Hahmoajatuksia
Visualisointi
Mordred John Boormanin elokuvasta Excalibur - sankarin miekka (lähde)
Ivan Bilibin: The Black Knight (lähde)
Baltasar ur'Gaubeka (Juhani)
- Nimestä: Baltasar tuskin vaatii sen kummempia selittelyjä. Se on nimi, jonka hahmon vanhemmat hänelle antoivat. Gaubeka saattaa viitata kotipaikkaan. Ur tarkoittaa Gaubekasta, mutta sillä on myös toinen, syvempi merkitys. Siinä missä ylimykset lisäävät nimensä eteen Ur tarkoittamaan "kotoisin jostakin", vihkiytyneet veljet tietävät, että Ur on paikka ja mielentila itsessään; ehdoton tyyneys ja varmuus, arvoinen kuolema, tasapaino. Tyypillisesti ritarikunnan jäsenet ovat kyllä muutenkin ylhäisöä, mutta riippumatta syntyperästään, jokainen ritari omaksuu tuon liitteen nimeensä merkitsemään Kuolemaan Vihkiytynyttä.
- Kakkoskauden hahmoni, joka pyrkii olemaan jotain muuta kuin ykköskauden anarkisti-runoilija-narraattori-hahmo, jotain muuta kuin ainaisia näsäviisaita rogue-tyyppisiä hahmoja, kuten esim. Willoam ja Koharu.
- Fakta kuitenkin, että tykkään pelata hahmoja, jotka osaavat puhua, toimivat aktiivisesti, provosoivat jne, joten todenäköisesti en viihtyisi pelaten esim. klassista jäyhää soturia-arkkityyppiä.
- "Kuolemaa ihannoiva gootti-hyvis-paladiini". Ehkä jotain kreikkalaistyylistä tragedia-sankaria.
- Moraalisesti "suoraselkäinen", Imperiumin ideaaleja noudattava
Kun imperiumin ideaalit (sovinismin lisäksi) on hieman hataria, voisiko uskoa jonkin ritarikunnan/uskonnon ideaaleihin - jotka voisi sitten tämän hahmon kautta tuoda peliin. Toki siis sellaisiin ideaaleihin, jotka ovat yhteensopivia "imperiaalisten ideaalien" kanssa
Helposti voisi. Esimerkkien mukaisesti joidenkin "vanhempien ja puhtaampien ideaalien mukaisesti", miten ennen arvostettiin kunniaa ja sen sellaista enemmän kuin nykypäivän Imperiumissa. Ritarillisia ja uskonnollissävytteisiä moraalirakenteita voi toki liittää tuohon lisäksi. Esimerkiksi, mitä tarkoittaa "kuolemaa ihannoiva gootti-paladiini". Jonkinlaista "Kuollessaan jokainen on tasa-arvoinen, ja ennen kaikkea yksin kohdatessaan tuonpuoleisen. Hyvän kuoleman saa se, joka sellaisen ansaitsee teoillaan." tms.
- Jonkinlainen yliluonnollinen elementti olisi siisti, mutta koska ryhmässä on jo yksi verinoita, ehkä jotain muuta kautta.
- Inspiraatiota:
- Kapteeni Navarre (Ladyhawk): Kirouksen kohteeksi joutunut ammattisotilas, jonka rakkaustarina on onneton.
- Musta tää on näistä siistein. Hyvää: Ei turhaa nostalgisointia, ei oletusta että kunnian aika olisi ohi, rakkaustarina mielenkiintoinen idea, kirous voisi olla myös taittuminen. Huonoa: ei suoranaista sidosta yliluonnollisen kanssa toimeentulemiseen.
- Taikuudesta: Millaista on tämän nimenomaisen Imperiumin goottilaisen soturimunkkien ritarikunnan harrastama kuolema-aspektoitunut taikuus? 1) Kuoleman läsnäolon aistiminen. Joku, joka on lähellä kuolemaa (pian kuolemassa, juuri kuollut, kuoleman merkitsemä) on piirtynyt todellisuuteen muisto/tunnejälkenä. Sen voi aistia ja sitä voi lukea. 2) Oletusarvoisesti jokainen kulkee kohti kuolemaansa. Kuolemaan vihitty voi nopeuttaa tai hidastaa tätä. Tämä tarkoittaa kykyä parantaa (viivyttää kuolemaa) tai tappaa (nopeuttaa kuolemaa). Vihkiytynyt voi myös viivyttää tai nopeuttaa näitä prosesseja itsessään, esimerkiksi pitäen oman kuolemansa loitolla. 3) Sielut eivät mene kuoltuaan helvettiin tai paratiisiin. Toismaailmat ovat pelkkää rahvaan haihattelua. Sielut yksinkertaisesti lakkaavat olemasta. Niistä jää kuitenkin kaikuja, ja joskus sielu jää viipyilemään kuoleman hetken läheisyyteen, varsinkin, mikäli kuolemaan liittyi jotain voimakkaan tunnepitoista, tärkeää tai dramaattista. Tällaisen muistijäljen kanssa voi joskus "kommunikoida". Rituaalisesti surmatut tai todella väkivaltaisesti kuolleet ovat asia erikseen; nämä raa'an tunteen tiivistymät muuttuvat brutaaleiksi tappajiksi, jotka saattavat ulkoisesti muistuttaa alkuperäistä sielua, mutta eivät tätä todellisuudessa ole. Tunnetaan eräitä Styygialaisia taikuuden muotoja, joissa rituaalisesti murhattujen olennainen aines on uutettu ja vangittu sitten esimerkiksi kanopiaan. Näitä kanopioita käytetään sitten esimerkiksi vartioina, terrorin kylvämiseen tai murhaamiseen. Rahvas uskoo vahvasti, että nämä ilmentyvmät ovat todella heidän edesmenneitä rakkaitaan ja lankeavat usein näiden aiheuttamien karmeiden kohtaloiden uhreiksi.
;Minusta imperiumilla ei ole vain yhdenlaisia goottilaisia sotureita, munkkeja tms. Eli millaista on juuri Baltasarin koulukunnan taikuus. Ainakin aiemmin, Auzer on ilmaissut että kuolleita voi herättää ja että kuolleilla on esanssi - jonka voi kutsua tai jota voi komentaa. Menevätkö sielut kuoltuaan paratiisiin? Se varmasti riippuu hahmon uskonnosta. Jos valtauskontoja on 1000, tai edes 10 - on asiasta varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on imperiumissa väkeä. Styygialaisen magian pitäminen ritarikunnan taikuutta voimakkaampana menee taas tosi lähelle atlantis-casea.
Tokikin. Ilmaisin itseni epäselvästi. Imperiumissa on tuhansia kultteja. Hyvin passaa että sotilaallis-munkkis-tyyppisiä kultteja on niitäkin satamäärin. Tuon yllä olevan kuvauksen tulisi olla ko. ritarikunnan näkemys aiheesta. Se ei ehkä välity tarpeeksi hyvin. Kyllä, Auzer on maininnut kuolleiden sielujen "esanssin" ja kuolleiden herättämisen, en mene näitä kiistämään. Tämä nimenomainen ritarikunta nyt sattuu olemaan sitä mieltä, että se esanssi ei ole edesmenneen sielu, vaan jonkinlainen tunnekaiku, joka oletusarvoisesti on pahansuopa tai vähintään pelkkää raakojen tunteiden tiivistymä, jolle ei tulisi osoittaa minkäälaista esi-isäpalvontaa tai muuta sen sellaista mitä rahvas jossain kolkissa maailmaa saattaa harrastaa. Ritarikunta on myös sitä mieltä, että kuoleman jälkeen ei seuraa kiirastulta, helvettiä, taivasta, paratiisia, nirvanaa, jälleensyntymää tai mitään muutakaan. Kuolema, saavutettu tila - UR on arvo itsessään. Tasapaino. Rauha. Kirjoitan tuolla, styygialaisten rituaalimurhaamisesta, jolla luodaan kanopia-vartioita. En mielestäni mitenkään antanut ymmärtää, että ne olisi voimakkaampia kuin esim. ritarikunnan taikuus. Päinvastoin, näkisin, että ritarikunta saattaisi _itsekin_ tehdä vastaavaa suojellakseen temppeleitään ja salaisuuksiaan. He pitävät sitä välttämättömänä pahana. Fight fire with fire ja sitä rataa.
"Jo päättyi päivyt kulkemasta
Yöhyet yhyttämästä
Tuhkan peittää pimeys mailleen
Eksyy muistot lakeuksiin"
Prometealainen
- Liha-golemi/maaginen konstrukti. Ei yksi mies vaan useita.
- Shelleyn romaanin hirviö (älykäs, komea, epäinhimillinen, traaginen), ei se leffojen pulttipää.
- Määrätietoinen, proaktiivinen, pysäyttämätön.
- Joku Tausta jack-of-all memories, jolla voi kiskoa tilanteeseen kuin tilanteeseen ehkä jotain muistoja. Vrt. Fronsacisi magic bag-of-many-tricks. Joskus nämä esiin kiskotut muistot ovat kaikkea muuta kuin tilanteessa hyödyllisiä.
Aras Kastor
Visualisointia
Grégoire de Fronsac, Susien klaanin kansikuvasta. (lähde)
(Vilin hahmoajatus)
- Tiedemies, ja tutkimusmatkailija. Kuriositeettien keräilijä.
- Pyrkii aina pääsemään asioista kärryille, ja selvittämään mysteerit.
- Ehkä liiankin utelias, mutta moukan tuurilla varustettu veijari-herrasmies.
- Tuntee hyvin luonnonlait ja tieteellisen maailman - ja osaa tunnistaa salatieteelliset ilmiöt, ja käyttää joitakin niistä hyväkseen. Magick jack-of -all-trades, niin kauan kuin kyseessä ovat yksinkertaiset asiat. Eli ei mikään mackguyver kuitenkaan.
Eli minkälaisia efektejä, noin esimerkiksi?
Siis ajatus oli - ettei omaa omaa suuntausta vaan käyttää temppuja (tekniikoita) sieltä täältä. Ei supertehokkaita yksinään (toisin kuten Y ja Auzer), mutta yhdistettynä teknologisiin asioihin - voivat tehdä isonkin vaikutuksen.
- Inspiraatiota:
- Pacte des loups, Le: Grégoire de Fronsac
Adrian Veasna
Visualisointi
Adrian de Moxica, 1492 Conquest of Paradise.
the prince
