Vadik saa mystisen varoituksen: "He ovat tulossa."

Alyoshaa varoitetaan myös kuolleeksi tiedetyn kolleegan "Gorjan" toimesta. Varoitus kuuluu: "Kahleiden ja Kyynelten Valtias, Kadotettujen Prikaati. He ovat tulossa."

Zina ja Lia palaavat Pietariin. Ryhmä kokoontuu ja tapaa tulevan työnantajansa Konstantin Khabenskyn.

Ryhmä tapaa Sergei Trofimovin ja muita säätiön työntekijöitä Sähkölaitoksella.

Alyosha ja Michail löytävät pahoinpidellyn tytön Irina Kulikovan.

Tapausta aletaan tutkia. Jäljet johtavat Kadotettujen Prikaati -nimisen salaseuran jäljille.

Tutkimukset paljastavat "salaseuran" olevan ryhmä amatööri-okkultisteja, pornokauppiaita, diilereita, parittajia ja muita pikkurikollisia. Rikolliset ovat kuitenkin sotkeentuneet myös oikeaan okkultismiin; he ovat onnistuneet manaamaan esiin toispuoleisen Al-nimisen olennon. Al kohdataan viimein salaseuran jäsenen Boriksen asunnossa. Paljastuu, että Al on vaatinut rikollisilta uhreja ja rikolliset ovat tehneet työtä käskettyä. Al:illa on myös hämäriä siteitä Lian menneisyyteen. Ryhmä onnistuu karkoittamaaan Al:in oletettavasti takaisin toispuoleen.

Ryhmä lähetetään Prahaan hankkimaan haltuun maalari Caravaggion taulua Johannes Kastajan Mestaus, jonka Khabensky on ostanut mieheltä nimeltä Thomas Morrow. Taululla saattaa olla yhteys nk. Voynichin manuskriptiin, Viisasten Kiveen ja Eenokin kieleen. Ryhmää varoitetaan, että taulun perässä saattavat olla Maltalaisena ritarikuntana tunnettu järjestö, sekä Edward Kelley -niminen okkultisti.

Taulun myyjää Thomas Morrowta ei tavoiteta. Ryhmä löytää johtolankoja, joiden perusteella he arvelevat Zierka-nimisen prahalaisen rikollisen kaapanneen hänet.

Ryhmä joutuu toistaiseksi tuntemattoman vihamielisen tahon hyökkäyksen kohteeksi. Johtolangat antavat ymmärtää hyökkääjien olevan Onttoja Miehiä, voimakkaille toispuolisille olennoille sielunsa myyneitä entisiä ihmisiä. Lia saa lähes surmansa.

Zina kohtaa rastafarin, joka kutsuu itseään nimellä Bob. Bob on mahdollisesti rajakulkija. Hän varoittaa ryhmää Ontoista Miehistä ja antaa heidän todellisuuden ja hulluuden rajaa rikkovalta kyvyltään suojaavan talismaanin.

Johtolangat johtavat ryhmän Prahan juutalaiskortteleihin ja Rabbi Loew -nimisen miehen jäljille. Rabbi Loew vaikuttaa olevan Prahassa vaikuttavan ryhmän Rajakulkijoita jäsen ja ilmeisesti myös Bob kuuluu samaan ryhmään.

Zina ja Michail katoavat antamatta selitystä.

Ryhmä ottaa väkivaltaisesti yhteen Zierkan pyssymiesten kanssa. Zina saa Caravaggion taulun haltuunsa. Alyosha joutuu sairaalaan kuolettavasti haavoittuneena. Vadik katoaa ja hänen tilalleen ilmaantuu vielä vähemmän selväjärkisen oloinen punapartainen mies, jolla saattaa olla jotain tekemistä Vadikin katoamisen kanssa.

Caravaggion taulu toimitetaan Khabenskylle Pietariin.

Lia palaa Pietarista Prahaan mukanaan säätiön työntekijä Igor Bondarenko. Alyosha on päässyt sairaalasta. Zina ilmaantuu paikalle oletettavasti toispuoleiseen johtavan portin kautta.

Ryhmä spekuloi, että kadonnut Morrow on yhä Zierkan hallussa. Neuvottelut Zierkan kanssa johtavat jälleen väkivaltaisuuksiin.

Ryhmä kohtaa okkultisti Edward Kelleyn. Kelley kertoo tappaneensa Zierkan, jonka koki pieneksi kiusaksi. Kelley tekee sopimuksen Lian kanssa taulun toimittamisesta hänen haltuunsa vastineeksi informaatiosta, joka johtaisi taulun kätkemän salaisuuden lähteelle.

Ryhmä saa kirjeen muodossa varoituksen tulevasta T. Morrow:lta. Kirjeessä puhutaan 30 vuoden kuluttua tapahtuvasta maailmanlopusta, "Väärästä Messiaasta", "Helvetistä palaavista kuolleista" ja "Toispuoleiseen Ulkopimeyteen" aukeavista porteista, joista "Kätkettyjen Mestarien hirviömäiset legioonat" astuvat maailmaan. Kirjeessä puhutaan myös "Mageddonin taistelusta", oletettavasti toispuoleisista nimeltään "Balahr", "Ouros", "Fhanrres" ja "Nodens". Kirje kertoo synkeän tarinan tulevaisuudesta, jossa ihmisistä tehdään orjia ja raaka-ainetta. Kirje kuitenkin loppuu toivon pilkahdukseen, joka antaa ymmärtää, että tämä tulevaisuus on vältettävissä.

Morrown annetaan ymmärtää olevan "Huomispäivän mies", jolla on mahdollisesti yhteyksiä "Nukkuvaan Kuninkaaseen", joka mahdollisesti on kirjeessä mainitun "Väärän Messiaan" vastavoima.

Kelleyn antama informaatio johtaa Caravaggion taulun salaisuuden jäljille, Hradkanyn linnan alla sijaitsevaan Keisari Rudolf II:n Wunderkammareen, jossa säilytetään Maltan ritarikunnan kätkemää ja suojelemaa Johannes Kastajan päätä.

Ryhmä alkaa tehdä suunnitelmia Wunderkammaren löytämiseksi.

Perinpohjaisen suunnittelun ja valmistautumisen jälkeen ryhmä löytää Wunderkammaren, sitä vartioivan mahdollisesti kuolemattoman ristinritarin Huillam Durieuxiksin, Rouenin Kreivin, sekä Wunderkammareen kätketyn salaisuuden; Johannes Kastajan pään, joka toimii eräänlaisena profeettakoneena. Profeettakone aiheuttaa kuitenkin hulluutta. Bondarenko vaikuttaa menettävän järkensä ja muuttuu valtavaksi, verenhimoiseksi ihmisapinaksi. Muut ryhmän jäsenet pakenevat paikalta.

Myöhemmin "Profeettakone", sekä ristinritari Durieux saadaan säätiön haltuun toisen säätiön ryhmän toimesta. Myös Bondarenko saadaan takaisin.

Alyosha palaa Pietariin mukanaan Vadikin paikan ottanut tuntematon mies, jonka Alyosha arvelee olevan Vadik.

Myös Lia ja Zina palaavat Pietariin. Zina lähtee Siperiaan etsimään yhä kadoksissa olevaa Michailia.

Lian kohtaaminen Alyoshan ja "Vadikin" kanssa laukaisee uniepisodin/astraalimatkan Vadikin mielen syövereihin/Koschei Kuolemattoman hallitsemaan Toispuoleiseen valtakuntaan.

Matkan tarkoitus tuntuu olevan joko palauttaa Koschei hallintaan Vadikin ruumiissa tai syväluotaus Vadikin säröytyneeseen mieleen. Ei paljastu, kumpi oli kyseessä. Matkan aikana ryhmä kohtaa useita venäläisen kansanperinteen hahmoja, kuten Baba Yagan, Kolme Ritaria ja itsensä Koschei Kuolemattoman. Matkan päätteeksi tuntemattoman miehen (Koschein) ruumis muuttuu takaisin Vadikin omaksi ruumiiksi.

Ryhmä matkustaa Krasnojarskiin Siperiaan noutamaan sinne aikaisemmin matkustanutta Zinaa. Ryhmän matka vie Tunguskan räjähdysalueelle, jossa kohdataan niin voimakkaita toispuoleisen emanaatioita (aikasiirtymiä) kuin plasmisia post-mortemeja (aaveita). Ryhmä löytää jonkun katastrofin seurauksena hylätyn tutkimusaseman. Michail löydetään. Hän paljastaa olevansa GRU:n alaisen Erikoisosasto 8:n jäsen. Michail kertoo Erikoisosasto 8:n projektista, jonka tarkoitus tuntuu olleen avata portti toispuoleiseen käyttäen Zinaidaa "avaimena" tai jonkinlaisena katalyyttinä. Ilmeisesti jokin projektin toteutusvaiheessa oli kuitenkin mennyt pieleen, sillä kaikki paikalla olleet GRU:n operatiivit ja sotilaat olivat joko kuolleet räjähdyksessä tai kadonneet toispuoleiseen avatun portin kautta.

Ryhmä kutsutaan Lontooseen Vadikin kontaktin "Tohtori Belascon" toimesta. Lontoossa ryhmä osallistuu sarjaan erikoislaatuisia murhia tutkimukseen ulkopuolisina konsultteina. Murhattujen ruumiit ovat verettömiä. Silminnäkijöiden lausuntojen mukaan murhaaja muistuttaa lähinnä vampyyriä.

Ryhmän tutkimukset johtavat murhaajan jäljille. Ryhmä onnistuu lähes saamaan murhaajan kiinni verekseltään. Murhaaja kuitenkin pakenee käyttäen toistaiseksi tuntematonta keinoa, joka muistuttaa joko kykyä muuttua näkymättömäksi tai "taittua" pois todellisuudesta (paeten joko astraaliin tai kaukosiirtyen toisaalle).

Oudot tapahtumat koettelevat ryhmän jäseniä. Lia manifestoi stigmatoja ja joutuu sairaalaan. Alyosha juo itsensä humalaan, käy pitkän keskustelun vuosia sitten kuolleen KGB-kontaktinsa Gorjan kanssa ja kanavoi myöhemmin muinaisenglantia puhuvaa Kuningas Arthuria.

Seuraavana päivänä ryhmä palaa rikospaikalle ja onnistuu löytämään murhaajan piilopaikan kreikkalaisen ravintolan alla sijaitsevasta umpeenmuuratusta kellarista. Kellarista löytyy Alyoshan rannekellon vuosikymmeniä vanhempi versio ja seinälle kirjoitettu viesti, jossa joku (mahdollisesti murhaaja) kertoo surmanneensa huomisen kuninkaan. Aika vaikuttaisi olevan vinossa. Murhaaja ilmestyy paikalle ja hyökkää ryhmän jäsenten kimppuun. Vadik punoo verimaagisen verkon, joka repii murhaajan riekaleiksi. Sekunteja ennen kuolemaansa murhaaja paljastaa todelliset kasvonsa. Hän on vanhempi versio Vadikista. Vadikille maksaa voimallisesta kuolemantaikuudesta hinnan; hänen kasvonsa arpeutuvat kammottavalla tavalla.

Argos-säätiö kokoontuu viettämään uutta vuotta Villa Vorontsoviin. Kuluneen vuoden tapahtumia käydään läpi, salaisuuksia paljastuu ja ryhmän jäsenet lähentyvät toisiaan. Vuoden viimeisten minuuttien aikana Khabensky saa puhelun Sähkölaitokselta, jonne on juuri hyökätty. Puhelu katkeaa konetuliaseen ääneen. Myös Vorontsoviin hyökätään. Hyökkääjät ovat konepistoolein, kevlarhaarniskoin ja yönäkölasein varustautuneita ammattilaisia. Kiivaan tulitaistelun päätteeksi Trofimov on kuollut ja Professora on haavoittunut. 11 hyökkääjistä ovat kuolleita ja yksi vankina. Säätiöläiset suuntaavat Sähkölaitokselle, jossa he havaitsevat laitoksen olevan liekkien vallassa. Oraakkelin kohtalo tuntematon. Yksi laitokselle hyökkääjistä identifioidaan Michailiksi. Hän menehtyy pian saamiinsa vammoihin. Vuosi alkaa palavan rakennuksen loimotusta katselleen.

Ryhmä matkustaa Alpeille lomailemaan, mutta törmää jälleen kerran yliluonnolliseen. Entinen natsi, eläkeikäinen tohtori Franz Grünenfeld on rakentanut kojeen, joka kutsuu toispuoleisia olentoja ja mahdollistaa näiden riivata kuolleiden ruumiita. Tohtorin motiivi on löytää edesmenneen vaimonsa sielu ja palauttaa tämä elävien kirjoihin. Tohtorin kokeet epäonnistuvat ja hänen laboratorionsa Teufelschlossin linnassa Alpeilla tuhoutuu räjähdyksenomaisessa tulipalossa. Alyosha palaa Pietariin mukanaan järkensä menettänyt Tohtori Grünenfeld.

Lia, Bielya ja Vadik yrittävät lomailua uudemman kerran, tällä kertaa Miamin kautta Karibialle suuntautuvalla lennolla. Lennon aikana tapahtuu kuitenkin outouksia: Ryhmät jäsenet joutuvat kaapatuiksi toisen matkustajan, erään Sharon Bullockin painajaisiin, joissa he ovat ratkaisevassa asemassa estämässä Bullockin tyttären, Sharon Carterin kuolemaa. Jää epäselväksi matkustivatko ryhmän jäsenet aktuaalisesti minnekään ja vaikuttivatko heidän toimensa mihinkään, vai varmistiko heidän puuttumisensa asiaan vain sen, että tapahtumat etenivät niinkuin ne olivat jo tapahtuneet. Toispuoleisen tahon vaikutus tapauksen kulkuun jää epäselväksi.

Lia, Bielya ja Vadik suuntaavat viikon Karibian loman jälkeen Belizeen, jossa Khabenskyn amerikkalainen kolleega Tohtori Eric Williamson on kadonnut viidakon uumeniin etsiessään kadonnutta Maya-kaupunkia. Retkikunta, johon ryhmä osallistuu on Williamsonin oppilaan Tohtori Morganin johtama. Retkikunnan tarkoitus on löytää kadonnut Tohtori Williamson ja jos mahdollista jatkaa hänen työtään. Retkikunta onnistuu löytämään jälkiä ensimmäisestä retkikunnasta ja lopulta myös kadonneen Bendal-Dolum -nimisen kaupungin. Tohtori Morgan vaikuttaa kuitenkin olleen kaiken aikaa liikkeellä aivan eri motiiveista. Hän paljastaa korttinsa murhaamalla joitain muita retkikunnan jäseniä ja käyttää Williamsonin alunperin löytämää artifaktia avatakseen portin toispuoleen. Toispuolesta tunkeutuu maailmaan valtava sienirihmastoa muistuttava olento. Ryhmä pakenee varmaa kuolemaa kadonneen kaupungin temppelin uumeniin, josta he joutuvat Morganin avaaman repeämän kautta toispuolen rajavyöhykkeelle.

Ryhmä kohtaa myyttisiä olentoja, kuten Euroopan keskiaikaisessa heraldiikassa esiintyvän wyvernin ja kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvän kimeran. Ryhmän jäsenet onnistuvat välttämään suupalaksi joutumisen ja huomaavat olevansa viidakossa, joka muistuttaa villimpää ja alkukantaisempaa versiota Väli-Amerikan viidakoista. Pian tämän jälkeen ryhmä joutuu kosketuksiin primitiivisen heimon kanssa, joka muistuttaa jonkun verran mayoja. Näiden keskuudesta he löytävät Edward Kellyn asiamiehen Andre Trellainin, joka on mitä ilmeisimmin joutunut rajavyöhykkeelle jossain aikaisemmassa vaiheessa. Heimo paljastuu aiemmin kohdatun toispuoleisen kaltaisten loisten isäntäruumiiksi. Ryhmä pakenee kylästä, mutta joutuu pian humanoidimaisten matelijoiden vangiksi. Matelijat vaikuttavat kuitenkin ulkonäöstään huolimatta huomattavasti sivistyneemmiltä kuin maya-heimolaiset. Heillä on käytössään mm. kykyjä, jotka mahdollistavat kommunikoinnin ryhmän jäsenten kanssa. Matelijat kertovat olevansa Lemurialaisia; muinaisella ajalla tuhon kohdanneen korkeakulttuurin viimeiset jäsenet. Lemurialaisten johtaja kertoo Trellainin olevan syvän toispuolen olennon kultin "puhuja", eli ilmeisesti jonkunlainen pappi. Tämä tunkeutuja on nyt saanut materiaalisen muodon Pan-gaian maailmassa (so. oikea maailma). Tunkeutuja on kuitenkin vailla järkeä ja suunnitelmallisuutta niin kauan kuin Lemurialaisten loitsunlaulanta pitää sen nukkuvan sielun unessa rajavyöhykkeellä. Trellain ja tämän kultti tappavat Lemuarialaisia sukupuuttoon. Mikäli Trellain onnistuu tässä, nukkuja herää ja matkustaa korporealisen muotonsa luokse Pan-gaiaan. Tästä seuraa ennen pitkää Pan-gaian täydellinen tuho. Mukanaan Lemurialaisten sotureita, ryhmä palaa maya-heimolaisten kylään pysäyttääkseen Trellainen. Seuraa eeppisen mittaluokan taistelu, jonka päätteeksi heräämässä oleva nukkuja ahmaisee ylipappinsa Trellainen ja ryhmän jäsenet pakenevat takaisin omaan maailmaansa.

Ryhmän jäsenten joutumisesta toispuoleiseen on kulunut lähes vuosi. Useimmat pitivät heitä jo kuolleina.