Gaian, Äiti Maan Vihreä ritari.
NAINEN – Äiti Maa, Gaia
NUORI MIES – Uuden Maan ensimmäinen mies. Symbolisesti vihreän astronautin poika.
NUORI NAINEN – Uuden Maan ensimmäinen nainen.

Ensimmäinen kohtaus

Useita nopeasti leikattuja pätkiä uutisista kaikkialta maapallolta. Uutisten aiheina ovat sodat, nälänhätä, ilmastonmuutos, luonnonmullistukset, kulkutaudit jne. Leikkeiden sävy on toteavan negatiivinen, jopa apokalyptinen. Kamera loittonee uutiskollaasia näyttävästä ruudusta etäämmäksi. Televisioruutuja on useita kymmeniä. Ne kaikki suoltavat samaa sanomaa. Huone, jonka yhden koko seinän ruudut peittävät on hämärästi lattian ja katon rajaan sijoitetuilla sinisillä loisteputkilla valaistu monitahokas, jonka keskellä on metallia ja muovia oleva futuristista valtaistuinta tai laiskanlinnaa muistuttava tuoli. Tuolissa istuu mies, jonka näemme ainoastaan kumararyhtisenä siluettina. Kamera liikkuu oikealle kuvaten edelleen miestä, kunnes miehen sivuprofiili näkyy. Televisioiden valot ja äänet jäävät oikealle. Kamera tarkentaa vanhan miehen käsinojalla olevaa oikeaa kättä kohti. Käsinojassa on krominen konsoli. Mies painaa muutamaa nappia. Televisioruudujen ääni feidaa ja korvautuu klassisella musiikilla: Mozartin Requiemin alkusoitto. Mies painaa vielä joitain nappeja. Television kakofoninen välke korvautuu tasaisen tyynellä vaalealla ja sinervällä valolla. Kamera kääntyy kohti ruutuja ja liikuu miehen takaoikealle niin, että miehen ja tuolin siluetti jää ruudun vasempaan alakulmaan. Kaikilla ruuduilla yhteensä on nyt yksi ainoa iso näkymä: Maapallo kuvattuna tuhansien kilometrien korkeudesta kiertoradalta. Mies nyyhkäisee kuuluvasti, nojaa eteenpäin kämmeniinsä ja alkaa itkeä äänekkäästi. Kamera loittonee ja feidaa mustaan, samoin musiikki.

Toinen kohtaus

Kahdeksankulmion muotoinen käytävä, jossa on seinät keraamisista laatoista. Kamera liikkuu polvenkorkeudella kohti käytävän päädyssä olevaa ovea, joka liukuu auki. Ovesta astuu samainen mies, mutta näemme hänestä vain valkoiset astronautinsaappaat. Mies kävelee pitkin kaikuvin askelin kameran ylitse. Kamera kääntyy seuraamaan miestä. Näemme, että mies on pitkä ja laiha ja pukeutunut valkoiseen haalariin. Miehen hiukset ovat sotkuiset, puolipitkät ja ruskeat. Kuuluu naisen ääni, joka saa miehen pysähtymään niille jalansijoilleen käytävän puolivälin tienoille. Ääni tulee tarkkailuhuoneesta, josta mies juuri poistui.

NAINEN: ”Käännätkö minulle selkäsi?”
MIES: ”Kyllä. Eikö se siltä vaikuta? Sinulla ei ole minulle enää mitään tarjottavaa.”
NAINEN: ”Minne sinä menet, minäkin tulen. Olet minun luomukseni.”

Mies kääntyy puolittain. Näemmä hänen kasvojensa sivuprofiilin. Hänellä on voimakkaat kasvonpiirteet, ruskeat silmät ja useiden viikkojen sänki.

MIES: ”Hmh. Kaiken jälkeen, mitä olen sinulle tehnyt?”
NAINEN: ”Kyllä. Minä olen sinun ja sinä olet minut. Nyt ja aina.”

Mies nostaa katseensa ja katsoo kohti tarkkailuhuonetta, josta naisen ääni tulee. Sieltä tuntuu hohtavan kirkasta valoa, joka saa miehen ahavoituneet kasvot vaikuttamaan hetkeksi paljon nuoremmalta. Mies siristää silmiään ja nostaa kätensä silmiensä eteen suojaksi.

Kamera loittonee miehestä, peruuttaa koko matkan tarkkailuhuoneeseen, kunnes kokonaan näkyviin tulee ovensuussa seisova alaston nainen, joka on nyt kameraan selin. Nainen on runsasvartaloinen ja vaikuttaa keski-ikäiseltä. Hänen aukinaiset hiuksensa ovat pitkät ja elinvoimaiset. Naisesta tuntuu hohtavan lämmintä valoa.

NAINEN: ”Olet minun vihreä ritarini. Sinun kupeittesi hedelmä täyttää minut uudelleen. Sitten kun palaat luokseni.”

Leikkaus miehen kasvoihin, jotka vaikuttavat hämmentyneiltä ja samalla jotenkin sekä surumielisiltä, että toiveikkailta. Miehen silmistä valuu kyyneleitä, mutta on vaikea päätellä johtuvatko kyyneleet surusta vai kirkkaasta valosta. Naisesta hohtava lämmin valo himmenee. Mies räpytelee silmiään hetken. Valo on nyt poissa. Mies laskee katseensa hetkeksi, sitten kohottaen päänsä uudelleen. Nyt hänen katseessaan on teräksistä määrätietoisuutta. Feidaus mustaan.

Kolmas kohtaus

Kamera liikkuu korkealla jalkapallokentän kokoisen salin poikki. Salin seinät ovat metallia ja keraamisia levyjä. Salissa on tuhansittain huurtuneita muovisia kotiloita tai arkkuja muistuttavia esineitä kymmenissä riveissä ja kerroksissa. Kameran liukuessa kotiloiden ylitse näemme, että niissä on ihmislapsia. Kamera jatkaa kulkuaan salin poikki ja liukuoven läpi käytävään. Toinen liukuovi aukeaa ja tulemme isoon, suunnattoman vehreään, pehmeän vihertävän valon valaisemaan kasvihuoneeseen. Näemme miehen puutarhurin hommissa, tarkastamassa näytöltä, että kasvit ovat yhä kunnossa. Mies on nyt selvästi vanhempi. Hänen hiuksensa ovat pidemmät ja niissä on harmaata. Hänen astronautinpukunsa on myös kuluneempi ja kellastuneempi. Hänellä ei ole takkia yllään, vaan ainoastaan hihaton paita, joka jättää hänen jäntevät käsivartensa paljaiksi. Kun hän nostaa katseensa, huomaamme, että hänen aiemmin ruskeiden silmiensä sävy on muuttunut selkeästi vihreän suuntaan. Hän kääntää katseensa äkisti sivulle kuullessaan äänen.

NAINEN: ”Olet tehnyt hyvin. Pian sinusta aika jättää ja poikasi jatkavat työtäsi.”

Leikkaus miehen kasvoihin. Hän katsoo jonnekin kasvihuoneen metsäisiin uumeniin.

MIES: ”Olen kartoittanut uuden, elliptisen reitin. Matka kestää noin viisikymmentä vuotta, mutta koska kuljemme valon nopeudella, maapallolla kuluu sillä välin miljoonia vuosia. Riittävästi aikaa ihmiskunnan kuolla sukupuuttoon, merien ja ilmakehän puhdistua ja otsonikerroksen eheytyä.”

Nainen lähestyy miestä vehreän lehvästön läpi. Näemme hänestä vain vilauksia elinvoimaisesti hohtavaa, kuulasta ihoa ja runsaita muotoja vihreyden ja kukkien keskeltä.

NAINEN: ”Riittävästi aikaa parantua. Ja aloittaa alusta.”

Leikkaus mieheen. Puolivartalokuva. Mies laskee päänsä ja tuntuu epäröivän.

MIES: ”Entä jos teemme samat virheet uudestaan? Myrkytämme planeetan ja teemme sen elinkelvottomaksi. Miksi ihminen muuttuisi?”
NAINEN: ”Syntymä, elämä ja kuolema. Kaikki muuttuu, mutta pysyy silti samana. Toinen mahdollisuus on aina toinen mahdollisuus.”

Nainen on nyt astunut esiin lehvästön lomasta. Puolilähikuva. Naisen kasvot eivät erotu, vaan ovat pitkien hiusten ja hiuksissa olevien kukkien peitossa. Näkyvissä ovat ainoastaan täyteläiset huulet. Kamera lähenee, kunnes kuvassa on enää naisen kasvojan alaosa: huulet, sironmuotoinen leuka, hiuksia ja kukkia.

NAINEN: ”Shh.. Murehdit liikaa. Minun Vihreä Ritarini.”

Kameroi loittonee. Nainen kietoo kätensä miehen vyötärön ympäri. Mies kietoo omat kätensä naisen ympärille. Mies nostaa naisen syliinsä, astuu vehreyden joukkoon ja laskee naisen sammaleiselle vuoteella samalla suudellen tätä intohimoisesti. Nainen naurahtaa leikkisästi.

NAINEN: ”Sanoinhan, että sinussa on voimaa yhä!”

Kamera loittonee ja feidaa. Kuuluu naisen voihkaisu.

Neljäs kohtaus

Olemme samassa kasvihuoneessa kuin aiemmin. Nyt se vaikuttaa paljon isommalta ja laajemmalta. Puut ovat kymmenmetrisiä. Runsaasti aluskasvillisuutta, puissa on hedelmiä ja pellot kasvavat viljaa. Kuuluu leikkivien lasten ääntä. Näemme tusinan verran eri ikäisiä lapsia pukeutuneena yksinkertaisiin valkoisiin vaatteisiin. He leikkivät hippaa. Kamera lähentyy isoa tammea, jonka juurella istuu mies, nyt vanha ja valkohiuksinen. Hän katselee leikkiviä lapsia. Hänen ilmeensä on levollinen. Lasten joukosta astuu nuori mies, joka muistuttaa suuresti miestä nuorempana. Hän kyykistyy vanhan miehen viereen ja puhuu.

NUORI MIES: ”Isä, kerro minulle äidistäni.”

Vanhempi mies kohottaa katseensa nuoreen mieheen ja hymyilee.

MIES: ”Tapaat hänet pian itse.”

Kamera kuvaa vanhan miehen kasvoja. Hänen ilmeensä on kirkas. Hänen silmänsä ovat nyt selkeästi vihreät. Hän tuntuu katsovan jonnekin kaukaisuuteen, nuoren miehen ohi tämän vasemman olan yli. Kamera loittonee. Nuori mies kääntyy katsomaan samaan suuntaan, jonne vanha mies katsoo. Kamera hidastuu. Nuori mies kääntyy takaisin katsomaan vanhaa miestä. Hänen ilmeensä vakavoituu ja hän laskee päänsä rintaa vasten, laskien samalla oman kätensä vanhan miehen olkapäälle. Vanha mies katsoo yhä kaukaisuuteen, mutta hän ei enää liiku. Nuori mies sulkee vanhan miehen silmät kämmensyrjällään. Kamera kääntyy ylöspäin ja kuvaa suuren tammen lehvästöä alhaalta päin. Vaikuttaa olevan syksy, sillä lehdistä muutama on muuttunut kellertäväksi. Yksi kullankeltaisista lehdistä irtoaa puusta ja leijailee hitaasti kameraa kohti.

Viides kohtaus

Olemme hämärästi valaistussa tarkkailuhuoneessa. Tuolin vieressä seisovat nuori mies ja nainen. He ovat selin kameraan. Heidän etupuolellaan on kaikki monitoriruudut täyttävä näkymä vihreästä ja sinisestä planeetasta. Miehen käsi on naisen hartioiden ympärillä, naisen käsi on miehen vyötäisillä. Molemmat katsovat ruuduilla näkyvää planeettaa.

NUORI MIES: ”Luotausten perusteella planeetta on elinkelpoinen. Ei merkkejä kaupungeista.”
NUORI NAINEN: ”Se on kaunis. Mikä sen nimi on?”
NUORI MIES: ”Isä kertoi, että kolme miljoonaa vuotta sitten sen nimi oli Maa. Luulen, että on aika antaa sille uusi nimi.
NUORI NAINEN: ”Gaia. Sen nimen tulisi olla Gaia.”

Nuori myös katsoo naista, nyökkää ja hymyilee onnellisesti.

NUORI MIES: ”Gaia. Kuulostaa hyvältä.”

Mies suutelee naista. Kamera ylittää heidät ja ajaa kohti näyttöjä, kunnes planeetta Maa täyttää koko ruudun. Feidaus mustaan.

Mekanismin wiki pyörii PmWikin päällä ulkoasunaan UnStrapped