Ikuiset

Inspiraatiota:

Mikä tämä on

Nykypäivän maailmaan sijoittuva kampanjaroolipeli epätavallisista ihmisistä. Eri versioita.

Versio 1: Uudet jumalat

Ikuiset on roolipeli eepikoista, myyteistä, jumalista ja sankareista nykypäivän maailmassa. Ikuiset-roolipelin päähenkilöt, ikuiset, syntyvät ihmisten joukkoon ja kasvavat ihmisinä aina siihen hetkeen asti, kun heidän todellinen, jumalainen olemuksensa herää ja alkaa vaikuttaa heidän persoonaansa, kykyihinsä, ja ympäristöönsä. Heidän olemuksensa ja persoonallisuutensa säilyy heräämisen jälkeenkin pääpiirteiltän ihmismäisenä. Heillä on edelleen ihmisen ongelmat ja tavoitteet, tunteet ja motiivit. Myöhemmin, kun heidän jumalainen olemuksensa voimistuu, he alkavat loitontua ihmisyydestään ja muusta ihmiskunnasta. Hieman epiikan jumalten tapaan heistä tulee karrikoituja ihmisiä, olentoja, jotka edustavat inhimillisyyden koko spektriä äärimmilleen vietynä. Samalla kun ikuisista tulee enemmän kuin ihmisiä, heistä tulee vähemmän, sillä heidän jumalainen olemuksensa sitoo heidät yhä tiukemmin osaksi tarkemmin määrittelemätöntä kohtaloa ja koko maailmankaikkeuden olemusta.

Ikuiset-roolipelin maailma on pääpiirteiltään samanlainen kuin nykypäivän oikea maailma, sillä olennaisella erotuksella, että eri kansojen epiikat ja legendat pohjaavat todellisiin tapahtumiin. Tässä maagisen fantastisessa maailmassa kaikella on jokin syvempi merkitys, mikään ei välttämättä ole sitä, miltä se näyttää ja fantastinen toiseus voi piillä aivan missä tahansa tai kenessä tahansa. Tavallinen ihminen ei juuri koskaan huomaa tätä; hän on liian paljon osa maailma, jotta hän voisi nähdä sen kulissien taakse. Hän tulee tietoiseksi tästä toisesta maailmasta ainoastaan tarinoiden ja uniensa kautta. Sanotaan, että totuus kuullaan hullujen ja imettäväisten suusta. Tässä maailmassa sanonta voi hyvinkin olla totta.

Versio 2: Enemmän kuin ihmisiä

Jos osaisit lentää, muuttua näkymättömäksi, olisit haavoittumaton, kykenisit nostamaan auton tai lukemaan ajatuksia, mitä tekisit? Jos osaisit matkustaa ajassa, minne menisit ja miten tekosi vaikuttaisivat ympäristöösi. Jos kosketuksesi muuttaisi esineitä kullaksi, käyttäisitkö kykyäsi tullaksesi maailman rikkaimmaksi mieheksi? Jos olisit maailman karismaattisin mies ja osaisit nostaa ihmisiä kuolleista, syntyisikö ympärillesi kultti? Jos eläisit ikuisesti, lakkaisitko olemasta ihminen?

Miten muut ihmiset suhtautuisivat sinuun? Pitäisivätkö he sinua luonnonoikkuna vai jumalana? Ihailisivatko he sinua, vai vihaisivatko? Entä läheisesi? Miten heidän suhtautumisensa muuttuisi, jos kertoisit heille? Millaiseen vaaraan he joutuisivat, jos kykysi olisivat yleisessä tiedossa?

Mistä nämä kyvyt ovat peräisin? Oletko homo sapiens superior, evoluution seuraava askel, vai jonkun hämäräperäisen salaliiton tai organisaation kokeiden tulosta? Saitko voimasi muukalaisrodulta, joka aikoo käyttää sinua maailmanvalloituksen välineenä? Oletko jotain muuta, et ollenkaan ihminen, vaikka näytätkin sellaiselta? Olet ehkä sukupuuttoon kuolleen muukalaisrodun viimeinen edustaja? Vai oletko tiedostavuuteen herännyt keinotekoisesti luotu elämänmuoto?

Mihin kaikkeen kykenet? Mitkä ovat voimiesi rajat? Miten sinä muutat maailmaa?

Keskustelu

Tarkoitus olisi siis rakentaa kampanjaroolipeli, joka vastaa perjantaisessa baarikeskustelussa esitettyihin toiveisiin. Yhteisiksi kiinnostuksen kohteiksi löytyi (ei kovin yllättävästi) Grant Morrison ja Neil Gaiman. Hahmot, jotka ovat enemmän kuin vain ihmisiä kiinnostavat. Erotuksena esim. Rajapolkuun ja Superluonnolliseen, Ikuiset ei kuitenkaan ole kauhu- tai pulp-aiheinen vaan pyrkii pikemminkin olemaan uuskummaa tai modernia fantastista. -Navdi

Jumalat ja Supersankarit

Jostain syystä mulla ei tää jumaluushomma jotenkin iske ihan miljoonalla voltilla. Invisibles, Doom Patrol, X-men jne. ovat niitä, jotka ois enemmän innostavia. Meneekö liian Rajapoluksi? -sope

Ero jumalten ja supersankarien välillä on hiuksenhieno ellei olematon. Kyse on lähinnä sävyerosta. Minulle kyllä maistuisivat myös dysfunktionaaliset supersankarit Morrisonin New X-Menin, Morrisonin Doom Patrolin, Straczynskin Supreme Powerin, Ellisin Planetaryn tai Authorityn, tai Milliganin Enigman henkeen. -Navdi

Toisaalta ero jumalten ja supersankarien välillä on ehdoton ja aivan valtava kun unohdetaan vaikutukset ja keskitytään syihin. -vtakanen

Totta. Rajatapauksia toki on, kuten jumalat, jotka ovat itse asiassa supersankareita (vaikkapa Herkules) tai supersankarit, jotka ovat itse asiassa jumalia (esim. Marvelin Thor ja DC:n Darkseid). -Navdi

Vastauksena Sopelle: Rajapolku on kuin X-Files, Hellboy, Nightwatch ja Necroscope. Painopiste on selkeästi yliluonnollisella, pulpilla ja kauhulla. Tällä hetkellä näyttää, että tämä kampanja ei mene sinnepäinkään. -Navdi

Sivun fiilis ja mistä pelissä on kyse

Aikaisemmin tästä sivusta sai tosi vahvan fiiliksen, mutta ei oikein otetta mistä pelissä on kyse. Nyt siitä ei enää saa fiilistä samalla tavalla. (runo katosi?) -vtakanen

Olet oikeassa, runo oli parempi ja kirjoittamani teksti menetti merkityksensä kun alkoi nousta soraääniä ehdotettua premissiä kohtaan. ;) -Navdi

Termeille kikkailu

Mulle tulee samantien yökreaktio kun käytetään jotain seuraavista sanoista: immersiivinen, eläytymispainotteinen, tunnelmapeli ja jäkittäminen tai immersiivinen, gamistinen, dramaattinen, realistinen, jne. - kai se johtuu siitä että jos ei osata kommunikoida selkeästi siitä mitä halutaan, ei epäselvät termit ainakaan selvitä tilannetta. (katsokaa: olen kasvanut ihmisenä) -vtakanen

Gone! -Navdi

Supersankariuden karikot

Tosielämän ja supersankarielämän karikoista kertovan harhapolun ekan pelautuksen hahmonluonti tuotti arvelujeni mukaan juuri tämänkaltaisia hahmoja. (otin vapauden yhdistää okkultistiset maagiset olennot ja supersankarit edellä annetun jumalien ja supersankarien ero on olematon mallin mukaan) -vtakanen

Tarkemmin aihetta tuntematta mä arvaan, että sun Harhapolkujen hahmot ovat olleet aivan liian low-power siihen nähden, miten minä visioin tämän projektin. Ne on ehkä niinku Buffy & Co. Mun mittaluokka on Warren Ellisin The Authority tai Jack Kirbyn Fourth World. -Navdi

Nyt siis, superluonnillinen sikseen - Harhapolkupelien voimataso on ollut tähän nähtynä kyllä alhainen, mutta ei mitenkään buffy-luokkaa. Esimerkkihahmoista toinen, joka selviää loputtomiin hengittämättä, kykenee lyömään Thorin vasaran paskaksi, tai vaikkapa Galacticuksen pään irti (Galacticus varmaan käyttäisi "kosmista voimaa" selvitäkseen), toinen taas tunnistaa automaattisesti "koko yliluonnollisella mahdillaan" naamioituneen Luciferin suoraan kadulta. Esimerkit ovat tarkoituksella naurettavia.
Voimataso on siis ollut pääosin jossain ihmenelosten/x-miesten luokassa.
Supersankarien tasoihin asettaminen on kaikenkaikkiaan ongelmallinen asia - jossain pelissä oli annettu sellainen taulukkokin - mutta se aiheutti vain väittelyä että "ei nää oo oikein". -vtakanen

Kuten sanoin, en tunne aihetta mahdottoman hyvin ja mielikuvani tulevat pääasiassa juurikin Superluonnollista sivusta seuranneena. Nämä kuvaamasi kyvyt ovat kyllä hillittömän voimakkaita. Mä näkisin näiden ongelmaksi pääasiassa skaalattomuuden, ts, ne ovat rajattoman voimakkaita omalla (kapealla?) erikoisosaamisen alueellaan. Jos verrataan vaikka nyt noihin X-Miehiin, niin joo, onhan siellä Phoenix, mutta ne perusjanarit on tasoa "osaa ampua silmäsäteen, jonka teho vastaa 120 mm suorasuuntaustykkiä" tai "on lähes haavoittumaton ja kykenee paiskaamaan panssarivaunun korttelin päähän". Kyllä, supersankareiden asettaminen millekään mittareille on vaikeaa. Genren sisällä kun on aivan älytön määrä variaatiota. -Navdi

Pelisuunnittelijan näkökulmasta, oli tarkoitus keventää harhapolku-sivuhuomioita. Minua kiinnostaa kyllä, miten lemmikkiprojektini taipuu johonkin, mutta ei sen ole tarkoitus toimia minään tapana arvottaa kenenkään toimia. Harhapolkukommenttien tarkoitus ei ole sanoa että olisi väärin tehdä jotenkin. Vaan että "pelisuunnittelijan näkökulmasta" voisi olla mielekkäämpää sanoa tästä toisin [kyseisen pelin kontekstissa]. Pelisuunnittelijat ei ole mitään jumalia. -vtakanen

Ajatusten jatkokehittely

Ajatukset vaikuttaa kiinnostavilta, mutta en osaa sanoa mihinkä suuntaan tätä olisi hämmennettävä. -vtakanen

Jatketaan siis ideoiden heittelyä. Mulle alkais maistua kyllä dysfunktionaaliset supersankarit ja eeppinen skaala. -Navdi

Eeppisen skaalan ongelmat on hieman samoja, kuin ne miksi olen kokoajan kuristanut voimatasapainoa pienemmäksi H-peleissä. Jos hallitset aikaa ja avaruutta - on aika lyhyt harppaus siihen tilanteeseen - jossa ihmisyys on jo jäänyt taakse. Täten potentiaali eeppiseen skaalaan (darkseid, galacticus) on mielestäni fiksumpi lähtötilanne - melko hitaalla progressiolla, jos epiikkaa kohden oltaisiin menossa. -vtakanen

Tarkemmin speksattu voima, joka ei ole käyttötavaltaan "ääretön" niinkuin vaikka Heroes-sarjan muutaman (*kröh* Peter Petrelli) hahmon kyvyt lie omiaan kuvaamiesi kaltaisten ongelmien väistämisessä. Hidas progressio on hyvä. Otetaan esimerkiksi vaikka taas se Ryhmä-X. Jean Grey aloitti uransa Ihmetyttönä. Ihmetytöllä oli keskivoimakas Telekinesia ja heikko Telepatia. Nämä molemmat voimat kasvoivat 30 vuoden aikana sarjakuva-janaa Phoenix-voimaksi, joka korruptoitui sittemmin Dark Phoenixiksi, jossa vaiheessa Jean-parka oli niin kova uhka, että koko mahtava Shi'arin Imperiumi tutisi saappaisiin ja Galactuskin huomasi tämän "sukulaissielun". Tarkempi käytännön esimerkki voisi olla vaikka seuraavanlainen hahmokonsepti. -Navdi

Hahmokonsepteja

Lucas Randall oli amerikkalainen high-school drop-out, joka vietti kaiken aikansa etsien "seuraavaa high:ta". Hän löysikin sen tulipalojen sytyttämisestä. Jossain vaiheessa jotain tapahtui. Lucas huomasi, että liekit "juttelivat" hänelle ja "tottelivat" hänen tahtoaan. Hän huomasi myös, että tuli ei polttanut häntä mielellään, vaan tuntui pikemminkin "väistävän". Lucasin pyromania paheni, kunnes eräänä alkoholinhuuruisena yönä riita tyttöystävän kanssa sai hänen kykynsä riistäytymään hallinnasta. Koko kerrostalo paloi maan tasalle. Lucas Randall oli ainoa eloonjäänyt. Liekkien vangiksi jäivät mm. Lucasin tyttöystävä, sekä yhteinen syntymätön lapsi. Lucas on nyt tien päällä. Hän pakenee menneisyyttään, lakia, sekä niitä epämääräisiä tahoja, joiden intresseissä olisi valjastaa hänen kykynsä omien tarkoitusperiensä palvelemiseen. Keitä nämä ovat? Hallitus, mafia vai jokin salaperäinen organisaatio? Lucas ei tiedä, eikä oikein edes välitä. Ainakaan niin kauaa, kun hän pysyy taka-ajajiaan askeleen edellä.

Amira Khahn oli intialainen vaihto-oppilas Yalen yliopistossa, jonka elämä oli silkkaa työntekoa: ahkeraa koulunkäyntiä ja kahta eri iltatyötä. Ankara tahti alkoi vaatia veronsa, mutta sen sijaan, että hän olisi hellittänyt, Amira alkoi käyttää amfetamiinia, smart-drug:eja ja muita stimulantteja. Hän nukkui hyvin vähän jos ollenkaan. Lopulta jokin antoi myöten: Amiran painajaiset muuttuivat lihaksi. Intialaisten demonien muodossa ne tuhosivat kaiken, mikä asettui Amiran eteen. Sovinistinen professori kuoli "tapaturmaisesti" pudottuaan viidennen kerroksen ikkunasta. Kaksi "mutiaista" pilkannutta opiskelijapoikaa löydettiin kuolleina samasta sängystä; molemmat alastomina ja kietoutuneena toisiinsa perverssillä tavalla. Nämä "demonit" olivat Amiran luomuksia. Aina tehtyään verityönsä ne palasivat Amiran luokse ja sulautuivat takaisin luojaansa, tuoden tuliaisina varastetun elinvoiman. Amira oli löytänyt uuden huumeen, mutta olisi vain ajan kysymys, ennen kuin joku huomaisi mystiset kuolintapaukset kampuksella ja yhdistäisi ne Amiraan.

Näistä ei nyt kumpikaan suoraan sytytä. Molemmat on aika low-key, eikä niihin liity ollenkaan sellaista pureskeltavaa, joka mua kiinnostaisi. Se osaako hahmo telekinesiaa vai onko sillä laserkatse on kuitenkin vähemmän merkityksellistä kuin se mitä sen ex-tyttöystävä ajattelee siitä laserkatseesta. -vtakanen

Lonkalta heitin nuo Harhapolkumaiset "statit". En tunne systeemiäsi tarpeeksi hyvin, jotta kykenisin tekemään kovin akkuratteja noista. En ole varma mitä tarkoitat low-key:llä. Nämä ovat kyllä "tutkan alla" noin maailma-vinkkelistä sikäli, että ovat vasta "heränneet" supervoimaisuuteensa eivätkö ole vielä saaneet aikaan kovin merkittävää impaktia tai muunlaista huomiota, joka olisi muuttanut muuta kuin hahmojen omaa lähiympäristöä. Ne ovat myös hyvin 70-80 -luvun Marvelin X-Men -tyylisiä misfittejä, joilla on paljon baggagea ja ongelmia heti lähtöön. Tämä on tarkoituksellista. Mikäli halutaan rauhallisempi progressio, hahmojen pitää IMO aloittaa matalalta tasolta, sellaiselta, jolla pelaajan on helppo "hypätä puikkoihin". Mikäänhän ei estä, että tarinassa myöhemmin (what, kampanjan puolessavälissä tms) nämä ovat: Lucas Randall, The Freedom Torch, vapaan maailman juhlituin sankari, julkkisidoli, popstara ja ulkoavaruuden valloittajien vastaisen sodan sankari ja veteraani ja Amira Khahn, The Goddess Durga, maailmanlaajuisen lahkon jumalatarhahmo, jolla on oma online-kirkko, tuhansittain kannattajia ja oma televisiokanava. Tarjoileppa muutama oma konsepti, niin tiedän mitä ajat takaa sen sijaan, että vain ammut alas sen mitä minä kirjoitan. -Navdi

Hahmoilla ei ole musta kovinkaan paljoa ongelmia tai lastia noin alkuun. Sitä tarkoitin low keyllä. Eli ne on "mitäänsanomattomia" ja "mihinkään liittymättömiä" ja lisäksi niillä ei edes ole oikeita ongelmia. Toki niillä on jonkinlaisia vaikeuksia - mutta nekin on tosi suoraviivaisia. Molemmat olisi loistavia sarjakuvahahmoja btw. Sarjakuvahahmolle tälläinen... yksiulotteisuus... on hyväksi. -vtakanen

Musta lähtökohdissa hauskaa on nimenomaan se miten hahmot olisi kuitenkin kiinni (jopa naurettavissa) ihan oikean arki-elämän asioissa. Kuten vaikka nyt Batman ja epäonnistuneet ihmissuhteet. Tämänkaltaisia, minua kiinnostavia elementtejä ei esimerkeissä ole. Eli jos lähdettäisiin miettimään millainen supersankari olisi minusta hyvä niin:

Tapoja esittää kritiikkiä

Tarkoitus ei ole ampua alas tai mitään sellaista. Vihaan Suomalaista (roolipeli)kulttuuria, jossa kaikki eri kulmista katsominen vaikuttaa ihmisistä siltä että oikeasti sanottaisiin "olet huono ihminen kun et pysty edes tähän" kun oikeasti tarkoitetaan vaikkapa "Tämän asian tarkastelusta toisin voisi saada MYÖS jotain kiinnostavaa irti, VAIKKEI alkuperäinenkään näkökanta ole huono." -vtakanen

Totta kai mun kirjoittamat hahmot ovat "yksiulotteisia". Lähtökohtana noissa mulla oli televisiosarja, supersankarisarjakuva tai pulp, kuten aina. Totta kai voisin kirjoittaa vaikka kuinka psykodraamaa ja koukkuja englantilaisen aikuisten draamasarjan malliin, tai vaikka ihan oikean aikuisten kirjallisuuden malliin, jos nyt niikseen tulee. Se ei kuitenkaan näissä ollut tarkoitus. Ehdottamasi kaltaiset lavennukset hahmokonsepteihin ovat varsin tervetulleita. Ne sisältävät valmiiksi hahmokytköksiä, olettavat enemmän maailmasta jne. Niissä on valmiiksi painolastia, jonka minä (pelinjohtajana) varmaankin toisin esiin pelissä. Oletuksella, että ei se pelaaja sen paremmin kuin vaikka telkkarisarjan piloottijakson katsoja osaa sulattaa hirveetä määrää valmista juonikuviointia ja paatosta heti lähtöviivalla. Tästäkin voi toki olla eri mieltä. Jotkut kuulemma diggailee novellin kokoisia hahmotaustoja. Minä en. Koen ne pelaajana raskaiksi sisäistää ja pelinjohtajana lähinnä vaivaudun, koska se sitoo käsiäni huomattavan paljon, mutta koska pelaaja on nähnyt poskettomasti vaivaa kirjoittaessaan taustojaan niin kaipa mulla sitten on jonkunlainen "velvollisuus" käyttää sitä hemmetin Sotaa ja Rauhaa pelimateriaalina. -Navdi

Silti näemmä vaati, että sanon suoraan, että "tee korjaus, älä vain pointtaa mikä ei ole kiinnostavaa". Kyllä minä kritiikkiä otan vastaan, kunhan se on perusteltua ja mielellään rakentavaa. -Navdi

En kyllä pysy ihan mukana tässä keskustelussa. Uskoakseni tarkoitus on kertoa _mielipiteitään_ (ei kritisoida/esittää kritiikkiä toim. huom.) siitä millaista peliä juuri _minä_ haluaisin pelata. -vtakanen

Pelijärjestelmä

Toivoisin tähän peliin jotain "oikeaa" järjestelmää "forgelaisen hapatuksen" sijaan. Ei siis Rajapolkua, Harhapolkua, DitV:iä, Sorcereria tai muita vastaavia. Tämän järjestelmän soisi asettavan rajat ja raamit sekä maailmalle että hahmoille samalla mahdollistaen mm. hahmojen peliteknisen kasvun. Valmiiksi hyllystä löytyviä tällaisia pelejä olisi Aberrant, Godlike ja Mutants & Masterminds. -Navdi

Kampanjapelissä pureskeltavaa

Eli mä näkisin olevani samoilla linjoilla kuin sope (?). Tärkeää (kampanjapelissä) olisi se että olisi paljon pureskeltavaa - jopa siinä määrin ettei pelinjohtajan tarvitsisi valmistella sessioita kaiken valmiina olevan jännitteen takia. -vtakanen

Ideanahan oli se, että sekä hahmot että setting olisivat niin kiinnostavia, että peli pyörisi miltei automaattisesti (tai ainakin helpommin). Savossa oli jo tätä hieman, mutta idea ei kanna pidempää kampanjaa (ainakaan niillä hahmoilla mitä pelattiin). -sope

Hahmojen kiinnostavaksi tekemisessä IMO olennaisen tärkeää olisi tehdä niistä riittävän lähestyttäviä samaistumisen kohteita, ergo, mahdollisista jumaltenkaltaisista voimistaan huolimatta inhimillisiä ihmismäisine ongelmineen, murheiheen, perheineen jne. Hieman samalla tapaa kuin Marvel 70-luvulla aloittaessaan pisti kampohin isommalle ja vanhemmalle DC:lle tekemällä supersankareita, kuten Hämähäkkimies ja Ryhmä-X, joilla oli ihan oikeasti tavallisten ihmisten ongelmia, toisin kuin tuon ajan Teräsmiehellä ja Batmanilla. Samaa on esim. Ananzi Boysissa, jossa viehätys perustuu pitkälti tavallisen keskiluokkaisen, hieman vässykkämäisen brittimiehen rinnastamisessa superkarismaattiseen isän supervoimat perineeseen kaksoisveljeensä. Maailma taas on kiinnostava, jos se onnistuu riittävän usein räjäyttämään tajunnan sensawonderilla, mutta silti onnistuen tekemään maailman arkisesta puolesta dramaattisella tavalla realistisen ja siten helposti lähestyttävän ja tutun jokaiselle pelaajalle. -Navdi

Mulla oli ajatuksena se, että tässä pelissä setting olisi samaan tyyliin mielenkiintoinen kuin esim. Luther Arkwrightissa tai vaikka Hellboyssa. Parasta vielä olisi, jos hahmot olisivat settingin mielenkiintoisimpia toimijoita. Esim. Natseja, avaruusnatseja!, Graalin malja, pyöreän pöydän ritarit, Valhalla, pulp-sankarit, miehiä, joilla on tomaatit päiden tilalla, supervoimia, kaikki tämä 1700-luvun Venetsiassa "ravistus ravistus ravistus" TADAAA! Pelin setting -sope

Ilmeisesti et tarkoita "setting on kuin Luther Arkwrightissa" vaan pikemminkin "maailma on moniulotteinen ja kiinnostava". Tuotahan sitä toivoisi kaikilta settingeiltä. Mä voisin lisätä toivelistaan, että maailma on pohjimmiltaan kuin nykypäivän oikea maailma, mutta supervoimaiset ihmiset ovat maailmassa todellisuutta ja näiden aikaansaannokset ovat muuttaneet maailmaa ainakin jossain määrin. Tämän muutoksen ei tarvitse olla niin perinpohjaista kuin esim. Aberrantissa (jossa supersankarit ovat mullistaneet maailman täysin ja vaikuttavat kaikilla kulttuurin, politiikan, sodankäynnin, tieteen ja teknologian osa-alueilla) eikä edes niin perinpohjaista kuin DC/Marvel -verseissä (joissa supersankareita on ollut olemassa about 40-luvulta asti ja niiden olemassaolo on yleistä tietoa, mutta näiden aikaansaamat muutokset ovat pop-kulttuuria lukuunottamatta olleet varsin vähäisiä). Jotain sen suuntaista kuin JMS:n Supreme Power, jossa sankarit (pelaajahahmot) ovat näennäisesti ensimmäisiä supervoimaisia, mutta maailma on muuttunut "kulissien takana" jo pidemmän aikaa ja on olemassa tahoja, jotka tutkivat ja käyttävät supervoimaisia ihmisiä omien tarkoitusperiensä eteen. Pikku hiljaa yleinen tietoisuus supervoimaisista alkaa lisääntyä, josta seuraa hitaasti muutoksia ja ennen pitkää mullistuksia, joiden suunta on pitkälti sen varassa mitä hahmot (ja muut heidän kaltaisensa) tekevät. Käyttävätkö hahmot voimiaan oman edun tavoittelemiseen? Julkinen mielipide leimaa heidät nopeasti vaarallisiksi rikollisiksi? Käyttävätkö voimiaan salassa? Ennen pitkää joku jää jostain kiinni. Käyttävätkö voimiaan avoimesti ja "hyvän palveluksessa"? Alkuun he voivat olla sankareita, mutta koska tavallinen ihminen pelkää ja vihaa sitä, mitä ei ymmärrä, ja joka on itseä voimakkaampi, niin ennen pitkää tulee seuraamaan negatiivisia asioita. Tämä on oikeastaan aika samankaltainen lähtökohta kuin Aberrantin timelinen nova-ajan alku. Tai jos nyt esimerkkejä huonosta telkkarisarjasta, niin Heroes on jotakuinkin tämänkaltainen asetelma. -Navdi

Kirjalliset esikuvat

Keskustelussa on useita kertoja noussut esille X-Men jne. Kiinnostaisi hieman täsmentää tätä. "Niinku Invisibles ja Doom Patrol" ei toimi sen paremmin kuin "Niinku X-Men ja Fantastic Four". Nuo ovat kaikki erittäin erilaisia sarjakuvia niin tematiikaltaan, voimatasoltaan, sävyltään, kuin oikeastaan kaikilta muiltakin osa-alueilta, ainoaksi yhteiseksi nimittäjäksi jääden "niissä on ihmisiä, joilla on erikoisia kykyjä". Teenpä hieman wishlistiä esimerkkien kera:

• Haluaisin, että hahmoilla on tavallisten ihmisten ongelmia sen lisäksi että ne niillä on supervoimia.
  Esimerkkejä: Bruce Wayne joutuu selittelemään deitilleen Batmanina saatuja vammoja "Uh.. kaaduin pooloa pelatessa. Hevonen talloi." Peter Parker saa pakit Mary Janelta, koska Mary Jane ei seurustele minkään nörtin kanssa. Flash Thompson sen sijaan on fudistähti ja muutenkin raamikas kaveri. Jospa Mary Jane tietäisi, että Peter Parker on oikeasti HÄMÄHÄKKIMIES!
• Haluaisin, että hahmot olisivat voimiensa takia pelättyjä ja ehkä jopa vihattuja.
  Esimerkkejä: Ryhmä-X koostuu mutanteista, joita valtaväestö pitää vaarallisina friikkeinä, jotka pitäisi sulkea keskitysleireille. Aberrant-roolipelissä on useita viharyhmiä, jotka vaativat rikollisia aberrantteja rekisteröitäväksi tai jopa vangittavaksi.
• Haluaisin, että hahmot ovat hieman vinossa valtaväestöön nähden.
  Esimerkkejä: Doom Patrol -sarjakuvassa esiintyy todella outoja superhahmoja, kuten jakomielitautinen Crazy Jane, jolla on satoja sivupersoonia, joilla on jokaisella eri supervoima ja The Fog jonka ruumis koostuu psykedeelisestä ihmisiä ahmivasta savusta. Myös Invisiblesissä on näitä Morrisonmaisia friikkejä yllin kyllin.

-Navdi

Kirjallisina esikuvina Morrisonin sarjakuvat, Sandman ja Maan mytologiat settingin osalta. Hahmojen osalta vaikka Indiana Jones, Luther Arkwright, Call of Cthulhu, Arabian Lawrence, Batman... Vaadinko liikaa? :)

-sope

Vaikka esittämäsi pulp-esikuvat ovatkin siistejä, niin kuvailit noilla jotakuinkin Rajapolun. Toivoisin tämän kampanjan olevan hieman jotain muuta. Oikeastaan ainoa näistä, jotka suoraan iskee on Luther Arkwrightin paralellimaailmat ja agenttimeininki ja Batman. Voisin lisätä tähän vielä: Hahmoilla on hyvin arkisia ongelmia, kuten Morrisonin Animal Manilla (Vaimo pyykkää supersankaritrikoita, joihin upposi pojan college-fund -rahat ja on huolissaan miehestään, joka saattaa päästä hengestään yrittäessään todistaa olevansa "oikea" supersankari. Poikaa kiusataan koulussa pilkkanimillä kuten Animal Boy. Pojan mielestä "isi voisi hankkia jotain oikeita supervoimia". -Navdi

Siitähän meillä keskustelu lähtikin alunperin silloin Rööperin Kukossa, että mikä olisi tarpeeksi mielenkiintoinen setting jokaiselle ja jota olisi pelkän settingin pohjalta helppo vetää. Noilla hahmoilla tarkoitin lähinnä sitä, että nuo edellämainitut ovat päähahmoja ihan selvästi omissa seteissään. Itse halusin sitä, että hahmoilla olisi jokin yhtymäkohta nk. normaaleihin ihmisiin, mutta toisaalta he olisivat kiinnostavia ja voimakkaita. Arjen ongelmien kanssa painiskelevat supersankarit on tätä, mutta se ei edelleenkään ole se setting, joka mulla ihan miljoonalla nappaa. Vähän erilainen ja laajennettu cold city (settingin puolesta), jossa hahmot olisivat voimallisempia (sen suhteen, että heillä olisi enemmän valtaa maailman tapahtumiin joko voimiensa tai asemansa puolesta) olisi musta esimerkiksi kiinnostava. Mulla on joku fiksaatio pulp-natseihin vähän niin kuin teillä on zombeihin. -sope

Noniin. Eli ei jumalia maan päällä eikä klassisempia supersankareita, vaan okkultisia pulp-supersankareita. Toisin sanoen: Hellboyn maailma lähes sellaisenaan. Hyvinpä tämä keskustelu etenee. Selvästi puhumme samaa kieltä. ;) Olet varmaan lukenut Rajapolku: Osasto E -matskua? Se on jotakuinkin täsmälleen kuvailemasi kaltainen setting. Myös Necroscope, Hellblazer ja Books of Magic liippaa läheltä. -Navdi

Niin no. Tuohan oli vain se, mikä musta olisi siistiä. Järkevintähän tässä olisi hakea joku kompromissi siitä mikä olisi se kaikkien mielestä siisti juttu. Tutustun tässä jossain vaiheessa. -sope

Yksi keino kartoittaa näitä kunkin mielestä siistejä juttuja olisi toki pelaamisen kautta. Eli kukin esittelee omia toiveitaan ja ajatuksiaan vetämänsä one-shot -pelin kautta. Sitten niistä voidaan jauhaa lisää ja poimia palasia, jotka ovat yhteensopivia. Miltä kuullostaisi? -Navdi