1. Osa

Mytologia

Mammon

Kirjoittanut Michael Fury

Mammon raamatusta johdettu termi, joka tarkoittaa materiaalista rikkautta, tai ahneutta, ja useimmiten samaistetaan jumaluudeksi. Sana itsessään tulee heprean kielen sanasta ”mammon”, joka tarkoittaa rahaa. Keskiajalla Mammon oli ahneuden, rikkauden ja epäoikeudenmukaisuuden demoni.

Toisinaan Mammonin sanotaan vain olevan toinen nimi Beelzebubille, eli Saatanalle, ja Raamatussa sanotaankin, ettet voi palvoa samaan aikaan Mammonia ja Jumalaa (Matthew 6:19-24). Voit joko ruokkia sisälläsi rauhaa, rakkautta ja hyvyyttä, tai voit ruokkia pelkoa, vihaa ja ahneutta, mutta molemmat eivät voi olla olemassa samaan aikaan.

Croatoassa kerskakapitalismin jäljet ovat ilmeiset. GoGamin lasinen, valtava torni muistuttaa järjettömän menestyvistä, ja rikkaista ihmisistä, jotka täällä ovat asuneet, ja kaikkea ympäröi jatkuva mainonta monessa muodossa muistuttamassa kaikesta siitä, mitä ihmisiltä puuttuu, ja mitä heidän tulee yhä haluta lisää. Asukkaista ei ole jäljellä henkilökohtaisia esineitä, mutta paikan päällä on edelleen nähtävissä mukavuuden ja materialismin merkit, aivan kuin se olisi uskonnollisuuden lisäksi ainoa asia, joka määrittää täällä asuneita ihmisiä, joitain sukunimiä myöten.

Omituinen sattuma on, että löysimme kaupungissa sijaitsevasta talosta kannettavan tietokoneen, jonka tiedostoista selvisi eräässä huoneessa asuneen Katharina Mammonin isän, Michael Mammonin, kavaltaneen suuren määrän rahaa GoGamilta. Nimen sanotaan olevan enne, ja tässä tapauksessa se on ainakin toteutunut pelottavan hyvin.

Sanotaan, että susi kantaa Mammonin ylös helvetistä, ja tämä sytyttää ihmisen sydämen liekkeihin ahneudesta. Kenties Croatoaa yhä asuttavat koirat, ja unissani jatkuvasti esiintyvä peto symboloivat tämän jumaluuden, Kärpästen Herran, tai ahneuden perisynnin läsnäoloa?

”Helvetillä on kolme porttia, himo, viha ja ahneus”
-Bhagavad Ghita

Gog

Kirjoittanut Markus Möller

Gog ja Magog esiintyvät erilaisissa teksteissä, mutta määritelmät vaihtelevat. Näihin viitataan muun muassa ihmisinä, jättiläisinä, demoneina, valtioina ja kansoina. Nämä yhdistetään joissain yhteyksissä maailmanlopun visioihin.

Oman asiantuntemukseni vuoksi minua kiinnostavat erityisesti Lähi-idän kulttuurien tulkinnat. Juutalaisessa traditiossa Gog on joko Magogin poika tai jälkeläinen, tai sitten Gog hallitsee Magogin maata. Historiallisesti kyseessä lienevät jotkin Mustanmeren pohjoispuoliset kansat.

Islamilaisessa perinteessä Gog ja Magog ovat kaksi valtiota jotka ovat "luonnoltaan pahoja ja tuhoisia" ja "aiheuttavat maan päällä suurta turmelusta", jotka Dhul-Qarnayn (islamilaisen tradition myyttinen hahmo, oikeamielinen hallitsija ja ruhtinas, mahdollisesti tulkinta Aleksanteri Suuresta) vangitsee suuren muurin taakse. Näiden pakeneminen muurin takaa on yksi maailmanlopun merkeistä. Myytti yhdistyy tarinaan Aleksanteri Suuren rakentamasta rautaisesta portista, joka pitää pohjoisen barbaarikansat loitolla.

Rinnastukset nykytilanteeseen antaisivat aihetta mitä villeimpiin kuvitelmiin. Käsittelen näitä ajatusleikin omaisesti, joten liian vakavasti näihin ei tule suhtautua.

Edward Gog johtaa Gogam (takaperin Magog)-korporaatiota. Tämä ei liene missään määrin sattumaa, herra Gog on kiinnostunut muinaisesta kulttuurista ja ilmeisesti saanut tietoonsa juutalaisen tradition tarinan Gogista Magogin hallitsijana.

Gog ja Magog voidaan nähdä Croatoana, jonka ympärille jonkinlainen muuri (ks. Fnord) on rakennettu estämään näiden pääsy maailmalle. Ajatus on vähintäänkin hurja, etenkin jos siihen yhdistetään islamilainen maailmanlopun uskomus. Runollisempi mieli kenties rinnastaisi toisen islamilaisen maailmanlopun merkin ("Kun mustien kamelien paimenet alkavat rehvastella ja kilpailla toisten kanssa korkeimpien rakennusten rakentamisessa" - vapaamuotoinen käännökseni) Gogamin rakentamiin suuriin kerrostalokomplekseihin. Luolasta löytynyt suuri rautaportti voi sekin olla saman myytin heijastuma.

Onko Croatoassa siis tapahtunut maailmanloppu? Hyvinkin mahdollista, ainakin croatoalaisille. Myyttien ja todellisuuden välillä on mielenkiintoinen vuorovaikutussuhde. Myytit kumpuavat todellisuudesta, mutta voivat myös vaikuttaa siihen. Kenties Croatoalla on syntynyt jonkinlainen maailmanlopun kultti, joka on johtanut tämänhetkiseen tilanteeseen? Toisaalta se, miten islamilainen mytologia olisi saanut niin vahvan jalansijan vahvasti katolilaisella saarella, on oma erikoinen kysymyksensä. En sulje mahdollisuutta kuitenkaan pois, ihmiskunnan historia on täynnä karismaattisia vaikuttajia jotka ovat nousseet milloin uskonnollisiksi, milloin poliittisiksi johtajiksi.

Viimeaikaisten tapahtumien valossa olen ehdottomasti sitä mieltä, että kovin dramaattisiin johtopäätöksiin ei tiedemiehenä kannata hypätä. Kun esoteeriselle ajattelulle antaa pikkusormen, se ahmaisee äkkiä koko käden. Ja kuten Abraham Maslow aikoinaan sanoi:

"When the only tool you have is a hammer, it is tempting to treat everything as if it were a nail."

Luojan kiitos meillä on lukemattomia muita, parempia työkaluja.

Lamassu eli Shedu

kirjoittanut John Tavener

Sumerilainen termi lama (Akkadiaksi lamassu) viittaa naispuoliseen hyväntahtoiseen suojeluksen jumaluuteen. Miespuoliseen vastineeseen viitattiin termillä alad (Akkadiaksi shedu). Lamassuja ja sheduja käytettiin usein portinvartijoina, joiden uskottiin tarjoavan suojelusta. Tämä suojeluksen ajatus kuvastuu suoraan termeissä, sillä kun termit yhdistetään muotoon shedu lamassu, kääntyy tuo kahden sanan rakenne muotoon "pahuuden karkoittaja".

Shedut kuvattiin härän ja ihmisen hybridinä. Vartalo oli härän, pää oli ihmisen. Joskus vartaloon liitettiin kotkan siivet. Shedulla oli myös viisi jalkaa, joiden ansiosta kuvakulmasta riippuen voitiin samaan aikaan hahmottaa se vakaana tai liikkeellä olevana olentona.

Shedujen kuvia kaiverrettiin savitauluihin, jotka kaivettiin oven karmin alle suojelemaan taloja. Palatsien porteilla tauluja oli yleensä pareittain, kun taas kaupunkien sisäänkäynneille rakennettiin taulujen sijaan massiivisia shedupatsaita pareina.

Shedujen ja lamassujen merkittävin aika osuu aikakaudelle 900-700 ennen kristusta, ja niiden voidaankin nähdä edustavan tuon ajan kuninkaiden yliluonnollisia voimia.

Ei ole sattumaa, että vartalo on nimenomaan härän vartalo. Härkä edusti voimaa ja Mesopotamian alueen härät olivat tuohon aikaan valtavia olentoja, joita kuninkaatkin metsästivät.

Siivekkäät versiot liittävät mukaan vielä kotkan, joka symbolisoi kuninkaan valtaa alamaistensa ylle. Kruunattu ihmispää viittaa älykkyyteen, viisauteen ja kuninkaan kykyyn hallita. Kuninkaan piirteet kaiverrettiin hänen valtakautensa aikana tehtyihin sheduihin. Ihmispäähän liitettiin härän sarvet, mikä voi tuntua hieman oudohkolta ratkaisulta, mutta nämä sarvet viittaavat jumalallisuuteen.

On kiinnostavaa, että sheduja ja lamassuja löytyy Croatoalta, mutta toisaalta kun alueen terminologiassa esiintyy termejä kuten Magog ja Mammon, ei ole kovinkaan yllättävää, että myös nämä suojelun pyhimykset on integroituneet mukaan paikalliseen mystiikkaan.

Lamia

Kirjoittanut: Aleksandra Bachleda

"της Λάμιας τα σαρώματα" ("the Lamia's sweeping")


Antiikin Kreikan mytologiassa Libyan kauniista kuningattaresta tuli suuren surun kohdattuaan lapsia syövä paholaismainen olento. Lamia, kreikaksi Λάμια, tarkoittaa isokokoista haita, mutta nimi saattaa olla myös muunnos sanasta laimos: nielu.

Lamia oli Egyptin kuningas Beluksen tytär, eli meren jumala Poseidonin ja tämän puolison, Libyan kuningattaren ja henkilöitymän Lybien lapsenlapsi. Beluksen kuoltua Lamiasta tuli Libyan kuningatar.

Ylijumala Zeus iski silmänsä kauniiseen Lamiaan. Zeuksen vaimo Hera kuitenkin mustasukkaisuuksissaan tappoi parin lapset ja Lamia tuli hulluksi. Zeus muutti hänet hirviöksi, joka purki tuskaansa tappamalla muiden lapsia. Joidenkin tarinoiden mukaan Hera pakotti käärmehahmoisen Lamian syömään omat lapsensa.

Lamialla oli kyky irrottaa ja kiinnittää uudelleen silmänsä. Tämän on arveltu liittyneen näkijän lahjaan, jolla Zeus lepytteli surun murtamaa rakastajatartaan. Toisaalta Heran kuitenkin kerrottiin pakottaneen Lamian silmät ikuisesti auki, jotta tämä joutuisi aina kohtaamaan lastensa kuoleman.

Lähteissä on ristiriitaisia tietoja Lamian perhesuhteista, joidenkin tarinoiden mukaan hän oli Poseidonin puoliso ja Sybian äiti, toisten mukaan merihirviöt Skylla ja Akheilos olivat Lamian ja Zeuksen lapsia. Se, oliko Lamia syntymästään käärmemäinen, vai muuttiko lasten kuolema hänet sellaiseksi, vaihtelee.

Neu pranse Lamiae vivum puerum extrabat alvo. - Horace
Käännös:
Shall Lamia in our sight her sons devour, and give them back alive the self-same hour? - Alexander Pope


Lamia oli Euroopassa suosittu tarinoiden aihe, jolla peloteltiin lapset kunnollisiksi. Myytillä on myös selitetty kätkytkuolemia. "τό παιδί τό 'πνιξε η Λάμια" ("the child has been strangled by the Lamia")

Antiikin aikaiseksi vampyyrihahmoksi kuvailtu succubusmainen Lamia vangitsi nuoria miehiä ja vei heidän elinvoimansa. Hänet on yhdistetty saman nimiseen kurtisaaniin ja joissakin tarinoissa hän on vietellyt varomattomia miehiä, viedäkseen heidän elinvoimansa häävuoteessa.

Ulkonäöltään Lamia on yleensä kuvattu kauniiksi naiseksi, joka muuttuu käärmeeksi, jolla on naisen ylävartalo ja käärmeen alaruumis, tai jolla on käärme käsivarrellaan ja käärmeen nahka vyötäisillään. Uudemmissa kreikkalaisissa myyteissä lamiat ovat verenhimoisia peikkoja, jotka ovat typeriä ja epäsiistejä ja syövät ihmislihaa. Ne asuvat syrjäisillä seuduilla ja omaavat maagisia voimia. Sankari saa olennon rakastumaan itseensä ja auttamaan häntä seikkailussaan. Bulgarian ja Baskialueiden legendoissa lamiat ovat luolissa ja kosteissa paikoissa asuvia hirviöitä.

     For somewhere in that sacred island dwelt
     A nymph, to whom all hoofed Satyrs knelt;
     At whose white feet the languid Tritons poured
     Pearls, while on land they wither'd and adored.
     Fast by the springs where she to bathe was wont,
     And in those meads where sometime she might haunt,
     Were strewn rich gifts, unknown to any Muse,
     Though Fancy's casket were unlock'd to choose.

      Ote runosta Lamia, - John Keats

Lamialla ei ole ilmiselvää yhteyttä nykytilanteeseemme, mutta toki voimme pohtia myyttien vaikutusta saaren tapahtumiin, lähinnä psykologisina tekijöinä. Meri on olennainen uhkaava elementti saaren ympärillä ja laivalla ollessamme koimme erikoisia lucideja unia, kuin näkijä Lamian viestejä. Viidakon huumaavat tuoksut ja sieltä ajoittain kuuluvat petoeläinten ääneet antavat mielikuvitukselle ravintoa. Myyttien ja uskomusten vaikutus ihmisen toimintaan ja ajattelumaailmaan on kiistaton. Saarelta on löydettävissä Lamian asumukseksi vertautuva torni, toiseen mytologian versioon viittaava luola, jumalten viettely-yrityksiin verrattavia luonnonvaroja ja lasten tuhoutumiseen verrattava asujaimiston katoaminen. Ehkä joku mieleltään häilyvä voisi ajatella viettelevän Lamian vainoavan viatonta saarelle tunkeutujaa merellä ja kosteikoissa. Ajatus on varsin sovinistinen, mutta niin myytit ja uskomukset yleensäkin tapaavat olla.

Yhtä lailla saarella asuva voisi pitää meitä Lamiaan vertautuvana uhkana. Saavuimme mereltä metallihirviönä, mukanamme olevat kamerat ovat kuin irrotettavia silmiä ja edustamamme länsimainen kerskakulttuuri on uhannut saaren asukkaiden sielua. Olen tehtävämme alusta asti pohtinut sitä, että ehkä uhka ei kohdistu vain meihin saaren taholta, vaan olemme itse uhka sille.